Categories
Agenda2030:n todellinen luonne

Agenda2030:n todellinen luonne: Osa 3 – 17 tavoitetta totalitarismin saavuttamiseksi

Osa 3 – 17 tavoitetta totalitarismin saavuttamiseksi

Vallankaappaus

Koko läntisessä maailmassa on tällä hetkellä käynnissä salakavalasti etenevä vallankaappaus, joka tapahtuu samaan aikaan monella eri tasolla ja jollaista ei ole koskaan aikaisemmin tunnetun historian aikana tapahtunut, mutta jota on suunniteltu jo useiden vuosikymmenien ajan lähtien teknokratian synnystä 1930-luvun Yhdysvalloista.

Tätä vallankaappausta ei toteuteta asein ja räjähtein, vaan laillisesti korruptoituneiden poliitikkojen ja virkamiesten toimesta ja heitä ohjaavan ”eliitin” johdolla. Valta siirretään hivuttaen yksittäisiltä kansallisvaltioilta ylikansallisille toimijoille, organisaatioille ja megakorporaatioille. Kaikki tapahtuu “laillisesti”, kun lakeja säädetään uudestaan globalistien toiveiden mukaisesti.

Nämä globalistit ovat saaneet ujutettua edustajansa lähes kaikkiin merkittäviin asemiin, politiikkaan, virkamieskoneistoon, oikeuslaitokseen, poliisiin, armeijaan. Koko läntinen maailma on kyllästetty näiden globalistien lakeijoilla. Kansalaiset ovat nukkuneet ruususen unta ja vasta aivan viime vuosina suuri yleisö on hiljalleen heräämässä tähän teknokraattiseen painajaiseen.

Muutosta ei toteuteta vapaaehtoisesti

Kukaan yksittäinen järkevä ihminen tai valtio ei suostuisi luovuttamaan itsemääräämisoikeuttaan vapaaehtoisesti tällaisille ylikansallisille toimijoille, jos tietäisivät agendan syntyhistorian ja taustalla vaikuttavat toimijat. Sen vuoksi globalistit ovat tehneet määrätietoisesti työtä ”pinnan alla” jo niin pitkään ja pystyneet viemään suunnitelmaansa salassa eteenpäin.

Richard Gardner (Columbian yliopiston professori):

Se tulee näyttämään suurelta kukoistavalta, pörisevältä sekasorrolta, mutta kiertämällä kansallista itsemääräämisoikeutta, murentamalla sitä pala palalta, saavutetaan paljon enemmän kuin vanhanaikaisella rintamahyökkäyksellä.”

Nyt kun niin monet kansalaiset eri maissa ovat vähitellen näkemässä, mihin suuntaan maailmaa ollaan viemässä Agenda2030:n tavoitteiden osalta, globalistit ymmärtävät, että näiden 17 tavoitteen toteuttaminen ei ole mahdollista vapaaehtoisuudella, vaan niiden läpiviemiseen tarvitaan pakottavaa lainsäädäntöä, jossa valtiot luovuttavat päätöksenteon näille teknokraattisille toimijoille. Tuloksena on sellainen totalitaristinen järjestelmä, jossa vapaaehtoisuutta ja vapautta ei enää ole, on vain sääntöjä, määräyksiä ja rangaistuksia. Sanalla sanoen, totalitarismia.

Globalistit ovat kehittäneet äärimmäisen älykkään systeemin ihmisten harhauttamiseksi ja huijaamiseksi. “17 tavoitetta maailman muuttamiseksi” on saatu kuulostamaan vastuulliselta, eettiseltä ja moraaliselta ohjenuoralta maailman tilanteen parantamiseksi, mutta kaikki on harhaa. Kaikki on pelkkää sumuverhoa, jolla maailmaa viedään vääjäämättä kohti globalistien tavoittelemaa uutta maailmanjärjestystä.

YK:n Agenda2030 ei perustu vapaaehtoisuuteen eikä 17:ta tavoitetta maailman muuttamiseksi olla lähdetty edistämään heppoisin perustein. Ne globalistiset tahot, jotka agendaa luovat ja edistävät kansallisvaltioihin sovellettavaksi, ovat kansallisen politiikan yläpuolella. Yhdistyneet kansakunnat, Maailman talousfoorumi sekä Euroopan unioni ajavat teknokratiaa ja osallistavat päättäjiä, virkamiehiä sekä valtiollisia vaikuttajia omiin ohjelmiinsa, ja nämä henkilöt sitoutetaan ajamaan kansalle ja valtiolle haitallisia asioita. Tämä ei perustu demokratiaan vaan Agenda ajetaan väkisin yhteiskuntaan ja kritiikkiin suhtaudutaan äärimmäisen penseästi.

Lopputulema on se, että kaikki on säädeltyä ja perustuu ympäristö- tai hiililuottoon, ja asioista päättävät ylimmän poliittisen tahon toimijat, joista kansa ei ole edes kuullut eikä äänestänyt tai tehnyt valintaa asian tiimoilta.

Agenda2030 on totalitaristinen luonteeltaan. Siinä muutetaan koko tuotanto- ja systeemiketju kuluttajaa ja yhteiskuntaa myöten vahvalla kansalaisten arvomaailmaan vaikuttamisella sekä lainsäädäntöjä muuttamalla.

Agendalta ei voi enää välttyä, se on integroitu niin moneen eri yhteiskunnalliseen toimeen, eikä suurin osa kansalaisista, mukaanlukien ne jotka agendaa tukevat, edes tiedä mistä siinä on kyse, mihin se perustuu sekä miksi sitä ajetaan niin valtavilla resursseilla ja propagandalla koskemaan eri maita. Lisäksi, valtioon kohdistuva sosiaalinen paine mikäli valtio haluaa erota Agenda2030 toimintaohjelmasta on valtava.

Suomi, joka ajattelee liiaksikin muiden valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden etua ja hyvinvointia, ei globalistijohtoisena valtiona ole eroamassa YK:sta tai EU:sta ennen kuin kansa sitä selkeästi vaatii.

