Categories
Blogi

Woke-ajan Suomi: Koulujärjestelmän alasajo

Esipuhe

Suomalainen koulujärjestelmä kaikkine oppiasteineen on vuosikymmeniä ollut sekä Suomessa arvostettu että ulkomailla tunnustettu systeemi. Suomalaisten pärjääminen kansainvälisillä työmarkkinoilla, koulumenestystä mittaavissa PISA-tuloksissa sekä koulutusviennin merkitys muihin maihin ovat osoituksina toimivasta ja asiantuntemuksella rakennetusta koulujärjestelmästä. Myös sillä, että suomalaiset ovat kansana älykästä ja kulttuurillisesti kuuliaista on ollut koulutuksen ja opetuksen kannalta merkitystä.

Vahva tieteellinen osaaminen, koulutukseen panostaminen sekä tasa-arvoinen yhteiskuntamalli ovat mahdollistaneet kaikille pääsyn hyvän opin äärelle. Sekä kouluilla että opetushenkilökunnalla on perinteisesti ollut vankka asema suomalaisen yhteiskunnan tukipilareina. Mikä sitten meni pieleen, jos asiat kerran olivat erinomaisella tasolla?

Ongelma

Salakavalasti ja vuosien aikana, koulujärjestelmä on muuttunut rajusti ja oppilaiden henkiset ja fyysiset ongelmat ovat ilmaantuneet kouluihin reilun parin vuosikymmenen kuluessa. Sekä opettajat että oppilaat oirehtivat ja kouluissa on jo pidemmän aikaa ilmentynyt vakavia ongelmia – PISA-tulokset ovat laskeneet rajusti, opettajat ovat ylikuormittuneita, kouluissa on väkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä, opiskelijoilla on keskittymis- ja oppimisvaikeuksia sekä mielenterveydellisiä ongelmia, ylempien kouluasteiden opiskelijat eivät työllisty sekä yhtenä tärkeimmistä, opetusministeriön ja -hallituksen strategioiden mukainen kouluissa opetettu sisältö on muuttunut informaatiosta ja opista propagandaksi. Nämä ongelmat, jotka esiintyvät kaikilla kouluasteilla peruskoulusta lukioon ja ammatilliseen koulutukseen sekä korkeakouluihin, ovat jaettavissa kulttuurillisiin ongelmiin sekä rakenteellisiin ongelmiin.

Opettajien auktoriteetti on kadotettu. Oppilaita ei saa enää samalla tavalla käskeä tai fyysisesti ojentaa. Opettaja terminä alkaa olla vanhentunut käsite etenkin ylemmillä oppiasteilla – on toisin sanoen vanhanaikaista nähdä opettajuus sellaisena, että joku kertoo toisille kuinka asiat ovat. Korvaavia termejä ovat muun muassa mentori, oppimisen tai osaamisen mahdollistaja, valmentaja tms., näillä kaikilla viitataan sellaiseen pedagogiikkaan, jossa oppilas itse tuottaa ymmärrystä ja tietoa, sen sijaan että omaksuisi suoraan valmiina kerrotun tai kuvatun tiedon. Pedagogit ovat prosessoineet ja pirstaloittaneet oppimiseen liittyvän ilmiön ja monimutkaistaneet tämän liiaksi. Opettajille on luotu paljon sellaista sisältöä ja tehtävää, joka ei enää liity pelkästään opetukseen vaan moneen muuhun kehittämiseen, raportoimiseen sekä projekteihin, jopa asiakashankintaan rahoituksen varmistamiseksi.

Ammattipedagogien keskuudessa perinteinen opetus nähdään negatiivisena ilmiönä, jonain sellaisena jota on pakko uudistaa ja kehittää jatkuvasti. Mutta esimerkiksi sellainen uudistus kuin itseohjautuvuus, joka oli suuri trendi noin kymmenen vuotta sitten, ei tuottanut sellaisia tuloksia mitä siltä odotettiin. Siinä vaiheessa kun muualla Euroopassa itseohjautuvuudesta oltiin luovuttu, Suomi vielä piti kynsin ja hampain kiinni siitä ja uskoi siihen sokeasti. Opettajat alkoivat kritisoida itseohjautuvuutta mediassa ja tämä puolestaan johti siihen, että kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI kritisoi puolestaan itseohjautuvuutta kritisoivia opettajia turhasta pelottelusta.

Kaikilla kouluasteilla lähiopetusta ja läsnäoloa on vähennetty paljon ja tämän on tullut korvaamaan virtuaalikurssit ja etäopetus. Tarkoituksena on se, että oppilaat ja opiskelijat itse opettelevat ja oppivat asiat kotona, jolloin opettajille jää enemmän aikaa henkilöstöpalavereihin ja projektityöskentelyyn. Ajatus lähiopetuksen vähentämisestä ja etäopetuksesta on saanut kritiikkiä oppilailta ja opettajilta itseltäänkin. Tekoälyn lisääntyessä opiskelijat voivat luoda tehtäviä siten, että tekoäly tuottaa sisältöä heidän puolesta.

Ylemmillä oppiasteilla ongelmaksi on muodostunut myös se, että opiskelijoilta ei vaadita enää niin paljoa. Suuri osa tehtävistä toteutetaan ryhmätöinä, jolloin osan opiskelijoista ei tarvitse suorittaa paljoakaan sisällöstä. Koulut kosiskelevat opiskelijoita heidän kouluihin opiskelijoiksi esimerkiksi tarjoamalla liput nuorisoidolin konserttiin. Kouluissa on kova kilpailu opiskelijoista, tämä luonnollisesti johtuu rahoituksesta, joka perustuu sisäänottoon sekä valmistuneisiin opiskelijoihin.

