Categories
Blogi

”Vähiten huono” ei ole vaihtoehto presidenttipelissä

Presidentin vaaleihin liittyen on tullut vastaan paljonkin sellaisia näkemyksiä, joissa kansalaiset päätyvät äänestämään ”vähiten huonoa” vaihtoehtoa. Ihmiset myös punnitsevat ehdokkaisiin liittyen, mitkä näkemykset ja ajamansa asiat olisivat parempia kuin toisten. Mutta millään näillä ei ole merkitystä. Jokainen ehdokas, myös ne valtavirtaehdokkaat, jotka eivät toiselle kierrokselle päässeet, ovat liian huonoja vaihtoehtoja Suomen keulakuvaksi. Jokainen ehdokas tunnustaa joko Maailman talousfoorumin tai YK:n tavoitteet ja on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin. Oikeastaan millään muulla ei ole väliä, sillä näiden globalistien toimijoiden tavoitteet tullaan viemään läpi eri maiden osalta, jos ei vapaaehtoisesti niin pakolla. Näin on käynyt tähänkin asti.

On myös tullut vastaan sellaista, jossa joko ehdokkaat itse tai heidän puolesta puhujansa mainitsevat ehdokkaan mieltymyksen Suomen ja suomalaisten parhaaksi. On surkuhupaisaa ja helposti läpinäkyvää, että ehdokkaat kalastelevat ääniä, mutta Suomen tai suomalaisten paras ei näitä miehiä ja naisia kiinnosta yhtään minkään vertaa. Ainoastaan silloin kiinnostaisi, jos henkilöllä olisi poikkeuksellisen vahva kansallinen identiteetti, mitä näillä ehdokkailla ja erityisesti toiselle kierrokselle päässeillä ei missään tapauksessa ole.


Vaihtoehdot eivät ole huonoja, ne ovat kelpaamattomia.

Categories
Blogi

Konfliktimielisyys kuulostaa oudolta strategialta Suomen kannalta

Suuren maailman kriisit eivät ota laantuakseen ja näin myös suurella osalla suomalaisia on mielessä globaalit tapahtumat ja osapuolet. Kaikki se energia ja aggressio, joka menee Suomen ulkopuoliseen ja Suomelle kuulumattomaan kohteeseen, on pois oman maan kehittämisestä ja asioiden parantamisesta. Myös poliitikkojen ja asiantuntijoiden kohdalla voi ajatella, että globaalit asiat priorisoidaan kansallisten asioiden edelle – ilmiö, joka on itsekäs ja haitallinen Suomea ja suomalaisia kohtaan.

Poikkeuksellisen yksioikoisesti ja asian kokonaisuuksia enempää huomioimatta suomalaistenkin arjessa eräänlainen ”konfliktimielisyys” on yleistynyt. Globaalit ilmiöt suomalaisten keskuuteen tuotuina johtavat usein vähintään kahteen eri näkemyseroon, joka puolestaan jakaa kansaa entisestään. Asioita joko perustellaan tai ei, mutta energiaa ja aikaa käytetään päättäjien, viranomaistahojen, median ja kansalaistenkin keskuudessa tällä hetkellä hyvin runsaasti ennen kaikkea vastakkainasetteluun, mutta ei konfliktien lopettamiseen ja tilanteen purkamiseen.

Ottamalla osaa konflikteihin ja käyttämällä yhteiskunnallisia resursseja Suomen ulkopuolisiin asioihin, on Suomelle haitallista politiikkaa. Lähihistorian aikana päätöksentekoon ja maan asemoitumiseen kartalla ovat vaikuttaneet aiempaa globaalimmat trendit ja tekijät. Suomalaiset ovat perinteisesti ansioituneet omin päin ja itse tehtyjen valintojen tuloksena. On haitallista ja turhanpäiväistä ilakoida ajatuksella, että ottaisimme osaa sotiin tai konflikteihin itsenäisesti tai varsinkaan muiden maiden ja tahojen kannustamana.

Categories
Blogi

Joulu on syytä pyhittää rauhoittumiselle ja perinteiden kunnioittamiselle

Joulu on se aika vuodesta, jolloin suomalaisten on syytä levähtää hetkeksi ja unohtaa globaalissa maailmassa vellovat asiat, jotka eivät alunperinkään kuulu meille. Tämä erityisesti tänä jouluna, koska niin paljon asioita ja muutoksia on tapahtunut Suomessa tämän vuoden aikana.