Kun Agenda2030:tä tarkastellaan kriittisesti ja tutkitaan näitä 17 tavoitetta maailman muuttamiseksi, ja samalla havainnoidaan, mitä maailmassa tapahtuu ja on tapahtunut viimeisten vuosien aikana, huomataan, että koko agenda on vain valtava sumuverho ja harhautus sille, mitä tällä agendalla todellisuudessa tavoitellaan.

17 tavoitetta totalitarismin saavuttamiseksi

Tavoite 1. Ei köyhyyttä.

Poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta.

Tällä hetkellä mikään ei osoita, että köyhyys tai nälänhätä olisivat katoamassa minnekään. Päinvastoin, tuloerot kasvavat ja erityisesti keskiluokka menettää arvoaan.

Maailmanlaajuisesti kehitysapua ns. kehittyviin maihin on annettu vuosikymmenien aikana satoja miljardeja, eikä köyhyyttä silti ole saatu poistettua.

Tavoite on suuruudenhullu, eikä tällaiseen tilanteeseen ole mahdollista päästä kuin kommunistisella järjestelmällä, jossa kurjuus jakautuu tasaisesti kaikkien osaksi ja ihmiset pakotetaan toimimaan tietyllä tavalla. Tämä tavoite on tasapäistämistä, jossa eri lähtökohdan omaaville ihmisille tulee keinotekoisesti myöntää samat oikeudet kuin toisille, vaikka eivät olisi sitä millään muotoa ansainneet.

Tavoite 2. Ei nälkää.

Poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta.

Jo tällä hetkellä nähdään, että tavoitteena on ajaa alas kaikenlainen luonnollinen ravitsemus, ja korvata se keinotekoisesti valmistetuilla korvikkeilla. Laboratorioliha, hyönteisten syöminen, geneettisesti modifioitu ruoka.

Politiikka ja päätöksenteko ajavat alas kotimaisia ruoantuottajia, erityisesti pieniä ja keskisuuria tiloja. Sama trendi on nähtävissä lähes kaikissa länsimaissa. Ilmastoasioiden harhaoppinen priorisointi on kontrolliorientoitunut eikä huomioi tai arvosta perinteistä toimivaa mallia.

Suomella ei ole mitään merkitystä eikä roolia maailman nälkään liittyen. Suomi on auttanut nälkäpäiväkeräyksellä vuosikymmeniä, eikä tällä ole saavutettu merkittäviä tuloksia. Suomen ei tule pyrkiä ratkaisemaan niitä ongelmia, jotka eivät ole ratkaistavissa ulkoa päin.

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan kaikenlaisen luonnollisen viljelyn ja kasvatuksen poistaminen ja siirtyä täysin keinotekoisesti luotuihin lajikkeisiin.

Tavoite 3. Terveyttä ja hyvinvointia.

Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille.

Tämänkin tavoitteen osalta on jo nähty, että tavoitteena on tukahduttaa kaikenlaiset luonnolliset hoidot ja parannuskeinot, ja korvata ne synteettisillä ja keinotekoisilla menetelmillä. On puhuttu nanoteknologiasta ja ihmisten siruttamisesta. Hurjimpana tavoitteena on ns. transhumanismi, jossa ihminen ja kone ollaan saatu yhdistettyä toimivaksi kokonaisuudeksi.

Viime vuosina ollaan selvästi nähty, että valtio ajaa täydellistä terveystyranniaa kansalaisilleen. Ollaan puhuttu jopa pakkorokotuksista ja rokottamattomien eristämisestä muusta yhteiskunnasta, mikä rikkoo räikeästi perustuslakia. Terveydenhuoltoa on ajettu alas ja Suomessa ollaan hyväksymässä WHO:n pandemiasopimusta, joka luovuttaa Suomen päätäntävallan terveysasioissa ylikansalliselle järjestölle.

Suomen ei tule lainkaan lisätä rahoitusta eikä laittaa mitään resursseja kehitykseen tai kouluttautumiseen jos ja kun ne eivät koske Suomea tai suomalaisia.

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan saada aikaan maailmanlaajuinen terveystyrannia, jossa paikallisesti ei enää päätetä mitään ja kaikki määräykset ja säädökset tulevat globalistisilta toimijoilta.

Tavoite 4. Hyvä koulutus.

Taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.

Käytännössä tilanne on aivan päinvastoin. Koulutuksessa ajetaan pakonomaisesti biologian ja historian vastaisia ajatuksia koululaisten sekoittamiseksi. Ahdistus ja pelko on lisääntynyt räjähdysmäisesti erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Myös väkivalta kouluissa on lisääntynyt muun muassa kolmansista maista tulevan maahanmuuton johdosta.

Suomessa on ollut jo kauan kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus, kunnes koulutuksen laatu ajettiin päättäjien toimesta alas. Suomen Pisatulokset heikkenevät ja se johtuu täysin uudistetusta opetussuunnitelmasta ja uudistetuista opetusrakenteista. Perinteinen koulu on ollut Suomen ylpeys, eikä ratkaisu ole mikään Agendaan liittyvä uudistus.

Sensuuri lisääntyy lisääntymistään ja niin sanottua ”virallista totuutta” arvostelevat ja siihen kriittisesti suhtautuvat halutaan hiljentää. Vaihtoehtoisia medioita parjataan valtamedian puolesta ja vain yksi totuus vallitsee. “Väärää” mielipidettä edustavia syrjitään.

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan saada aikaan vain tietyllä tavalla ajattelevia kansalaisia, ja kaikki virallista totuutta arvostelevat ja ”väärin” ajattelevat halutaan hiljentää.

Tavoite 5. Sukupuolten tasa-arvo.

Saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia.

Suomi on tasa-arvon edelläkävijämaa. Täällä sekä naisilla että miehillä on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon, työelämään sekä muihin yhteiskunnallisiin asioihin. Mutta tästäkin itsestäänselvyydestä on tehty kärpäsestä härkänen viime vuosien woke-hulluuden johdosta. YK:n tavoite 5 ei tuo yhtään mitään lisäarvoa Suomelle tai tasa-arvolle, päinvastoin se sekoittaa sitä entisestään.

