Euroopan Unionin sisäinen rakenne koostuu viidestä yhteistyöelimestä: europarlamentista, ministerineuvostosta, komissiosta, EU-tuomioistuimesta sekä Euroopan keskuspankista.
Euroopan parlamentin valitsee kansa suoralla äänestyksellä kussakin jäsenmaassa. Ministerineuvosto koostuu kunkin jäsenmaan edustajista. Komission ja tuomioistuimen nimittää ministerineuvosto. Keskuspankkia taas johtavat asiantuntijavirkamiehet, eikä se ole poliittisessa valvonnassa.
On selvää, että todellinen valta on komissiolla, tuomioistuimella ja keskuspankilla. Tämä valtakoneisto voi erehdyttävästi muistuttaa neuvostovallan aikaista. Vaikka emme kutsuisikaan sitä diktatoriseksi, se tulee olemaan mitä suurimmassa määrin virkavaltainen – ja saattaa olla jollekulle diktaattorille oikea työväline. Unioni on siis kontruoitu kommunistidiktatuurin mallia muistuttavaksi.
Euroopan parlamentin tarkoitus lienee ollut muodostaa demokraattinen vastapaino EU-hallinnon virkavaltaisille toimeenpanoelimille. Kun kansanedustustolla demokratiassa on lainsäädäntövalta, täällä se on vain neuvoa-antava elin, tosiasiassa muille instituutioille alistettu. Tämä parlamentti voi vaatia vain yhtä asiaa, nimittäin että sen kanssa on käyty neuvotteluja. EU:n sisällä parlamenttia eivät ota vakavasti enempää valitsijat kuin instituutiotkaan. Toki siellä voidaan käydä debattia ja antaa julkilausumia, mutta siinä onkin kaikki.
Muodollisesti parlamentilla on tiettyä vaikutusvaltaa, mutta sen ei anneta näkyä käytännössä. Joissain tapauksissa parlamentti voi estää päätöksen neuvostossa, mutta se ei voi itse tehdä päätöksiä. Tämän parlamentin jäsenet eivät ole oikeutettuja edes ehdottamaan lakeja tai asetuksia.
Ministerineuvostolla on teoriassa EU:n suurin valta, sillä juuri siellä päätökset tehdään. Todellisuudessa asia on kuitenkin hieman toisin. Tosipaikan tullen ministerineuvosto vain hyväksyy sen, mitä komissio on valmistellut. Ministerineuvostolla ei näet ole oikeutta tehdä esityksiä. Neuvosto voi tyrmätä komission lakiehdotuksen vain yksimielisenä – ja silloinkin neuvoston veto voidaan mitätöidä EU:n oikeusistuimessa. Tästä voimme jälleen havaita, miten äärimmäisen heikosti demokratia on edustettuna EU:n järjestelmässä ja kuinka mahtava on byrokratian valta.
Komissio on Euroopan Unionin instituutioista mahtavin. Itse asiassa sen asema EU:n sisällä muistuttaa muinaisen Neuvostoliiton politbyroota. Jos noita kahta laitosta vertaillaan, ne huomataan kauhistuttavan samankaltaisiksi. Molemmissa tapauksissa parlamentti on vailla lainsäädäntävaltaa. Neuvostoliiton hallitus oli kommunistipuolueen politbyroon talutusnuorassa samaan tapaan kuin EU:n “hallitus”, ministerineuvosto, on riippuvainen komissiosta. Neuvostoaikana politbyroo oli maan valtakeskus. Niin on myös komissio EU:n todellinen mahtitekijä.
Tuomioistuimella on yksittäistapauksissa niin suuri valta, että se voi mitätöidä ministerineuvoston säätämiä lakeja. EU-tuomioistuimella on yhtä suuri osuus poliittisessa toiminnassa kuin amerikkalaisten korkeimmalla oikeudella. Lopputuloksena tästä voi olla vain, että jäsenmailta karsitaan suvereenius ja ne alistetaan unionin osavaltioiksi.
Ehkä vielä enemmän kuin tuomioistuin ja komissio Euroopan keskuspankki on vailla poliittista valvontaa. Tämä merkitsee sitä, että Euroopan keskuspankki on yhtä itsenäinen suhteessa poliittisiin voimiin kuin USA:n Federal Reserve -laitos, joka on kirjaimellisesti valtio valtiossa. Ei ole vaikea havaita, että keskuspankkiin kansan valitsemilla poliitikoilla ei ole liian suurta valtaa. Ristiriidassa perustavanlaatuisia demokraattisia periaatteita vastaan luovutetaan taloudellinen valta näin kansanhallinnasta byrokraattien hoiviin.
Eurobyrokratia on aivan omanlaistaan virkavaltaisuutta. Demokraattisissa maissa byrokratia on demokraattisten järjestelmien liikakasvua. Mutta EU:ssa se on sitä vastoin itse systeemi. Se on loiskasvi, joka ei vain tukahduta isäntäkasvia vaan myös ottaa sen tehtävät. EU ei ole demokratia vaan Byrokratia isolla alkukirjaimella kirjoitettuna.
Muutoin ei kai voisi ollakaan. Ainoa tapa johtaa sellaista supervaltaa kuin Euroopan Unioni, on käyttää erittäin valtavaa ja diktatorista virkakoneistoa. Erityisesti tämä pitää paikkansa kansalaisten elämän ja toiminnan yksityiskohtien ohjailuun nähden, mitä EU kovasti yrittää.
Ensimmäisestä hetkestä lähtien EU:n virkamiehistö on ottanut sen vallan, joka kansanvallassa kuuluu demokraattisesti valituille edustajille. Byrokraateilla on yksinoikeus lainvalmisteluun, he hallitsevat näiden lakien mukaan ja tuomitsevat niiden mukaan. Brysselin virkavallalla on sellainen mahti, ettei sille löydy mitään vertauskohtaa demokraattisista maista.
Virkamiehistö ulottaa kouransa koko yhteiskuntakoneistoon: lakeihin, oikeuslaitokseen, poliisiin, armeijaan, talouteen, verotukseen, ulkopolitiikkaan, terveydenhoitoon jne. Kaikkea ohjataan ylhäältäkäsin. Asian luonteeseen kuuluu, että korruptiolla on mitä suotuisimmat itämisolosuhteet. Osa virkamiehistöstä sitä paitsi on peräisin maista, joissa lahjonta on ollut maan tapa, joten täytyy olla kerrassaan naiivi, jos luulee EU-virkamiehen olevan sellaiselle immuuni. Eri tilanteissa tuhansittain lobbareita työskentelee tuhansien EU-suunnittelijoiden rinnalla, joten on selvää, että suuria rahamääriä vaihtaa omistajaa.