Maahanmuuttajia on tuotu kouluihin valtavia määriä. Tämä pirstaloittaa luokkajärjestystä ja yhteisöllisyyttä sekä aiheuttaa sen, että suomalaiset oppilaat ja opiskelijat alkavat oirehtia eivätkä saa laadukasta opetusta, koska maahanmuuttajiin joudutaan kohdistamaan enemmän resursseja.

Kaiken kaikkiaan suuri osa ongelmista ja suomalaisen koulutuksen rappioittamisesta liittyy ”woke”-kulttuurin ajamiseen kauttaaltaan koko koulujärjestelmään, niin rakenteisiin kuin kulttuuriin. Jo ammatillisessa opettajakorkeakoulussa painoarvoa laitetaan sukupuolten moninaisuudelle sekä tasa-arvolle ja monikulttuurisuudelle, aivan kuten nämä asiat olisivat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Kouluissa peräänkuulutetaan niin sanottua oikeaoppisuutta arvojen ja identiteetin suhteen ja tätä kulttuuria ajetaan sekä suoraan että epäsuoraan monin tavoin. Ennen perinteinen ja toimiva opetus on muuttunut indoktrinaatioksi – arvojen ja uskomusjärjestelmän iskostamista oppilaisiin ilman kriittistä arviointia tai kyseenalaistamista.

Wokelle ei ole olemassa loppua. Milloin pullonkorkit ovat liian valkoisia, milloin housujen väri on väärä yms. Se on kuin ikiliikkuja, joka jatkuvasti yrittää löytää keinotekoisia ongelmia, joita ei todellisuudessa ole olemassakaan. Oppiaineita ja koulutusjärjestelmää helpotetaan siten, että se palvelee tyhmimpiä ja laiskimpia ihmisiä, jolloin lahjakkaimmat joutuvat menemään hitaimpien ja heikompilahjaisten tahtiin.

Kaikki asiat tuodaan woken piiriin, koko maailma on woke-sanansaattajien mielestä vääränlainen ja nyt se on korjattava heidän mielen mukaan. Todellinen ongelma on se, että heidän ajatusmaailma on se, joka on täynnä harhaoppia. Wokelle on laitettava stoppi, muutoin koko perinteinen ja hyvinvoiva yhteiskunta rappioitetaan ja muutetaan sellaiseen uuteen maailmanjärjestykseen, joka palvelee vain pienen pientä murto-osaa ihmisistä, kun taas muille se on haitallista. Ei voi olla niin, että kaikki vuosikymmenten saavutukset kadotetaan ja unohdetaan, toisin sanoen pyyhitään pois lyhyessä ajassa, kun joku globalisti kulttuurisoturi haluaa kansalaisten päänmenoksi tällaista agendaa ajaa.

Opetushallituksen, joka toimii opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa, kantavina teemoina ovat turvallisuus, digitalisaatio, kestävä kehitys, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, lukutaidon edistäminen sekä ohjaus- ja työelämä. Teemoja ei selitetä tai avata auki kunnolla eikä niihin sitoutettuja resursseja perustella. Nämä teemat eivät lisää oppilaiden tai opiskelijoiden kompetenssia toimia yhteiskunnassa tai työelämässä, päinvastoin ne sotkevat ja vievät keskittymisen oikeasti oleellisista ja tärkeistä teemoista ja opiskeluun liittyvistä tavoitteista. Koulut ovat verrattaen samanlaisia sisältöjen ja kulttuurin suhteen, kaikkialla suomalaisissa kouluissa näitä uuden maailmanjärjestyksen arvoja pakotetaan oppilaiden ja opiskelijoiden kurkusta alas.

Ilmiö on systeeminen, eli koko koulujärjestelmä opettajista, ammattipedagogeista, rehtoreista sekä kaikista sidosryhmistä ajaa tämänkaltaista kehitystä, jossa arvot ja vastuullisuus ovat korvanneet perinteisen opetuksen, jossa pääpaino oli hyväksi havaituilla oppiaineilla. Kuri ja järjestys, opettajien ammattitaito ja poliittinen neutraalius mahdollistivat laadukkaan opetuksen ja oppimisen. Kansallismielisempinä aikoina koulut eivät olleet pakkomielteisiä uudistuksille ja kansainvälisille virtauksille, toisin kuten nykyään.

Kuinka tämä vaikuttaa

Kaikella edellä mainitulla on ollut vaikutuksensa sekä oppilaisiin että koko yhteiskuntaan. Oppilaiden taidot sisältöosaamiseen liittyen ovat heikentyneet usean eri oppiaineen kohdalla. Oppilaille on kehittynyt runsaasti mielenterveydellisiä ongelmia ja oppimisvaikeuksia, jotka vaikuttavat sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä arkeen ja osaamisen kehittymiseen. Tämä ei ole mikään ihme jos ymmärtää ja katsoo nykyistä koulujärjestelmää: kansallismielistä identiteettiä vähätellään ja globalismia glorifioidaan.

Opiskelijoista pyritään kasvattamaan globaaleja maailmankansalaisia, jolloin oman kulttuurillisen identiteetin merkitystä väheksytään. Mitä enemmän opettajat ja koulujärjestelmä yrittävät olla tasa-arvoisia, sitä enemmän oppilaat ja opiskelijat näkevät arjessa epätasa-arvoista kohtelua ja arviointia. Kaiken ja kaikkien tasa-arvoinen mittaaminen on viety liiallisuuksiin, aika ja resurssit menevät enemmissä määrin epäoleellisiin asioihin. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että opiskelijat eivät koe että opettajat olisivat opetusta ja opiskelijoita varten, koska heillä ei ole aikaa samalla tavalla panostaa opetuksen laatuun ja opiskelijoihin.