Tasa-arvosta puhuttaessa ei myöskään kuvata, onko kyseessä lähtökohtien vai lopputuleman tasa-arvo. Yksilöllisyyttä korostetaan sekä lapsia ja nuoria rohkaistaan näkemään itsensä ja muut uudella tavalla, täysin biologian ja moraalisten arvojen vastaisesti. Lasten ja nuorten mieli sekoitetaan keinotekoisilla ”sukupuolilla”. Samaan aikaan ydinperhettä hajotetaan ja perversiot esitetään normaaleina.

Klassiset traditionalistiset roolit ovat kantaneet pitkälle ja mahdollistaneet olemassaolon sekä tervehenkisen kehityksen. Yksi haitallisin yhteiskunnallinen ilmiö, joka sisältyy myös YK:n luonteeseen, on nuorten käsitysten sumentaminen ja perinteisen maskuliinisuuden asettaminen myrkylliseen valoon. Voi myös kysyä, olisivatko miehet vielä vähän aikaa sitten sallineet kaiken tämän yhteiskunnan rappioittamisen ja Suomea koskevan päätöksenteon luovuttamisen ulkopuolisille toimijoille?

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan yhteiskunnan mädättäminen normalisoimalla perversiot ja hajottamalla perinteinen perhekäsitys. Perhe, joka koostuu isästä, äidistä ja lapsista, tytöistä ja pojista.

Tavoite 6. Puhdas vesi ja sanitaatio.

Varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille.

Yhä enemmän on tuotu esille sitä, miten juomaveteen sekoitettavat kemikaalit eivät ole meille hyväksi. Lisäksi viime aikoina on ruvettu puhumaan jopa puhtaan veden puutteesta, joka näyttää olevan seuraava suuri maailmanlaajuinen “kriisi”.

Suomessa on vettä riittävästi ja meidän tulee suojella vesivarantoja. Suomi ei saa myydä tai antaa vedenkäyttöoikeuksia kenellekään muulle maalle. Muiden maiden vesiongelmat eivät johdu Suomesta eivätkä ole suomalaisten ongelma.

Suomen ei tule ennallistaa yhtään mitään, Suomi on täynnä vettä ja metsää, soita ja järviä. Kukaan ulkopuolinen taho ei voi sanoa meille, kuinka hoidamme maamme asioita.

Veden käyttöä tullaan säännöstelemään ja kontrolloimaan, koska se on energiaan liittyvä resurssi ja hyödyke, jota ihmiset eivät suinkaan voi käyttää kuinka haluavat, vaikka se olisi veden riittävyyteen nähden mahdollista. Suuret kansainväliset megakorporaatiot ovat jo hankkineet useiden maiden vesivarantoja omistukseensa ja myös Suomessa on jo ollut puhetta vesivarojen myymisestä yksityisomistukseen.

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan saada ihmiset uskomaan siihen, että puhtaan veden saatavuus on ongelma ja sitä kautta kontrolloida ja säädellä tätä elintärkeää elementtiä suuryritysten ja valtion toimesta.

Tavoite 7. Edullista ja puhdasta energiaa.

Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille.

Sähköenergian saannista on tullut yhä epävarmempaa ja energian hinta on kallistunut, ajoittain jopa moninkertaistunut. Täysin toimivia ja käyttökelpoisia energialaitoksia on alasajettu. Turpeen käyttö, jota Suomessa on satojen miljardien eurojen arvosta, on käytännössä lopetettu.

Aivan viime aikoja myöten suomalaiset ovat saaneet kohdata ties mitä absurdeimpia ”energiansäästötalkoita” ja energian saatavuuteen ja hintaan liittyviä ongelmia. Tähän Suomella ei koskaan ennen ole ollut tarvetta, eikä olisi nytkään ellei maamme päättäjät tekisi jatkuvasti typeriä päätöksiä ja noudattaisi orjanomaisesti kansainvälisiä sopimuksia Agenda2030:n liittyen.

Sillä, millaista energiaa Suomi käyttää ei ole mitään merkitystä globaalille ekosysteemille. Mutta suomalaisille sillä on merkitystä, onko energian saanti ja käyttö luotettavaa sekä edullista. Suomalaiset voivat huoletta käyttää fossiilisia polttoaineita sekä ostaa niitä luotettavilta kumppaneilta.

Viime vuosina erityisesti pakonomainen sähköyhteiskunnan rakentaminen on ollut esillä. Suomessa on valtavat määrät sähköautoja huomattavasti edullisempia autoja, joiden käyttöä ja hankintaa voitaisiin perustella sillä, ettei aina tarvitse tuottaa uutta. Näin ei tehdä, koska perinteiset kemiallista energiaa hyödyntävät ajoneuvot halutaan nähdä vanhentuneina eivätkä näin ollen edusta nykyaikaista vastuullista ajattelutapaa. Kuitenkin sähköautoihin panostaminen teki tappiota siinä missä perinteisiin polttomottooriajoneuvoihin panostaminen toi voittoa.

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan saada ihmiset vaihtamaan polttomoottorikäyttöiset autot sähköautoihin, lopettamaan puulla ja polttoöljyllä kotiensa lämmittäminen ja siirtymään täysin sähköpohjaisiin järjestelmiin ja systeemeihin, joita viranomaisten on helppo monitoroida ja kontrolloida.

Tavoite 8. Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua.

Edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, täyttä ja tuottavaa työllisyyttä sekä säällisiä työpaikkoja.

Liittyen turvalliseen työympäristöön, suunta on vuosikymmeniä ollut päinvastainen, eikä tule muuttumaan niin kauan kun konkreettisia oleellisia ongelmia ei tunnisteta tai tunnusteta. Ja kun näin ei tehdä, myöskään ratkaisut eivät ole sovellettavissa.

Koko Agenda2030:n voimassaolon aikana Suomen talous on heikentynyt heikentymistään. Mikään ei osoita, että agenda olisi parantanut Suomen tilannetta millään näillä mittareilla.

Kestävä” talouskasvu pitää sisällään valtavat määrät teknologiaa, tuotteita, palveluja, kehitystä ja suunnittelua, jotka eivät ole lainkaan välttämättömiä lähtökohtaisesti, mutta joiden avulla saadaan luotua uusi kontrolloitu systeemi, ja muutetaan teollisuus sekä yhteiskunta ”vastuullisuuden” standardien mukaiseksi.