Jos asioita tarkastelee hieman kaukaisemmasta perspektiivistä, voi yksiselitteisesti todeta, että erityisesti globaalien aiheiden ei pitäisi vaatia sitä energiamäärää, mikä niille on annettu. Etenkään Ukrainan tai Lähi-idän asiat eivät vaivaisi Suomea, elleivät eräät agendan ajajat väkisin ja tarpeettomasti tekisi niistä meidän asioita. Samaan aikaan vuoden aikana tapahtuu päätöksentekoa, joka vaikuttaa Suomeen, mutta päättäjämme ja media eivät näitä halua huomioida.

Joulu olkoon suomalaisten ja Suomen perinteiden aikaa. Kysytäänpä sitten keneltä tahansa heidän lapsuuden jouluista, niin aika varmasti jokainen vastaaja sanoo lämmöllä muistelevansa niitä tapahtumia ja ajanjaksoja. Mikä siis muuttui ja miksi? Meille tuotiin ulkoa päin uudenlainen tarve ajatella ja suhtautua asioihin ja samaan aikaan meidän omat päättäjämme antoivat tällaiselle ”kehitykselle” suostumuksen – jopa velvoitteen. Ilman näitä tekijöitä, nykyisetkin joulut tuntuisivat yhtä lailla jouluilta, ja voivat ne tuntua edelleenkin. Se vaatii rauhoittumista, oleellisiin asioihin keskittymistä ja niiden asioiden jalustalle nostamista, jotka olivat jalustalla vanhan ja perinteisen maailmanjärjestyksen vallitsessa.

Joulussa on sekin hyvä puoli, että koko yhteiskunta pysähtyy hetkeksi arkisesta toiminnasta ja huomio siirtyy toisenlaiseen toimintaan. Tätä taukoa voi hyödyntää esimerkiksi hiljentymällä pohtimaan niitä asioita, jotka tekivät Suomesta turvallisen maan asua ja elää sekä suomalaisista rohkeita, suoraselkäisiä ja väkeviä. Palatessaan hetkiseen ja informaationtäytteiseen arkeen, kannattaa paluu tehdä sillä tavoin tietoisesti ja pohtien, että onko tämä nykyinen globaali ajattelu välttämätöntä? Tekeekö se meistä ja maastamme jollain tavalla merkityksellisemmän, mikäli olemme mukana kaiken maailman menoissa ja draaman täytteisissä kinkereissä?

Rauhallista ja perinteikästä joulua Suomi2030-kansalaisprojektilta!

Categories
Blogi

Tänään juhlitaan ”itsenäisyyden muistopäivää”

6.12. suomalaiset sekä sosiaalisessa mediassa että arkielämässä aktivoituvat juhlimaan Suomen itsenäisyyspäivää, kuitenkin huomioimatta että Suomea ei tietyin mittarein voida pitää enää itsenäisenä. Tästä johtuen tuo kyseinen päivämäärä voidaan nimittää Suomen itsenäisyyden muistopäiväksi, kunnes Suomen itsenäisyys palautetaan takaisin.

Suomi on itsenäinen silloin, kun päätöksenteko ja vaikuttaminen tapahtuu Suomesta käsin, Suomen ja suomalaisten etua ajattelevien suoraselkäisten miesten ja naisten tahoilta, eikä Euroopasta tai Yhdysvalloista globaalien toimijoiden puolesta. Suomi on itsenäinen, jos päättäjät eivät tällä tavoin aggressiivisesti myy maan infraa ja yrityksiä ulkomaalaisille omistajille ja suuryrityksille.

Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin toisin – monet korkeassa asemassa olevat päättäjät eivät enää tunnusta Suomea kansallisvaltioksi ja maatamme koskevat lukuisat eri päätökset maanpuolustuksesta ympäristöasioihin ja infraan sekä maahanmuuttopolitiikkaan eivät ole enää meidän käsissämme. Tai olisivat, jos virkamiehet ja poliitikot haluaisivat nähdä asiat siten. Mikäli maahamme tapahtuu vaikuttamista ja kulttuurillista aivopesua, ei voida enää sanoa päätöksenteon olevan itsenäistä ja vapaata.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että suurin osa vallassa olevista päättäjistä ei ole kiinnostunut korjaamaan itsenäisyyden menettämiseen liittyvää virhettä, vaan he toiminnallaan ajavat Suomea entistä enemmän pois sekä itsenäisyydestä että puolueettomuudesta. Olemme antaneet aivan liikaa päätöksentekovaltaa maatamme koskeviin asioihin globaaleille järjestöille kuten Yhdistyneille kansakunnille YK:lle, Maailman talousfoorumille WEF:ille, Maailman terveysjärjestölle WHO:lle, NATO:lle sekä Euroopan unionille EU:lle.

Jokaisen suomalaisen velvollisuus, oikeus, vapaus sekä vastuu on varmistaa, että elämme suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä on yhteiskunnallinen velvollisuutemme sekä menneisyyttä että tulevaisuutta ja perinteitämme kohtaan. On myös syytä muistuttaa itseämme, että meillä on päätösvalta siitä, millaisessa Suomessa haluamme elää – kukaan virkamies tai poliitikko, suomalainen tai ulkomaalainen ei voi ajaa maatamme pois itsenäisyydestä. Asioihin voi vaikuttaa pienillä arkipäivän teoilla ja asenteella, mutta sitä ennen meidän on alettava vaatimaan parasta maallemme.

Categories
Blogi

Pelasta maatila! -projekti sekä Ruokaretriitti ovat loistavia esimerkkejä maaseudun huomioimisesta

Viimeisin haitallinen yhteiskunnallinen trendi on lihatuotannon ja maatilojen alasajo, milloin milläkin turhalla verukkeella. Pientiloja lakkaa olemasta kovaa vauhtia. Ihmisten ymmärrys ruoantuotannosta sekä maaseudun elämästä ylipäätään heikkenee kaupungistumisen ja kaupunkielämään ajamisen yötä – esimerkiksi surullisenkuuluisat 15-minuutin-kaupungit ovat yksi tavoite, jonka johdosta maaseudun arvo ja huomio eittämättä vähenee.

On erittäin tärkeää, että suomalaiset ymmärtävät ruoantuotannon alkulähteet ja sen, millaista elämä maaseudulla ja tiloilla on. Maaseutu on vastapaino hektiselle ja informaatiotulvan täytteiselle urbanisoitumiselle. Luonto metsineen, peltoineen ja eläimineen johdattaa luonnosta erkaantuneen kansalaisen perinteisempään tilaan. Maatiloilla ihminen altistuu positiivisesti ruumiilliselle työlle ja näkee käden jälkensä, hän on myös luonnontieteisiin kontaktissa – ilmiö, joka palvelee evolutiivisesti ihmismieltä.

On maatilojen ja ruoantuotannon ymmärtämisellä myös prakmaattisia hyötyjä. Moderni yhteiskunta ja sitä hallinnoivat voimat tavoittelevat sellaista maailmanjärjestystä, jossa ihminen ei omista mitään, ei syö lihaa, erkaantuu kaikesta perinteestä ja alkulähteistä yms. ”Pelasta maatila!” sekä ”Ruokaretriitti” tarjoavat luonnonmukaisen vastavoiman tälle haitalliselle kehitykselle ja samaan aikaan oikein hyödynnettynä yhdistää samanhenkisiä verkostoon. Tällä itsellään on tärkeä merkitys.

Suomi2030:n yksi tärkeistä tavoitteista on Maaseudun elinvoimaisuus (https://suomi2030.net/tavoite-12-maaseudun-elinvoimaisuus/). On erittäin tärkeää, että kansalaiset tukevat joukolla suomalaista lihantuotantoa ja maatilojen elinvoimaisuutta. Rohkaisemme kaikkia seuraajiamme ja kansalaisia huomioimaan sekä Pelasta maatila! -kampanjan että Ruokaretriitin tärkeyden.