Yhteiskunta on rakenteellisesti muuttunut siten, että kaikkien koulualojen kautta opiskelijat valmistuessaan eivät löydä suoraa väylää työelämään samalla tavalla kuin ennen. Koulutusorganisaatioissa on valtavasti kaikenlaisia virkoja, mutta silti opettajat kokevat työnsä liian kuormittavaksi. Koko koulujärjestelmä on pirstaloitunut sisäisiksi tulosyksiköiksi ja koulutusorganisaatiot ovat jatkuvasti uudelleen määrittelemässä strategioitaan ja asemaansa yhteiskunnassa. Tutkintojen arvo laskee, opetuksen sisältöjä ja oppilaiden osaamista kyseenalaistetaan ja koulujärjestelmän luottamus yhteiskunnassa laskee.

Koulurakenteiden ja kulttuurin murroksella on valtavat vaikutukset niin yksilöön kuin yhteiskuntaan. Perinteisesti suomalaisen koulujärjestelmän tarkoitus on ollut opettaa ja kasvattaa massoja pärjäämään yhteiskunnassa ja luomaan hyvinvointia. Nykyinen koulujärjestelmä tuottaa joitain hyviä yksilöitä, mutta massat eivät pärjää riittävällä tasolla. Ennen vanhaan koulussa vietetty aika kasvatti ja lisäsi yksilön arvoa, nykyään tämä ei ole itsestään selvyys.

Sekä opetusministeriö että -hallitus, ammattipedagogit ja koulutuksen kehittäjät, koulun johto sekä yksittäiset opettajat ovat epäonnistuneet tehtävässään ylläpitää koulun ja opetuksen arvoa tuottaa mallikelpoisia ja osaavia kansalaisia. Ulkomailla on jo arkea, että edes perusturvallisuus ei toteudu kouluissa – väkivaltaisuudet ja joukkotappelut ovat arkipäivää. Samankaltaisia ilmiöitä on jo havaittavissa Suomessa ja ilmiöt korostuvat entisestään mikäli ja kun asioihin ja ongelmiin ei puututa.

Ratkaisu

Koulujen strategia ja identiteetti tulee palauttaa sille tiedon ja opin lähteelle, mihin se alkuperäisen tarkoituksen mukaan on luotu – palvelemaan suomalaista yhteiskuntaa ja kasvattamalla osaavia, kunnollisia ja yhteiskunnassa itsenäisesti pärjääviä kansalaisia. Näin on ennen ollutkin, kun opetushenkilöstö omasi kansallismieliset arvot ja koulut olivat ylpeitä suomalaisen osaamisen kehittämisestä.

Koulujärjestelmää on pyritty uudistamaan ja kehittämään liikaa sekä väärään suuntaan. Tämä on johtanut aiemmissa kappaleissa esitettyihin fyysisiin ja psyykkisiin ongelmiin sekä oppilaiden että opettajien keskuudessa. Siitä huolimatta ammattipedagogit ja opetusministeriön ja -hallituksen edistysmieliset ”asiantuntijat” eivät suostu kuuntelemaan kouluissa ilmeneviä oireita.

Yksinkertaisimmillaan paras ja toimivin ratkaisu on se, että palataan määrittelyn alkulähteille ja palautetaan mieliin mikä koulun funktio on. Tähän luodaan sellaiset opetusmenetelmät ja sisällöt, jotka palvelevat tätä tavoitetta, eikä niin että menetelmien ja sisältöjen tarkoitus on palvella ainoastaan edistysmielisten ”asiantuntijoiden” ryhmää.

Viimeisten 10-20 vuoden aikana käyttöön otetuista pakotetuista ”woke”-kulttuuriin liittyvistä ilmiöistä kaikki ovat epäoleellisia ja koulujen on luovuttava niistä. Ilmiöoppiminen ja itseohjautuvuus on lopetettava ja on palattava perinteiseen hyväksi todettuun koulujärjestelmään. Oppilailta ja opiskelijoilta on vaadittava enemmän, mutta suppeamman määrän kohdalla. Sama koskee opettajia. Kaikki sukupuoli-identiteettiin ja transkulttuuriin liittyvä pakottaminen on lopetettava välittömästi, eikä koulun ulkopuolisia kansalaisjärjestöjä tule ottaa kouluihin levittämään propagandaa.

Globalismista lähtökohtaisena ihanteena ja tavoitteena on luovuttava, samoin ylikansallisten organisaatioiden kuten YK:n Agenda2030 -tavoitteista ja ideologiasta. Miesopettajia on pyrittävä saamaan enemmän kouluihin ja koulujen sisäisen kulttuurin on muututtava naisistuneesta kulttuurista neutraalimmaksi ja maskuliinisemmaksi. Opetusministeriöön ja hallitukseen on saatava sellaisia aikuisia miehiä ja naisia, jotka ymmärtävät rajojen ja merkityksellisen opetussisällön tärkeyden.

Mikäli maahanmuuttajilla tai kantaväestöön kuuluvilla oppilailla on sellaisia ongelmia, joita ei jostain syystä voida ratkaista, nämä oppilaat tulee siirtää tarkkailuluokalle tai erityisluokalle, jolloin muille oppilaille järjestyy opiskelurauha ja oppimiseen vaadittava rauhallinen ja luova tila.