Suomen ei tarvitse edistää yhtään mitään kehityslähtöisiä käytänteitä, se, mitä tällä tarkoitetaan ei edes avaudu suurimmalle osalle ihmisistä eikä tarvitsekaan. Yrittäjyyttä ja työntekoa tulee rohkaista ja tukea. Jo tällä hetkellä Suomessa on pulaa käytännön ammatillisista osaajista, mutta silti korkeakoulu- ja yliopistomaailmaa promotoidaan epäsuhteessa ammatilliseen koulutukseen.

Vihreää siirtymää ajetaan aggressiivisesti ja tämä lisää velkaantumista sekä asettaa kokonaisia valtioita velkaorjuuteen. Suomessa on jo nyt maailman kovin verotus, ja päättäjämme haluavat vielä entisestään korottaa verotusta. Sen sijaan että menoja leikattaisiin täysin turhista kohteista, kuten kehitysavusta, Ukrainan tukemisesta, YLE:n budjetista, päättäjämme kohdistavat nämä toimenpiteet mieluummin työtä tekeviin suomalaisiin ja näin entisestään huonontavat Suomen taloustilannetta. Tämä sotii kaikkia klassisia talousoppeja vastaan.

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan ajaa maat ja kansalaiset jatkuvaan velkaorjuuteen, jolloin näitä molempia on helpompi ohjata ja kontrolloida kansainvälisten finanssi-instituutioiden ja niitä manipuloivien tahojen kautta.

Tavoite 9. Kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuureja.

Rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita.

Myös Suomessa on hankkeena 15 minuutin kaupunki. Näiden kaupunkien tarkoitus on, että ihmiset asuvat pienessä tilassa, ovat helposti valvottavissa, käyttävät digirahaa ja ruokalähettipalveluja sekä julkista joukkoliikennettä ja viettävät entistä vähemmän aikaa aidossa luonnonympäristössä.

Kestävät innovaatiot näkyvät hyvänä esimerkkinä autoteollisuudessa sekä kaikessa harhaisessa vihreässä siirtymässä.

Niin sanottu ”kestävä” teollisuus ja innovaatiot rakennetaan Agenda2030 -teemoja nuodattaen ja yhteiskunta kauttaaltaan siirretään kohti mitattavissa ja kontrolloitavissa olevaa mallia vihreän siirtymän kautta..

Yhtenä alatavoitteena Agenda2030 tarjoaa ympäristöystävällisten teknologioiden ja tuotantoprosessien käyttöönottoa sekä uudistaa vuoteen 2030 mennessä infrastruktuuria ja jälkiasennusaloja kestävän kehityksen mukaiseksi. Myös tähän liittyen ilmentyy vahvasti yhteyksiä uuteen tuotantotalouteen, jossa ilmasto- ja ympäristösyistä muutetaan systeemiä.

Afrikkaan halutaan panostaa tämänkin tavoitteen kohdalla. Ulkopuoliset toimijat eivät ole saaneet muutettua tai kehitettyä infrastruktuuria Afrikassa, vaikka siihen tarkoitukseen on laitettu satoja miljardeja euroa kaiken kaikkiaan. Sekä ulkomaalaiset että paikalliset asiantuntijat sanovat, että kehitysapu ei toimi ja puolestaan ylläpitää kehittymätöntä toimintakulttuuria.

Jo nyt on nähty, kuinka esimerkiksi Helsingin keskustasta ovat yritykset vähentyneet, kun vihreä aate ajetaan liian pitkälle. On rakennettu kalliita pyöräilykaistoja, mutta samaan aikaan palvelut ovat heikentyneet.

Meille uskotellaan, että ”vihreä siirtymä” tulee luomaan enemmän työpaikkoja kuin se syrjäyttää perinteisestä teollisuudesta ja palveluelinkeinoista. Samoin meille sanotaan, että vaikka tämä vihreä siirtymä maksaa Suomelle satoja miljardeja euroja, se samaan aikaan luo Suomelle uusia mahdollisuuksia. Jo nyt ollaan nähty, että nämä väitteet ovat täysin vailla totuuspohjaa. Uusi teknologia, kuten tekoälyyn ja robotiikkaan perustuvat ratkaisut, tulevat entisestään vähentämään työvoiman tarvetta ja synnyttämään kokonaisia kansanryhmiä, jotka eivät ole enää mukana työelämässä vaan heistä tulee yhteiskunnan elättejä.

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan, etteivät tavalliset ihmiset omista mitään, vaan ovat täysin riippuvaisia valtiosta ja sen antamasta tuesta. “You will own nothing, and you will be happy.”

Tavoite 10. Eriarvoisuuden vähentäminen.

Vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä.

Eriarvoisuutta halutaan vähentää tasa-arvoistamalla sekä tasapäistämällä kaikki. Kaikki tulisi nähdä, kokea ja arvottaa tasaisesti, huolimatta asioiden äärimmäisen erilaisesta luonteesta.

Tähän pyritään laajamittaisella maahanmuutolla ja väestönvaihdolla. Globalistit, kuten George Soros, tukevat sadoilla miljoonilla euroilla kansainvaelluksia kolmansista maista Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

On myös syytä kysyä, edistetäänkö tällä hetkellä länsimaissa jokaista rotua, etnisyyttä, alkuperää tai seksuaalista suuntautumista tasapuolisesti? Ja jos ei, niin miksi ei?

Syrjintää poistavien lakien ajaminen ei ole toiminut tähänkään asti ja koko syrjintäkäsitettä käytetään tasapäistämiseen sekä tiettyjen ihmisryhmien priorisointiin esim. maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta puhuttaessa.

Suomen ei myöskään tule rohkaista ihmisiä siirtolaisuuteen eikä kansainvaelluksiin, vaan jokaisen tulijan oman kotimaan kehittämiseen paikan päällä.

Tavoitteessa 10.6 kannustetaan entistä enemmän viralliseen kehitysapuun ja rahansiirtoihin. Suomi sekä muut läntiset maat ovat kylväneet vuosittain useita satoja miljardeja kehitysmaihin, ja silti tulokset ovat haitalliset. Suomen tulee lopettaa kaikenlainen kehitysapu ja kohdistaa nämä varat suomalaisten hyvinvoinnin kehittämiseen.