https://mesenaatti.me/3226/pelasta-maatila/

https://ruokaretriitti.fi/

Categories
Blogi

Suomi2030-kansalaisprojektin teemat ovat ajankohtaisempia kuin koskaan

Reilu vuosi sitten Suomi2030-kansalaisprojekti alkoi nostaa esiin ajankohtaisia ja Suomelle merkityksellisiä aiheita. Nyt vuoden jälkeen, on syytä korostaa, että nämä 17 teemaa ja tavoitetta ovat entistä oleellisempia. Toisin sanoen, valitut teemat eivät ole olleet ohimeneviä trendejä, vaan niiden taustalla on pitkällä aikavälillä syntyneitä ilmiöitä, arvoja ja käyttäytymismalleja, joita on erittäin tärkeä vaalia ja suojella. Nämä 17 teemaa ovat avaimet kukoistukseen, mikäli niitä tarkastelee ja niiden mukaan elää. Huomionarvoista on myös se, että näitä teemoja ei tarvinnut etsiä kaukaa: tuli vaan palauttaa mieleen sankaritarinoita ja pohtia suomalaisille kunniallisia asioita ja niitä menestystekijöitä, jotka kerran nostivat Suomen yhdeksi maailman menestyvimmistä valtioista sekä antoivat suomalaisille merkitystä elämään, enemmän kuin monet kenties osasivat kokea tai arvostaa.

Mutta mikä selittää sen, että juuri tällä hetkellä näitä menestystekijöitä ajetaan niin suurella pakkomielteellä alas? Lähes päivittäin media suorastaan rohkaisee kansalaisia valmistautumaan sotaan, vaikka Suomella ei ole ollut mitään ongelmia kenenkään muun valtion kanssa. Olemmeko joutuneet osaksi suurvaltojen välisiä kahnauksia, tilanteessa jossa meidät on houkuteltu ja suorastaan ”kaapattu” osaksi sotakoneistoa? Samaan aikaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikka on suorastaan mielipuolista, kouluissa ajetaan ja edistetään agendaa, joka on aivan täysin päin vastaista mitä meidän vanhempamme ja isovanhempamme loivat ja pitivät arvossa. Suomen kansa ei ole samalla tavalla eheytynyt, kuin mitä se oli kauan sitten todellisten kriisien kohdatessa. Iso osa ihmisistä elää pelossa, johon ei ole mitään syytä. Ja samaan aikaan toisaalta kääntää katseensa pois sellaisista ilmiöistä, jotka vaatisivat kohtaamista ja pohtimista.

Vaikka jatkuvalla syötöllä tapahtuu paljon Suomea ja kansalaisia koskevia asioita, tällaisten tilanteiden edessä ei pidä kiirehtiä eikä uskoa valheita. Asiat voi kohdata yksi kerrallaan, pohtia onko asioiden taustalla mitään järkeä ja kuinka meidän isovanhempamme sekä vanhan ajan johtajat olisivat toimineet kyseisen ilmiön edessä. Tärkeää on myös muistaa, että meidän ei tule ottaa vastaan mitään ulkoa päin pakotettua, ja että meillä on päätösvalta tässä maassa, vaikka se kuinka pyritään viemään pois.

Vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia, se sanoma toimii nykyisessä maailmanmyllerryksessä erittäin hyvin. Vanhalla keinolla tarkoitetaan perinteisiä arvoja, asenteita ja käyttäytymistä. Ne ovat testattuja monessa liemessä ja osoitus ylivertaisuudesta, verrattuna niihin keinoihin ja ratkaisuihin, joita meille yritetään syöttää ylhäältä ja ulkoa käsin.

Categories
Blogi

Suomalaiset voivat vaikuttaa muutoinkin kun raskaiden organisaatioiden tai yhdistysten kautta

Sivustaseuraajat ovat vuosien aikana huomanneet, kuinka useat hyvällä idealla kulkevat ”projektit” ovat valitettavasti päätyneet joko henkilökemioiden yhteentörmäykseen tai muutoin vain liian pitkälle suunniteltuihin, mutta ei lainkaan toteutettuihin kuvioihin.

Lähtökohtaisesti meillä vallitsee kulttuuri, jossa ihmiset ovat tottuneet vaikuttamaan jonkinlaisten organisaatioiden tai yhdistysten kautta. On tavallaan automaattisesti päädytty tilaan, jossa on keskusjohtoinen järjestys, eri roolit, johto sekä seuraajat tai jäsenet. Näissä tämäntyyppisissä kokoontumissa on kuitenkin useita haittapuolia, ja tästä johtuen onkin hyvä muistuttaa itseään siitä, että on olemassa myös toisenlaisia tapoja vaikuttaa ja saada aikaan parannuksia.