Ratkaisumallit eivät ole avaruustiedettä ja ne ovat lähempänä kuin moni osaisi kuvitellakaan – tulee ainoastaan luopua niistä turhista ja haitallisista ilmiöistä, joita Suomeen on koululaitoksiin, yritysmaailmaan, politiikkaan ja valtionlaitoksiin pakotettu. Vasta tämän jälkeen koulujen ja opiskelijoiden tervehtyminen ja parantuminen voi alkaa toteutumaan. Ei ole muutenkaan perusteltavissa, että opetushenkilöstö vaihtaa strategiaa ja opetusmenetelmiä kunkin vallalla olevan ilmiön mukaan. On tarvetta staattisuudelle ja pysyvämmälle kulttuurille, joka ei ole globaalien virtojen vietävissä.

Mikä merkitys ratkaisulla on

On syytä muistuttaa kerta toisensa jälkeen, että suomalainen koulujärjestelmä oli kaikilla tasoilla erinomainen aina 2000-luvulle siirryttäessä asti. Koulujärjestelmä ei myöskään muuttunut itsestään ja automaattisesti, vaan sitä muutettiin radikaalisti globaalien trendien vaikutuksesta, joista ”woke”-kulttuurilla oli suuri merkitys. Suomeen alettiin tuoda ja luoda keinotekoisia ongelmia, joihin muka tarvittiin ratkaisumalleja. Näin ollen kouluihin otettiin ratkaisumalleiksi käytänteitä, joiden tarkoitus oli ”ratkaista” ja kehittää koulujen tilaa. Ja kuten nyt ollaan huomattu, tämä sinisilmäisyys tai jopa tarkoituksenmukaisuus, on johtanut katastrofaalisiin tuloksiin Suomen koulujärjestelmän osalta.

Koulujärjestelmällä peruskoulusta ammatilliseen opetukseen ja korkeakouluihin asti on sekä tällä hetkellä että tulevaisuudessa erittäin suuri merkitys sekä yksilöiden pärjäämisen ja osaamisen kohdalla, sekä myös kokonaisen yhteiskunnallisen tilan kannalta. Vapauttamalla koulut ”woke”-kulttuurin vankilasta ja palauttamalla ne takaisin yhteiskuntakelpoisiksi laitoksiksi, oppilaat ja nuoret eivät tarvitse niin paljon tukipalveluja, vaan pärjäävät itsenäisesti kaikkialla, heillä on elämässä suunta ja ymmärrys mitä heiltä vaaditaan ja missä he ovat hyviä. Työnantajat hyötyvät, kun saavat osaavia ja motivoituneita tekijöitä, ei synny uusia yhteiskuntaluokkia ja väliinputoajien ryhmiä, koulutusorganisaatiot itse osaavat hyödyntää paremmin tarjontaa ja tarkoitustaan, kun heillä on selvillä oma asemansa ja roolinsa. Vanhempien ja opettajien välinen viestintä selkeytyy, kouluista karsiutuu valtavasti turhia työpaikkoja ja kuormittavia rakenteita ja kaikki alkaa näyttää ja tuntua jälleen normalisoidulta.

Kaikki nämä esitetyt muutokset ja koulujärjestelmän palauttaminen perinteiseen malliin liittyvät suureen kulttuurinmuutokseen, jossa vastuullisten tahojen on yksinkertaisesti luovuttava ajatuksesta kehittää yhteiskuntaa uuteen maailmanjärjestykseen. Fyysisesti tämä suunnanvaihto on mitättömän pieni, mutta psyykkisesti mahdollisesti raskaampi. Niin monen työntekijän, avainhenkilön ja kokonaisen organisaation toiminta perustuu juuri tällaiselle haitalliselle kehitykselle, joten miksi he vapaaehtoisesti luopuisivat näistä tavoitteista, etenkään kun heitä ei ole tähän asti kiinnostanut koulujärjestelmän rappioituminen ja alasajo? Tämä ei tule syntymään vapaaehtoisesti, pedagogit ja opetusministeriö nykyisellään eivät tule itse ehdottamaan ”wokesta” luopumista, elleivät opettajat yhdessä vanhempien kanssa sitä vaadi. Yhdysvalloissa tämänkaltainen kulttuurinmuutos on jo tapahtunut, vanhempainyhdistykset ovat nousseet kouluja vastaan vaatimaan opiskelijoiden turvallisuutta ja vapautta saada tervehenkistä opetusta kaiken mädätyksen keskellä.

Loppusanat

Vanhemmilla on mahdollista vaikuttaa koulujen luonteeseen ja opetussisältöihin. Woke-kulttuuri saa entistä enemmän kritiikkiä maailmalla ja kompassin neula kääntyy jälleen tervehenkisempään ja normaalimpaan suuntaan – tämä koskee myös koulumaailmaa. Kuitenkin vanhemmilta vaaditaan aktiivisuutta koulujen ja opettajien suuntaan. Kuten muissakaan asioissa, myös koulutuksessa ja oppijärjestelmässä ei pidä luottaa siihen, että valtio tietää ja ymmärtää mikä lapsille on parasta. Meillä on jo riittävästi kokemusta siitä, että näin ei ole. On aika palauttaa koulutus ja opetus siihen normaaliin ja kunnialliseen tilaan jossa se Suomessa oli aina 2000-luvulle asti.

Categories
Blogi

Miksi kukaan katsoisi Euroviisuja?

Euroviisut ovat tätä nykyä silkkaa idiotismia. Normaalilla järjellä ja moraalilla varustetulla ihmisellä ei ole yhtään hyvää syytä katsoa tai käyttää energiaa Euroviisuihin, eikä niihin tarvitse ottaa kantaa tai kommentoida. Hyödyllisintä on vaan sulkea kokonaan nuo rappioviisut pois omasta todellisuudesta.