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan kansalaisten tasapäistäminen, jolloin väestöä on helpompi hallita ja kontrolloida, sekä arvottaa samalla tavalla.

Tavoite 11. Kestävät kaupungit ja yhteisöt.

Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat.

Ihmiset ajetaan maaseudulta kaupunkeihin, tekemällä esim. omakotitaloasuminen niin kalliiksi mm. sähköenergian hinnan korotuksilla sekä verotuksella, ettei ihmisillä ole enää varaa asua omakotitaloissa, vaan heidän on pakon edessä muutettava kaupunkiasuntoihin, ja mielellään juuri vuokra-asuntoihin.

Tavoite esittää, että kaikille saadaan vuoteen 2030 mennessä turvallinen, edullinen, luotettava asunto ja peruspalvelut. Tavoite on korkealentoinen ja todellisuudesta irrallaan oleva tavoite, toisin sanoen siinä ei ole mitään järkeä.

Kestävä kaupungistuminen on myös agendana. Hankkeella ajetaan 15 minuutin kaupunkeja, joiden tarkoitus on, että ihmiset asuvat pienessä tilassa, ovat helposti valvottavissa, käyttävät digirahaa ja ruokalähettipalveluja sekä julkista joukkoliikennettä ja viettävät entistä vähemmän aikaa aidossa luonnonympäristössä.

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan Kiinan mallin mukainen valvontajärjestelmä, jolloin minnekään ei pääse, eikä mitään voi tehdä mikäli ns. sosiaaliset luottopisteet ovat liian alhaiset.

Tavoite 12. Vastuullista kuluttamista.

Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys.

Tavoitteella haetaan tuotanto- ja palveluprosessien muuttamista ”kestävän kehityksen” mukaiseksi. Tässä on kyseessä kulutukseen liittyvästä asennekasvatuksesta ja kontrolloinnista ravinnon, omistamisen, hyötytarvikkeiden, matkustamisen, liikenteen yms. kohdalla.

Kaikenlaisten valtion mielestä ”väärien” tuotteiden ja palveluiden hankkimista hankaloitetaan, jopa tehdään niiden hankkiminen mahdottomaksi lainsäädännön avulla, kuten on jo nähty esim. tiettyjen luontaistuotteiden osalta.

Kansalaiset halutaan saada entistä riippuvaisemmaksi yhteiskunnan järjestelmistä ja systeemeistä, joilla ihmiset passivoitetaan entisestään ja kriittisiä ääniä hiljennetään. Tämäntyyppisiä ihmisiä on helpompi ohjailla ja manipuloida aina kulloisenkin tilanteen ja tarpeen mukaan.

Uusien tuotanto- ja kulutussysteenien luominen, joka perustuu tarkkoihin laskelmiin energiaan, raaka-aineisiin ja kuluttamiseen liittyen. Ketkä päättävät ja millä vallalla?

Suomi käyttää luonnonvaroja tehokkaasti, Suomen tulee lisätä turpeen, öljyn ja kivihiilen käyttöä. Suomen ei tule olla huolissaan ilmastonmuutoksesta koska Suomella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan saada aikaan ns. universaali perustulo, luopua käteisen käytöstä, ottaa käyttöön ns. CBDC (Central Bank Digital Currency) eli digitaalinen raha, jolla on ns. “parasta ennen” -käyttöpäivä ja jolla voidaan ohjata ihmisten kulutuskäyttäytymistä vain valtion taholta sallittuihin kohteisiin.

Tavoite 13. Ilmastotekoja.

Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan.

Ihmisiä on peloteltu ilmastokriiseillä jo vuosikymmenten ajan, eikä mitään katastrofia ole tapahtunut. Nyt kun ilmasto Suomessa ei lämpenekään, meitä on ruvettu pelottelemaan uudella jääkaudella.

Ilmastonmuutos on aihe, jota suomalaisten ei tarvitse miettiä eikä sisällyttää politiikkaan tai yhteiskuntaan. Suomi on ympäristöasioissa ja ekologiassa maailman huippua, ollut jo vuosikymmeniä.

Enemmän ja enemmän toimenpiteitä tullaan kohdistamaan hiilidioksidin vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen. Tämän typeryyden nojalla toteutetaan absurdeja projekteja, kuten hiilidioksidin haltuunottaminen ilmasta, auringonpaisteen estäminen tai lehmien metaanipäästöjen vähentäminen.

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan se, että kun ihmisiä pelotellaan jatkuvasti erilaisilla ”ilmastokatastrofeilla”, moni antaa periksi ja on valmis luovuttamaan kaiken päätäntävallan ylikansallisille toimijoille.

Tavoite 14. Vedenalainen elämä.

Säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä.

Vesistöjä ja veden käyttöä tullaan valvomaan ja hallinnoimaan tarkemmin. Jo nyt on ollut puhetta vesivarojen yksityistämisestä ja myymisestä kansainvälisille suuryrityksille.

Helsingin kaupunki, joka edistää Agenda2030:tä estottomasti ja tekee yhteistyötä Maailman talousfoorumin kanssa, on erinomainen esimerkki kaksinaismoraalista agendan suhteen. Tämän tavoitteen mukaan vesistöjä tulee suojella saastumiselta ja meriin päätyviltä jätteiltä, mutta Helsinki jatkaa edelleen aurauslumen ja sen mukana olevien jätteiden kippaamista mereen.

Vesistöjä ja veden käyttöä tullaan valvomaan ja hallinnoimaan tarkemmin. Globalistit ovat jo alkaneet puhua kansainvälisestä ”vesikriisistä”, jolla pohjustetaan sitä tilannetta, että maiden vesivarantoja on alettava hallinnoimaan esim. YK:n toimesta, jolloin kansallisvaltiot menettävät oikeutensa omiin vesivaroihinsa.

Suomessa on jo ollut keskustelua silakanpyynnin kieltämisestä ja että kalastukseen liittyen kaloista tehtäisiin ilmoitus myös niin sanotun virkistyskalastuksen yhteydessä.