Ensinnäkin, keskusjohtoiset organisaatiot ja järjestöt ovat luonteeltaan hitaita; useilla ihmisillä on hankala sopia yhteistä palaveriaikaa, joka jo pitää sisällään ajatuksen, että palaveri on järjestettävä.

Toiseksi, ihmiset päätyvät ottamaan projektille luontaisen roolin, jossa joku on aloitteentekijä, joku ideoija, joku yhteenkokoaja, joku taas toteuttaja tms. Tämä puolestaan voi pahimmassa tapauksessa estää sen, että jokainen ihminen voi toimia aloitteentekijänä sekä toteuttajana, kukin omalla tavallaan. Eri roolit ja niiden hyödynnettävyys toimii ilman muuta useassakin tilanteessa, mutta kun tilanne on uuden kukoistuksen luominen ja Suomen palauttaminen raiteilleen, on hyvä jos ihmiset toimivat intuitiivisesti ilman projektiin tai yhdistyksiin liittyvää byrokratiaa.

Kolmas haitallinen ilmiö on se, että liian usein eri yhdistys- tai organisaatiotapaisissa toiminnoissa syntyy vastakkainasettelua ja eri ihmisten välisiä henkilökemioihin liittyviä ongelmia. Tällaiset voivat pahimmassa tapauksessa tuhota tai lamauttaa hyvänkin idean äärimmäisen lyhyessä ajassa. Näistä meillä on esimerkkejä enemmän kuin tarpeeksi.

Näin ollen onkin hyvä ajatus pyrkiä toteuttamaan itseään ja vaikuttamaan myös oma-aloitteisesti. Tämä ei poissulje muita projekteja, joissa voi olla eri roolit ja aikasykli. Suomi voidaan pelastaa pala kerrallaan ja siihen jokainen voi tehdä omalla tavalla oman osansa.

Kuten Elvis totesi laulussaan ”Vähän vähemmän keskustelua, vähän enemmän toimintaa, kiitos.”

Tärkeintä on, että tekee eikä vain puhu.

Categories
Blogi

Mikä saa naispäättäjät intoutumaan konfliktien puolesta?

On ollut hälyyttävää huomata, kuinka viime aikaisiin konflikteihin liittyen myös naispoliitikot ovat osoittaneet merkkejä sotimisen tai taistelujen puolesta. Perinteisesti miehiä on syytetty siitä, että he ovat kovia aloittamaan sotia, mikä pitääkin paikkaansa. Mutta ovatko naiset ottamassa miehiä kiinni tässäkin asiassa – konfliktihakuisuudessa? Usein vieläpä tilanteissa, jotka eivät liity Suomeen tai suomalaisiin millään tavoin. Mutta jos tämänkaltainen suuntaus jatkuu, niin konfliktit ja sodat tuodaan pian suomalaisten vastuulle. Tätä totta kai suurvallat haluavat, mutta tuskin kukaan järkevä suomalainen.

Tällainen ”kehitys” on huolestuttavaa ja haitallista. Usein vieläpä näkee sellaisten henkilöiden puhkuvan sotatarmoa, jotka eivät itse rintamalle päätyisi, vaan pystyvät seuraamaan tilannetta turvallisen etäisyyden päästä. Entä jos kaikki tämä energia ja aggressio käytettäisiin siihen, kuinka saadaan rauha aikaiseksi? Miksi näin ei tehdä? Ei rauhanajamisen tarvitse olla antautumista tai huokua tappiomielialaa, se voi olla aktiivista ja yhtä lailla aggressiivista, mutta lopputulema kohdistuisi rauhaan ja konfliktien ratkaisemiseen.

Tällaisia ääniä, jossa naiset puhuvat taistelun tai hyökkäyksen puolesta, ei naisten tai naispoliitikkojen suusta olla totuttu kuulemaan ainakaan nykyisessä määrin. Jos ilmiö pitää paikkaansa, niin mikä sen saa aikaan? Ovatko ihmiset menettäneet tilannetajun, etteivät he käsitä mitä sota tarkoittaa? Ovatko valtamedian asiantuntijat erehtyneet niin monta kertaa sotastrategioihin liittyen, että ihmiset ovat turtuneet sodan ja siihen liittyvän tuhon käsitteisiin?