Euroviisuihin liittyy tätä nykyä kaksi oleellista asiaa: poliittis-yhteiskunnallinen vaikuttaminen sekä kulttuurillinen rappiotila. Ns. ”hyveelliset” ihmiset haluavat tukea tiettyjä maita vain siksi, koska se on ajan henki, huolimatta kappaleesta tai esittäjästä. Toisaalta taas jos esittäjä on jollain tavalla poikkeava, täytyy hänestä tykätä ja häntä äänestää, vaikka itse musiikki olisi ja useimmiten onkin totaalista roskaa.

Näin on ollut jo useita vuosia, mutta vuosi vuodelta tilanne vaan kärjistyy. Toimittajat ja sidosryhmät haluavat väkisin pitää ”hypeä” yllä ja kuulostaa innostuneelta, mutta tuskin hekään voivat rehellisesti sanoa, että Euroviisuissa olisi enää mitään järkeä. Musiikki on laadullisesti heikkoa, mutta se ei ole vielä lopullinen syy jättää Euroviisuja väliin. Ongelma kiteytyy performansseihin, joissa päätarkoitus on näyttää ja olla mahdollisimman korni. Tämä yhdistettynä maailman geopoliittiseen tilanteeseen ja siihen, ketä saa tukea ja ketä pitää vastustaa, tarjoaa huonon sirkuksen tunnelmaa.

Kokonaan uuden tason tarjoaa se, että erityisesti sosiaalisessa mediassa ihmisillä on pakottava tarve ottaa kantaa ja perustella, miksi juuri hän on mitäkin mieltä viisuista. Ei tällaiselle ole tarvetta, sen ajan ja energian voi käyttää paljon parempaan. Ja kiinnostaako oikeasti ketään tuntemattoman tai edes tunnetun henkilön kannanotto maailman tilanteeseen, varsinkaan kun hänellä ei ole riittävää tietoa tai kokemusta analysoida tilannetta loogisesti?

Yleisö ansaitsee sata kertaa parempaa viihdettä, kuin mitä meille tällä hetkellä tarjotaan erityisesti Euroviisujen muodossa.

Categories
Blogi

Päättäjät on saatava takaisin Suomen puolelle!

Tällä hetkellä Suomessa vallitseva tilanne on se, että kansan mandaatilla toimivat päättäjämme ovat kaikkea muuta kuin Suomen ja suomalaisten puolella. Tämä käy ilmi jatkuvasti minkä tahansa globaalin ilmiön edessä, jossa henkiset ja fyysiset resurssit käytetään ulkopuolisten toimijoiden hyväksi. Virkamiehet ja poliitikot nöyristelevät Yhdysvaltojen, Euroopan Unionin, Yhdistyneiden kansakuntien, Maailman terveyssäätiön sekä Maailman talousfoorumin edessä ja palvelevat näiden toimijoiden agendaa. Huolimatta siitä, että näiden tavoitteet ovat vakavasti ristiriidassa Suomen sekä Suomen kansan hyvinvoinnin kanssa. Suomalaisten veronmaksajien rahaa kaadetaan loputtomasti ulkomaille. Millekään edellä mainitulle ei ole mitään perusteita, on ainoastaan useita syitä miksi näin ei missään olosuhteissa tulisi toimia. Kuitenkin vaan toimitaan, miksi?

Asiaan on vaikea saada vastausta, koska suomalainen media ei millään tavoin kyseenalaista poliitikkojemme ja päättäjimme toimia. Media on täysin epäonnistunut sen ainoassa tehtävässään. Myös poliitikot ja tahot, jotka ajavat Suomelle ja suomalaisille haitallista politiikkaa, eivät suostu kertomaan todellisia syitä käyttäytymisellensä. Poliitikot ovat luonneet immuniteetin kansaa kohtaan. Suuri osa suomalaisista uskoo ja luottaa valitettavasti edelleen poliitikkoihin ja hallituksiin, vaikka käytäntö ja vuosikausien tapahtumat ovat jatkuvasti osoittaneet, että mitään syytä tähän luottoon ei ole.

Päättäjämme ovat pettäneet sekä maan että kansan. Tilanne on kääntynyt siinä mielessä päälaelleen, että poliitikot eivät ole kansalaisia varten, vaan kansa on heitä ja heidän läheisiä intressiryhmiä varten. Syitä tällaiselle käyttäytymiselle voi vain arvailla. Lähes jokainen, joka on pettänyt Suomen ja ajanut Suomea alas, on saanut kansainvälisen korkeasti palkatun suojatyöpaikan ”uransa” jälkeen. Jotta tällainen Suomenvastainen politiikka olisi alunperinkään mahdollista, poliitikkojen täytyy omata sellaiset arvot ja asenteet, jotka eivät tue suomalaista identiteettiä. Heillä ei toisin sanoen ole minkäänlaista tunnesidettä tätä maata ja sen kansalaisia kohtaan. Jokin globaali, Suomen ulkopuolinen on suuremmassa merkityksessä.

On yhä tärkeämpää perätä poliitikoilta ja virkamiehiltä vastauksia heidän mielipuoliseen politiikkaan. Se on kansalaisten tehtävä, etenkin kun media ja muut viranomaiset eivät tätä tee, mutta se on lisäksi poliitikkojen tehtävä antaa kansalle rehellisiä ja vilpittömiä vastauksia ajamalleen politiikalle. Tätä ei tule unohtaa ja se täytyy nostaa tärkeysjärjestyksessä korkeimpaan arvoon.