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan kaikkien vesialueiden ja -varantojen sääntely ja ylikansallinen hallinnointi, sekä kaikenlaisen kalastuksen, mihin valtio ei ole antanut lupaa, lopettaminen.

Tavoite 15. Maanpäällinen elämä.

Suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä; edistää metsien kestävää käyttöä; taistella aavikoitumista vastaan; pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen.

Jo nyt on maailmalla nähtävissä, että maanomistus ja maanviljelysmaa keskitetään harvojen käsiin. Maatiloja ja maanviljelijöitä kohdellaan valtion toimesta huonosti useassa maassa, ja tämän seurauksena useassa Euroopan maassa maanviljelijät ovat nousseet vastustamaan hallituksen suhtautumista maaseutuun ja maatilojen yhteiskunnalliseen rooliin. Myös Suomessa on nähtävissä tämä sama kehitys maaseudun suhteen ja useat maanviljelijät ovat jo joutuneet lopettamaan toimintansa.

Maaekosysteemien suojelulla tai ennallistamisella tarkoitetaan käytännössä sitä, että Suomen ulkopuolinen taho päättää, kuinka käytämme metsiämme. Suomi on aina ammentanut kulttuuria ja elämää metsästä, ei ole kenenkään muun asia sanoa miten käyttäisimme metsiämme näiden muiden tahojen hyväksi. Metsät ovat kansallisomaisuuttamme ja niihin ei tule kenenkään Suomea arvostamattoman globalistin koskea.

Suomi voi aivan hyvin suojella luonnonympäristön monimuotoisuutta ilman globaaleja tahoja ja niiden ohjeita. Suomalaiset ovat aina olleet ympäristötietoisia ja luontosuhteeltaan luontoa kunnioittavia. Ei ole vaikea toteuttaa ekologiaamme itsenäisesti.

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan kaikkien maa-alueiden käytön kontrollointi, poistaa yksityinen maanomistus ja maatalous ja antaa ne suurten kansainvälisten yritysten käyttöön.

Tavoite 16. Rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

Edistää rauhanomaisia yhteiskuntia ja taata kaikille pääsy oikeuspalveluiden pariin; rakentaa tehokkaita ja vastuullisia instituutioita kaikilla tasoilla.

Väkivalta lisääntyy koko ajan länsimaissa, koska ongelmia ei tunnusteta eikä oikeaoppisia ratkaisuja oteta käyttöön, vaikka näistä oltaisiin tietoisia.

Rahaliikenteen tarkempi kontrollointi, joka on jo alkanut Suomessa. Kansalaisten omille tilille tallennettujen rahojen käyttöön pyydetään perusteita.

Tavoitteessa mainitulla tehokkailla ja vastuullisilla instituutioilla tarkoitetaan jättimäisiä megakorporaatioita ja ns. ”public-private partnership” -malleja, joka tarkoittaa julkisen ja yksityisen sektorin lisääntyvää yhteistyötä ja kumppanuutta ja joka johtaa teknokratiaan. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat tämän mallin esteenä, jonka vuoksi näiden pienempien yritysten toimintaa hankaloitetaan jatkuvasti.

Korruptiotapauksien julkituloista on tullut Suomessakin enemmän sääntö kuin poikkeus. Korruptio on härskimpää ja jatkuvasti yleisempää, varsinkin ne toimet mitä tapahtuu valtion organisaatioissa sekä kansallisessa ja globaalissa politiikassa.

Euroopan valtioihin ollaan luomassa niin sanottua Kiinan mallia, jossa käytössä on sosiaaliset luottopisteet sekä laajamittainen arkipäivän kontrolli ja kansalaisten tunnistaminen.

Viime aikoina Suomessakin nähty esitys, jossa valtio voi ottaa käyttöön omaisuuttasi sodan tai mahdollisesti sodan riskin varjolla. Vaikka sotaa ei olisi alunperinkään ollut edes alkamassa. Kansalaisella ei myöskään ole oikeutta itse valita päätöksiä, mikäli yhteiskunnallinen järjestys murtuu ja mellakat tai muu epävakaa tila syntyy.

On jo nähty, kuinka agendan mukainen maahanmuuton edistäminen on lisännyt turvattomuutta ja väkivaltaa kansalaisten keskuudessa. EU on jopa esittänyt ehdotuksen EU:n oman armeijan perustamisesta, jolla voidaan esim. käyttää “väärin äänestävien” jäsenvaltioiden ojentamiseksi.

Todellisena tavoitteena tuntuu olevan, että ihmiset halutaan pitää jatkuvan epävarmuuden ja pelon tilassa erilaisilla todellisilla ja keksityillä kriiseillä. Milloin puhutaan tappavasta pandemiasta ja muista sairauksista, milloin sodan uhasta, milloin kansainvälisestä terrorismista, mutta kaiken takana on tarve kontrolloida ja manipuloida kansalaisia.

Tavoite 17. Yhteistyö ja kumppanuus.

Tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta.

Kestävän kehityksen ja globaalin kumppanuuden toimeenpanon tukeminen ei perustu vapaaehtoisuuteen vaan pakottamiseen. Globaali kumppanuus toteutetaan siten, että väestöä siirretään jatkuvasti Afrikasta ja muista kolmansista maista Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

Tavoitteessa halutaan saada kaikki kehittyneet maat täysimääräisesti sitoutumaan kehitysapuun. Kehitysapu tulee päinvastoin lakkauttaa. Sille ei ole perusteita, se ei auta saavaa maata eikä avustavaa maata, se on haitallista Suomelle ja vie huomion sekä resursseja pois tärkeämmistä kansallisista projekteista.

Kuinka kestävää kehitystä ja globaalia kumppanuutta voi enää tukea vahvemmin? Tavoite 17 antaa ymmärtää, että ei ole mitään rajaa mitä kansallisvaltiot eivät tekisi uuden maailmanjärjestyksen saavuttamiseksi. Kestävän kehityksen tukeminen tarkoittaa lisää teknologiaa, uudenlaisen ajattelutavan pakkosyöttöä eri virallisten tahojen toimesta, lisää maahanmuuttoa sekä diversiteettiä ja niin edelleen.