Maailmassa on turhankin paljon sotia ja konfliktihakuisuutta. Olisi syytä ottaa muutama askel taaksepäin ja rauhoittaa tilanne, ainakin omalla tontilla. Jättää taistelu-uhot kokonaan pois ja rakentaa Suomeen hyvä ja itsenäinen puolustus, johon ei kuulu vieraiden valtojen sotilaat tai agendat.

Categories
Blogi

Suomi2030-kansalaisprojekti – yksi vuosi takana

Suomi2030-kansalaisprojekti on toiminut nyt noin vuoden ajan ja nyt on syytä kerrata, mistä tässä kaikessa on kyse, mitä on tapahtunut ja mihin tähdätään lähitulevaisuudessa. Vuoden aikana on tullut runsaasti kommentteja ja yhteydenottoja, on syntynyt lukuisia opetuksellisia ja motivointiin liittyviä videoita ja kirjoituksia, sekä on myöskin konkretisoitunut tarkemmin millaiseen toimintaan ja sisältöön on tärkeää keskittyä.

Suomi2030 pyrkii saamaan ihmiset ottamaan enemmän vastuuta itsestään siten, etteivät kansalaiset odota systeemin tai kenenkään ulkopuolisen henkilön, esimerkiksi poliitikon, tekevän asioita heidän puolestaan. Politiikka ja systeemi ovat nykyään niitä itseään varten, ei maata tai kansalaisia. Näin ollen ihmisten on irtauduttava systeemin raskaista kahleista ja alettava elämään itsenäisemmin ja aktiivisemmin. On lapsenomaista turvautua asioissa ulkoiseen apuun ja turvaan, koska me aikuiset pystymme toimimaan oikein hyvin ilman byrokratiaa tai neuvoja, jotka eivät millään tavalla auta keskivertokansalaista.

Mahdollistaakseen tämänkaltaisen itsenäisyyden ja riippumattomuuden, Suomi2030 haluaa muistuttaa ja rohkaista ihmisiä ymmärtämään oman kulttuurin, luonnonmukaisten identiteettien, historian, itsenäisyyden ja perinteiden tärkeän ja voimaannuttavan merkityksen. Ymmärtämällä ja omaksumalla edellämainittuihin asioihin liittyvän elämäntavan ja -asenteen, kansalaisen on helpompi toteuttaa itseään yhteiskunnassa ja pärjätä paremmin ilman byrokraattista tai poliittista riippuvuussuhdetta.

Julkaisemme videoita ja kirjoituksia asioista, jotka meitä haastavat sekä promotoimme sellaista elämäntyyliä ja asennetta, jotka meitä vahvistavat ja saavat meidät toteuttamaan itseämme paremmin. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää osallistaa uusia ihmisiä mukaan toimintaamme. Verkostoitumalla, osallistumalla ja aktivoitumalla samanhenkisten ihmisten kanssa myös sosiaalisen median ulkopuolella, voimme alkaa vaikuttamaan kansakunnan asioihin siten, että systeemi palvelee meitä kansalaisia oikeudenmukaisemmalla tavalla, eikä pyri juoksuttamaan meitä kriisistä kriisiin asioiden kohdalla, jotka eivät meitä edes koske eivätkä meille kuulu.

Suomi2030-alustalla on työkaluja ja sisältöjä sellaiseen elämäntapaan, jolla voimme edistää positiivisia tekoja ja toimintaa, toisin sanoen elämänsisältöä, joka on hyväksi sekä maalle että kansalaisille. Tämänkaltaista mallia ollaan jatkuvasti viemässä meiltä pois, maamme arvoa heikennetään ja kansalaisten valtaa, velvollisuuksia, vapautta ja vastuuta rajataan entistä enemmän. Näistä löydät lukuisia esimerkkejä videoistamme ja kirjoituksistamme. Meidän tulee yhdessä käytännön tasolla estää haitallista kehitystä ja edistää positiivisia tekoja ja toimintaa.