Categories
Blogi

Yhteistyö sosiaalisessa mediassa sekä sen ulkopuolella

Jälleen on hyvä aika muistuttaa kansalaisia siitä, että yhteistyön taso ja tekeminen haitallisten ilmöiden torppaamisessa sekä Suomen tilanteen kehittämisessä on vielä lasten kengissä. Suomessa toimii useita erilaisia vakuuttavia toimijoita, joilla on tavoitteena ja olemassaolon syynä pitkälle samankaltaiset ilmiöt – vastustaa tiettyjä Suomelle haitallisia ilmiöitä sekä kehittää sellaista toimintaa, joka puolestaan parantaa Suomen ja suomalaisten tilaa. Näitä toimijoita on ollut useita vuosia, mutta yhteistyötä ei olla päästy todistamaan juuri lainkaan.

Yhdistämällä voimavarat on mahdollista hyödyntää tuhansista kansalaisista koostuvaa volyymiä, jolla puolestaan on aivan erilainen vaikutus kuin kymmenillä tai sadoilla henkilöillä. Kansalaisilla harvemmin on hyödynnettävissä muunlaista valtaa, kuin joukosta koostuva massa. Tämä onkin erittäin merkittävä vallanmuoto, mutta sitä ei olla osattu vielä toistaiseksi valjastaa käytännössä – ainakaan sosiaalisen median ulkopuolella. Sosiaalisessa mediassa sen sijaan näkee satunnaisesti ilmiöitä, joihin liittyy lukuisten kansalaisten kannanotot. Tällä luonnollisesti on tietty vaikutus, mutta se ei tule muuttamaan asioita. Poliitikot, virkamiehet ja muut asiantuntijat mieluusti näkevät ihmisten riitelevän ja keskustelevan sosiaalisessa mediassa, näin ollen heidän ei tarvitse vastata seuraamuksista tai päätöksistä, joita he tekevät.

Poliitikoilla ja virkamiehillä on velvollisuudet ja vastuut, mutta kansalaiset eivät tunnu haastavan niitä riittävällä ja toimivalla tavalla. On korkea aika valjastaa yhteistyöhön liittyvät voimat ja yhdessä alkaa toimimaan Suomen parhaaksi etenkin sosiaalisen median ulkopuolella. Jos emme tätä tee, mikään ei muutu ja Suomen alasajaminen saa rauhassa jatkua. On lisäksi hyvä syy ja korkea aika kokeilla jotain uutta, vuosia kestäneen totutun tavan jälkeen.

Categories
Blogi

Ukraina on Afrikka 2.0

Ukrainaan työnnetty jatkuva rahavirta muistuttaa pitkälle sitä, mitä vuosikymmeniä on nähty Afrikan kohdalla. Kummassakaan tapauksessa miljardien ja miljardien syöttäminen ei ratkaise yhtään mitään ongelmaa, rahat päätyvät korruptioon ja kumpaakaan ei saisi periaatteessa kritisoida. Ja mikä tärkeintä, kumpikaan maa ei liity Suomeen millään tavalla, mutta silti rahaa riittää sinne roppakaupalla samalla, kun Suomea ajetaan alas.

Kuinka tällainen mielipuolisuus on selitettävissä? Ainakin sillä, että päättäjillämme ei ole tunnesidettä Suomeen, sen historiaan, perinteeseen tai tulevaisuuteen – niin typerää tämä jatkuva ulkomaiden tukeminen on. Sekä Afrikan että Ukrainan kohdalla voidaan puhua jo fanatismista. Mikäli realiteetit tunnustettaisiin, nämä vastuussa olevat virkamiehet ymmärtäisivät, kuinka älytöntä ja Suomen kannalta haitallista tällainen rahan ja mentaliteetin haaskaaminen on.

Etenkin poliittisella tasolla toimivat virkamiehet ovat vannoneet valan Suomen puolesta. Nyt he toimivat etunenässä globalistien puolesta, eivät Suomen. Näköpiirissä ei ole, että tällainen poliittinen toiminta loppuisi, päinvastoin yhä enemmän ja enemmän Suomi palvelee ulkopuolisia monikansallisia toimijoita. Tätä ei voida kutsua vapaudeksi eikä itsenäisyydeksi, kun prioriteetit ovat muualla kuin Suomessa ja Suomen kansassa.

Categories
Blogi

”Vähiten huono” ei ole vaihtoehto presidenttipelissä

Presidentin vaaleihin liittyen on tullut vastaan paljonkin sellaisia näkemyksiä, joissa kansalaiset päätyvät äänestämään ”vähiten huonoa” vaihtoehtoa. Ihmiset myös punnitsevat ehdokkaisiin liittyen, mitkä näkemykset ja ajamansa asiat olisivat parempia kuin toisten. Mutta millään näillä ei ole merkitystä. Jokainen ehdokas, myös ne valtavirtaehdokkaat, jotka eivät toiselle kierrokselle päässeet, ovat liian huonoja vaihtoehtoja Suomen keulakuvaksi. Jokainen ehdokas tunnustaa joko Maailman talousfoorumin tai YK:n tavoitteet ja on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin. Oikeastaan millään muulla ei ole väliä, sillä näiden globalistien toimijoiden tavoitteet tullaan viemään läpi eri maiden osalta, jos ei vapaaehtoisesti niin pakolla. Näin on käynyt tähänkin asti.