Suomen tulee irtautua Agenda2030 päätöslauselmasta ja luoda itse omalle maalle ja kansalaisille toimiva yhteiskunta, johon sisältyvät sosiaaliset, kulttuurilliset, ympäristölliset ja taloudelliset tekijät.

Globaali kumppanuus ajetaan vähitellen pakonomaisesti YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kautta kaikkiin maailman maihin, ja jolloin YK toimii kaikkien kansallisvaltioiden yläpuolella, luoden samalla pohjaa yhdelle ja ainoalle maailmanhallitukselle.

Lopputulema

Jos globalistit nyt toteuttavat nämä 17 tavoitetta Agenda2030:n avulla, teknokratia on tällöin saavuttanut lopullisen tavoitteensa.

Pääasialliset lähteet:

Technocracy: The Hard Road to World Order, Patrick Wood

Technocracy Rising: The Trojan Horse of Global Transformation, Patrick Wood

Yhdistyneiden Kansakuntien internetsivut, www.un.org

Maailman talousfoorumin internetsivut, www.weforum.org

Trilateraalisen komission internetsivut, www.trilateral.org

Internet archive

Categories
Agenda2030:n todellinen luonne

Agenda2030:n todellinen luonne: Osa 2 – Agenda2030 integroidaan Suomen koko yhteiskuntaan

Osa 2 – Agenda2030 integroidaan Suomen koko yhteiskuntaan

YK:n vaiettu historia

YK:n historia on täynnä virkamiehiin liittyviä korruptiosyytöksiä ja sotilaiden osalta vastuutonta toimintaa rauhanturvaoperaatioiden yhteydessä. YK on myös epäonnistunut ratkaisemaan lukuisia maailmanlaajuisia kriisejä, eikä sen rooli ja merkitys näy organisaation toiminnasta.

YK:sta on yritetty vuosikymmeniä antaa kuva hyveellisenä maailmanparantajana, rehellisenä ja vastuullisena toimijana ja vaikuttajana. Sen toiminnassa ja agendoissa on kuitenkin paljon epäkohtia, ja YK:n näkemykset maailman tilaksi ja ongelmien ratkaisuiksi edustavat samankaltaista ajatusmaailmaa kuin mitä Trilateraalisen komission ja teknokraattien. On syytä ymmärtää YK:n taustalla olevat tahot sekä YK:n luonne globaalina toimijana ja uuden maailmanjärjestyksen pääagitaattorina.

YK ja Maailman talousfoorumi WEF tekevät tiivistä yhteistyötä tavoitteiden ja maailmanjärjestyksen määrittelemisen suhteen. Ei ole sattumaa, että lukuisat YK:n pääsihteerit kuuluvat WEFiin.

On myös tärkeää pitää mielessä se, kuinka Rockefellerit ovat tukeneet ja rahoittaneet YK:ta. YK:n entinen pääsihteeri Ban Ki-Moon ylisti puheessaan vuonna 2012 Rockefellereiden perhettä ja säätiötä YK:lle heidän antamastaan tuesta.

“Olen syvästi kiitollinen Rockefellerin perheen arvostetuille jäsenille ja Rockefeller-säätiölle siitä, että he jatkavat jaloa perinnettä, jonka mukaan he tukevat rauhalle omistautuneita kansainvälisiä järjestöjä.”

“Rockefellerin perhe on noudattanut tätä vakaumusta ja tukenut Kansainliittoa ja Yhdistyneitä Kansakuntia valtavasti vuosien varrella.”

“Haluan henkilökohtaisesti kiittää Rockefellerin perhettä omasta toimistostani – ja koko Yhdistyneiden Kansakuntien kampuksesta Manhattanin East Sidella.”

Nämä lukuisat esimerkit vuosien varrelta osoittavat kuinka tiivistä yhteistyötä nämä keskenään tutut globalistit tahot ovat tehneet ja tekevät.

Rockefellerin suvun patriarkka David Rockefeller on sanonut omaelämänkerrassaan muun muassa näin:

“Jotkut jopa uskovat, että me – Rockefellerin perhe – olemme osa salaista liittoa, joka työskentelee Yhdysvaltojen parasta etua vastaan, ja luonnehtivat minua ja perhettäni “internationalisteiksi” ja työskentelevän salaisesti muiden samanhenkisten kanssa ympäri maailmaa integroidumman globaalin poliittisen ja taloudellisen rakennelman saavuttamiseksi – yhden maailman, jos niin sanotaan. Jos tämä on syyte, olen syyllinen, ja olen siitä ylpeä.”

Maailmamme muuttaminen: kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030

YK:n julistus, visio ja tavoitteet liittyen Agenda 2030:een ovat Suomen kannalta täysin absurdeja, epäoleellisia ja aiheuttavat pelkästään suurta taloudellista haittaa. Lopputulema on sellainen, jossa keskivertokansalaisen elämää muokataan taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurillisesti huonompaan suuntaan.

Suomea on vuosikymmenien ajan ylistetty maailmanlaajuisesti ympäristöasioissa sekä sosiaalipolitiikan suhteen. Tämä asetelma, jota YK ja Maailman talousfoorumi ajavat, jättää huomioimatta kaikki nämä edellisinä vuosikymmeninä toteutetut teknologiset, kulttuurilliset ja tieteelliset saavutukset liittyen Suomen ympäristö- ja vastuullisuuskilpailukykyyn. Miksi näitä saavutuksia ei huomioida? Aivan kuin tarkoitus olisi aloittaa nollasta uusilla säännöillä ja uusilla malleilla, jotka eivät liity arkitodellisuuteen ja käytännöllisyyteen lainkaan. Suomi joutuu menemään taaksepäin kehityksessä, lähtemällä nollasta sellaisten asioiden kohdalla jotka eivät edes liity Suomeen ja käyttämällä valtavasti resursseja aivan turhanpäiväisten asioiden parissa.