Jatkamme edelleen videoiden ja artikkelien tuottamista, mutta entistä enemmän siirrämme toiminnan painopistettä reaalimaailmaan. Sosiaalisessa mediassa toimiminen on toki tärkeää, mutta se kattaa vain pienen osan suomalaisia. Jotta voimme tavoittaa yhä suuremman osan suomalaisia, on entistä tärkeämpää toimia myös sosiaalisen median ulkopuolella ja ryhtyä tekemään yhteistyötä samalla tavalla ajattelevien ihmisten ja ryhmien kanssa.

Sen vuoksi toivotamme myös Sinut lämpimästi tervetulleeksi osaksi kansalaisprojektia. Ota meihin yhteyttä sähköpostitse (info@suomi2030.net) ja kerro näkemyksiäsi ja millä tavoin haluaisit osallistua toimintaan.

Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat kannustaneet meitä tämän ensimmäisen vuoden aikana!

Categories
Blogi

Suomalaisten on pistettävä stoppi kansan jakautumiselle!

Useat tiedostavat ihmiset ovat viime aikaisten tapahtumien myötä ymmärtäneet, että kansamme pirstaloituu entistä pienempiin eri arvoja edustaviin osiin. Tämä on ilmiönä maallemme ja ihmisille äärimmäisen haitallista. Mistä oikein on kysymys ja milloin ilmiö on alkanut?

Tuntuu siltä, että nykyään monet suomalaiset ovat omaksuneet sellaisen asenteen, että jokaisesta maailmalla tapahtuvasta asiasta tulee olla vahva mielipide. Useat erityisesti Suomen ulkopuolella tapahtuvat asiat ovat luonteeltaan sen verran syvällisiä, että oikeasti harvalla kansalaisella on ymmärrystä näiden asioiden luonteesta ja syy-seuraussuhteista. Lisäksi, käsityksemme näistä asioista syntyy valtamedian ja sosiaalisen median välityksellä, harvoin omakohtaisella tarkkailulla ja kokemuksilla.

Asiaan vaikuttaa myös vahvasti jo aiemmin mainittu asia, että suomalaisten vastuulle ja hartioille pyritään tuputtamaan ylhäältä päin sellaisia asioita, jotka eivät suoraan sanoen kuulu meille. Niillä ei ole meihin suoranaista vaikutusta, etenkin jos näin haluamme, eikä meidän suomalaisten rooli asian ratkaisemisessa ole juuri minkään arvoinen.

Se, että meillä tulee olla vahva kanta ja näkemys erityisesti suuriin Suomen ulkopuolisiin asioihin, jakaa eittämättä meidät erilaisiin asenne- ja arvoryhmiin. Näin ollen pirstaloidumme ja tämä on todella haitallista kansakunnan sosiaaliselle yhteisöllisyydelle ja toimivuudelle.

Asioita, joista olemme jo eri mieltä (suhteellisen objektiivisista faktoista huolimatta) ovat muun muassa: maahanmuutto, ilmasto-, ympäristö- ja energiapolitiikka, korona sekä siihen liittyvä rokotepolitiikka, Suomen maantieteellispoliittinen asema, ulkomailla tapahtuvat kriisit, käsitys suomalaisuuden olemuksesta jne jne. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.

Asioista tehdään tarkoituksella monimutkaisia ja meitä velvoitetaan turhaan ottamaan niihin kantaa. Ajatteleeko esimerkiksi indonesialainen ihminen muun maailman asioista yhtä suurella kiinnostuksella kuin suomalaiset? Entäpä afrikkalaiset? Etelä-amerikkalaiset? Tuskin, heillä on tärkeämpää ja mielekkäämpää tekemistä tämän ilmiön suhteen.

Siinä vaiheessa kun käännämme katseen itseemme ja oman maan asioihin, historiaan, tilastoihin ja tavoitteisiin, meitä on vaikeampi jakaa kahtia ja käyttää hyväksi suurten toimijoiden osalta. Samalla päädymme myös tekemään jotain oleellisempaa ja merkityksellisempää; huolehtimaan itsestämme ja omasta viitekehyksestämme. Tämä on huomattavasti tärkeämpää ja hyödyllisempää kuin murehtia ja valita puolia ulkopuolisista asioista.