On myös tullut vastaan sellaista, jossa joko ehdokkaat itse tai heidän puolesta puhujansa mainitsevat ehdokkaan mieltymyksen Suomen ja suomalaisten parhaaksi. On surkuhupaisaa ja helposti läpinäkyvää, että ehdokkaat kalastelevat ääniä, mutta Suomen tai suomalaisten paras ei näitä miehiä ja naisia kiinnosta yhtään minkään vertaa. Ainoastaan silloin kiinnostaisi, jos henkilöllä olisi poikkeuksellisen vahva kansallinen identiteetti, mitä näillä ehdokkailla ja erityisesti toiselle kierrokselle päässeillä ei missään tapauksessa ole.


Vaihtoehdot eivät ole huonoja, ne ovat kelpaamattomia.

Categories
Blogi

Konfliktimielisyys kuulostaa oudolta strategialta Suomen kannalta

Suuren maailman kriisit eivät ota laantuakseen ja näin myös suurella osalla suomalaisia on mielessä globaalit tapahtumat ja osapuolet. Kaikki se energia ja aggressio, joka menee Suomen ulkopuoliseen ja Suomelle kuulumattomaan kohteeseen, on pois oman maan kehittämisestä ja asioiden parantamisesta. Myös poliitikkojen ja asiantuntijoiden kohdalla voi ajatella, että globaalit asiat priorisoidaan kansallisten asioiden edelle – ilmiö, joka on itsekäs ja haitallinen Suomea ja suomalaisia kohtaan.

Poikkeuksellisen yksioikoisesti ja asian kokonaisuuksia enempää huomioimatta suomalaistenkin arjessa eräänlainen ”konfliktimielisyys” on yleistynyt. Globaalit ilmiöt suomalaisten keskuuteen tuotuina johtavat usein vähintään kahteen eri näkemyseroon, joka puolestaan jakaa kansaa entisestään. Asioita joko perustellaan tai ei, mutta energiaa ja aikaa käytetään päättäjien, viranomaistahojen, median ja kansalaistenkin keskuudessa tällä hetkellä hyvin runsaasti ennen kaikkea vastakkainasetteluun, mutta ei konfliktien lopettamiseen ja tilanteen purkamiseen.

Ottamalla osaa konflikteihin ja käyttämällä yhteiskunnallisia resursseja Suomen ulkopuolisiin asioihin, on Suomelle haitallista politiikkaa. Lähihistorian aikana päätöksentekoon ja maan asemoitumiseen kartalla ovat vaikuttaneet aiempaa globaalimmat trendit ja tekijät. Suomalaiset ovat perinteisesti ansioituneet omin päin ja itse tehtyjen valintojen tuloksena. On haitallista ja turhanpäiväistä ilakoida ajatuksella, että ottaisimme osaa sotiin tai konflikteihin itsenäisesti tai varsinkaan muiden maiden ja tahojen kannustamana.

Categories
Blogi

Joulu on syytä pyhittää rauhoittumiselle ja perinteiden kunnioittamiselle

Joulu on se aika vuodesta, jolloin suomalaisten on syytä levähtää hetkeksi ja unohtaa globaalissa maailmassa vellovat asiat, jotka eivät alunperinkään kuulu meille. Tämä erityisesti tänä jouluna, koska niin paljon asioita ja muutoksia on tapahtunut Suomessa tämän vuoden aikana.

Jos asioita tarkastelee hieman kaukaisemmasta perspektiivistä, voi yksiselitteisesti todeta, että erityisesti globaalien aiheiden ei pitäisi vaatia sitä energiamäärää, mikä niille on annettu. Etenkään Ukrainan tai Lähi-idän asiat eivät vaivaisi Suomea, elleivät eräät agendan ajajat väkisin ja tarpeettomasti tekisi niistä meidän asioita. Samaan aikaan vuoden aikana tapahtuu päätöksentekoa, joka vaikuttaa Suomeen, mutta päättäjämme ja media eivät näitä halua huomioida.

Joulu olkoon suomalaisten ja Suomen perinteiden aikaa. Kysytäänpä sitten keneltä tahansa heidän lapsuuden jouluista, niin aika varmasti jokainen vastaaja sanoo lämmöllä muistelevansa niitä tapahtumia ja ajanjaksoja. Mikä siis muuttui ja miksi? Meille tuotiin ulkoa päin uudenlainen tarve ajatella ja suhtautua asioihin ja samaan aikaan meidän omat päättäjämme antoivat tällaiselle ”kehitykselle” suostumuksen – jopa velvoitteen. Ilman näitä tekijöitä, nykyisetkin joulut tuntuisivat yhtä lailla jouluilta, ja voivat ne tuntua edelleenkin. Se vaatii rauhoittumista, oleellisiin asioihin keskittymistä ja niiden asioiden jalustalle nostamista, jotka olivat jalustalla vanhan ja perinteisen maailmanjärjestyksen vallitsessa.

Joulussa on sekin hyvä puoli, että koko yhteiskunta pysähtyy hetkeksi arkisesta toiminnasta ja huomio siirtyy toisenlaiseen toimintaan. Tätä taukoa voi hyödyntää esimerkiksi hiljentymällä pohtimaan niitä asioita, jotka tekivät Suomesta turvallisen maan asua ja elää sekä suomalaisista rohkeita, suoraselkäisiä ja väkeviä. Palatessaan hetkiseen ja informaationtäytteiseen arkeen, kannattaa paluu tehdä sillä tavoin tietoisesti ja pohtien, että onko tämä nykyinen globaali ajattelu välttämätöntä? Tekeekö se meistä ja maastamme jollain tavalla merkityksellisemmän, mikäli olemme mukana kaiken maailman menoissa ja draaman täytteisissä kinkereissä?

Rauhallista ja perinteikästä joulua Suomi2030-kansalaisprojektilta!

Categories
Blogi

Tänään juhlitaan ”itsenäisyyden muistopäivää”

6.12. suomalaiset sekä sosiaalisessa mediassa että arkielämässä aktivoituvat juhlimaan Suomen itsenäisyyspäivää, kuitenkin huomioimatta että Suomea ei tietyin mittarein voida pitää enää itsenäisenä. Tästä johtuen tuo kyseinen päivämäärä voidaan nimittää Suomen itsenäisyyden muistopäiväksi, kunnes Suomen itsenäisyys palautetaan takaisin.

Suomi on itsenäinen silloin, kun päätöksenteko ja vaikuttaminen tapahtuu Suomesta käsin, Suomen ja suomalaisten etua ajattelevien suoraselkäisten miesten ja naisten tahoilta, eikä Euroopasta tai Yhdysvalloista globaalien toimijoiden puolesta. Suomi on itsenäinen, jos päättäjät eivät tällä tavoin aggressiivisesti myy maan infraa ja yrityksiä ulkomaalaisille omistajille ja suuryrityksille.

Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin toisin – monet korkeassa asemassa olevat päättäjät eivät enää tunnusta Suomea kansallisvaltioksi ja maatamme koskevat lukuisat eri päätökset maanpuolustuksesta ympäristöasioihin ja infraan sekä maahanmuuttopolitiikkaan eivät ole enää meidän käsissämme. Tai olisivat, jos virkamiehet ja poliitikot haluaisivat nähdä asiat siten. Mikäli maahamme tapahtuu vaikuttamista ja kulttuurillista aivopesua, ei voida enää sanoa päätöksenteon olevan itsenäistä ja vapaata.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että suurin osa vallassa olevista päättäjistä ei ole kiinnostunut korjaamaan itsenäisyyden menettämiseen liittyvää virhettä, vaan he toiminnallaan ajavat Suomea entistä enemmän pois sekä itsenäisyydestä että puolueettomuudesta. Olemme antaneet aivan liikaa päätöksentekovaltaa maatamme koskeviin asioihin globaaleille järjestöille kuten Yhdistyneille kansakunnille YK:lle, Maailman talousfoorumille WEF:ille, Maailman terveysjärjestölle WHO:lle, NATO:lle sekä Euroopan unionille EU:lle.

Jokaisen suomalaisen velvollisuus, oikeus, vapaus sekä vastuu on varmistaa, että elämme suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä on yhteiskunnallinen velvollisuutemme sekä menneisyyttä että tulevaisuutta ja perinteitämme kohtaan. On myös syytä muistuttaa itseämme, että meillä on päätösvalta siitä, millaisessa Suomessa haluamme elää – kukaan virkamies tai poliitikko, suomalainen tai ulkomaalainen ei voi ajaa maatamme pois itsenäisyydestä. Asioihin voi vaikuttaa pienillä arkipäivän teoilla ja asenteella, mutta sitä ennen meidän on alettava vaatimaan parasta maallemme.

Categories
Blogi

Pelasta maatila! -projekti sekä Ruokaretriitti ovat loistavia esimerkkejä maaseudun huomioimisesta

Viimeisin haitallinen yhteiskunnallinen trendi on lihatuotannon ja maatilojen alasajo, milloin milläkin turhalla verukkeella. Pientiloja lakkaa olemasta kovaa vauhtia. Ihmisten ymmärrys ruoantuotannosta sekä maaseudun elämästä ylipäätään heikkenee kaupungistumisen ja kaupunkielämään ajamisen yötä – esimerkiksi surullisenkuuluisat 15-minuutin-kaupungit ovat yksi tavoite, jonka johdosta maaseudun arvo ja huomio eittämättä vähenee.

On erittäin tärkeää, että suomalaiset ymmärtävät ruoantuotannon alkulähteet ja sen, millaista elämä maaseudulla ja tiloilla on. Maaseutu on vastapaino hektiselle ja informaatiotulvan täytteiselle urbanisoitumiselle. Luonto metsineen, peltoineen ja eläimineen johdattaa luonnosta erkaantuneen kansalaisen perinteisempään tilaan. Maatiloilla ihminen altistuu positiivisesti ruumiilliselle työlle ja näkee käden jälkensä, hän on myös luonnontieteisiin kontaktissa – ilmiö, joka palvelee evolutiivisesti ihmismieltä.

On maatilojen ja ruoantuotannon ymmärtämisellä myös prakmaattisia hyötyjä. Moderni yhteiskunta ja sitä hallinnoivat voimat tavoittelevat sellaista maailmanjärjestystä, jossa ihminen ei omista mitään, ei syö lihaa, erkaantuu kaikesta perinteestä ja alkulähteistä yms. ”Pelasta maatila!” sekä ”Ruokaretriitti” tarjoavat luonnonmukaisen vastavoiman tälle haitalliselle kehitykselle ja samaan aikaan oikein hyödynnettynä yhdistää samanhenkisiä verkostoon. Tällä itsellään on tärkeä merkitys.

Suomi2030:n yksi tärkeistä tavoitteista on Maaseudun elinvoimaisuus (https://suomi2030.net/tavoite-12-maaseudun-elinvoimaisuus/). On erittäin tärkeää, että kansalaiset tukevat joukolla suomalaista lihantuotantoa ja maatilojen elinvoimaisuutta. Rohkaisemme kaikkia seuraajiamme ja kansalaisia huomioimaan sekä Pelasta maatila! -kampanjan että Ruokaretriitin tärkeyden.

https://mesenaatti.me/3226/pelasta-maatila/

https://ruokaretriitti.fi/