Esimerkkejä Suomen alasajosta liittyen Agenda2030:een on lukuisia: turpeen alasajo ja fossiilisista polttoaineista luopumisen tavoite, metsien ennallistaminen, kalastukseen liittyvät rajoitukset, woke-ilmiö, maahanmuuton edistäminen, kehitysapu jne. Suomi voi aivan hyvin hyödyntää turvetta, öljyä, kivihiiltä sekä maakaasua, varmistamalla että suomalaiset, jotka ovat tämän maan eteen raataneet ja rakentaneet, saavat turvallista, luotettavaa ja suhteellisesti edullista käyttöenergiaa ilmastollisesti kylmään maahan. Suomea ei lämmitetä uusiutuvalla energialla, eikä Suomella ole tarvetta tai perusteita lähteä tämänkaltaiseen ilmastonmuutoksen varjolla tekaistuun kehitykseen.

YK:n Agenda2030 tavoitteineen ja julistuksineen on epäoleellinen koskien Suomea ja siihen sitoutuneet poliitikot ja virkamiehet eivät joko ymmärrä lainkaan sisältöjen älyttömyyttä, tai vaihtoehtoisesti ymmärtävät ja itsekin ovat osana yhtä suurta haittavaikutusketjua. Agenda 2030:tä ajavien tahojen on perusteltava kansalaisille ja sidosryhmille, minkä takia he ovat mukana ajamassa tämänkaltaista Suomelle haitallista kehitystä ja tavoitteita. YK:n Agenda2030:n sisältö ja tavoitteet ovat samankaltaisia Maailman talousfoorumin WEFin vastaavien kanssa, ja nämä suuret globalistiset järjestöt tekevät tiivistä yhteistyötä tavoitteiden suhteen.

Koko Agenda2030 ideologia on täysin erillään suomalaisten arkitodellisuudesta sekä konkreettisista asioista, sen fokus on joko kehitysmaissa tai muutoin vaan globaalissa maailmanparantamisessa – aiheessa, johon läntiset kansallisvaltiot ovat käyttäneet vuosikymmeniä valtavia määriä resursseja saavuttamatta mitään konkreettisia tuloksia. Muutamaa yksittäistä seikkaa lukuunottamatta, koko Agenda2030:n tavoitekokoelma sekä taustalla oleva punainen lanka on sellaisen uuden maailmanjärjestyksen luomista, jota kukaan järkevä ja vastuullinen kansalainen ei halua omaan yhteiskuntaan aiheuttamaan ongelmia. Ne samat virkamiehet ja poliitikot, jotka ajavat ja allekirjoittavat YK:n Agenda2030:n, ovat vastuussa niistä mekanismeista ja politiikasta, jotka lisäävät Agenda2030:n liittyviä ongelmia Suomessa.

Yleiskokouksen päätöslauselman kestävän kehityksen julistuksessa ja visioissa sekä periaatteissa ja sitoumuksissa toistuvat kattavasti seuraavat teemat:

– ”Ihmisoikeudet”

– ”Erityisesti Afrikan maat”

– ”Köyhyyden poistaminen kaikkialta”

– ”Sitoudumme tekemään perustavanlaatuisia muutoksia yhteiskuntien tuotanto- ja kulutustapoihin”

– ”Tunnustamme maahanmuuttajien positiivisen panoksen kaikille kuuluvassa kasvussa ja kestävässä kehityksessä”

– ”Ilmastonmuutos”

– ”Kestävä kaupunkialueiden kehitys”

– ”Rauha ja turvallisuus”

– ”Kulttuurien välinen yhteisymmärrys”

– ”Suvaitsevaisuus”

– ”Kumppanuus toimii maailmanlaajuisen solidaarisuuden hengessä, joka kohdistuu erityisesti köyhimpiin ja huono-osaisiin. Se mahdollistaa tehokkaan globaalin sitoutumisen kaikkien tavoitteiden ja alatavoitteiden toimeenpanemiseen.”

Nämä kaikki termit ja niiden kautta haettu tavoitetila ovat suurella rahalla ja resursseilla ajettuja megatrendejä, joihin YK sekä lukuisat lobbarit vastuuttavat jäsenmaat ottamaan kantaa ja ajamaan muutosta.

Agenda2030 integroidaan Suomen koko yhteiskuntaan

YK on kasvattanut valtaa ja suhteita ihmisiin, yrityksiin ja kokonaisiin valtioihin. ”Kestävää kehitystä” ajetaan säännöllisesti ja pro-aktiivisesti erityisesti koulutuslaitoksissa kaikilla koulutusasteilla, politiikassa, valtion laitoksissa, kansalaisjärjestöissä, kunnissa ja yritysmaailmassa. Ilmiötä varten on perustettu työryhmiä, hankkeita, kampanjoita, raportteja jne. Koko Agenda2030:n ajaminen ei tuota mitään, vaan se syö valtavasti resursseja ja lisää merkityksetöntä työtä. On tärkeää tuoda esiin ne taloudelliset kustannukset, mitä vuosien aikana YK:n tavoitteet ovat Suomelle tulleet maksamaan.

On myös merkille pantavaa, että yliopistot ja korkeakoulut sekä valtamedia eivät ole tähän asti lainkaan kyseenalaistaneet Agenda 21:n ja Agenda 2030:n perusteita ja oleellisuutta Suomen kohdalla ja yleisestikin. Koulussa vastuullisuus- ja kestävän kehityksen sisällöt on otettu hyvin vastaan rehtoreiden, suunnittelijoiden, opettajien ja koulutuspäälliköiden keskuudessa. PISA-tuloksiin tai opiskelijoiden häiriökäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä ei uskalleta keskustella, vaikka yhteys YK:n Agenda2030:n tavoitteleman woke-maailman ja koulujen alemmuustilan välillä on silmiinpistävää.

Useassa tapauksessa niin kouluissa ja yrityksissä kuin politiikassakin, agitaattorit eivät ymmärrä YK:n taustoja eivätkä ole kuulleet YK:n korruptiosta ja skandaaleista, mutta Agenda2030:n tavoitteiden ja julistuksen osalta on helppo osoittaa tämän megahankkeen irrationaalisuus ja mittakaava. Yritykset, kaupungit, koulut, hallitus, valtion laitokset jne. raportoivat vastuullisuudestaan ja kuinka paljon he sitoutuvat edistämään vastuullista kehitystä. Perinteisesti 2000-luvun alkupuolella painoarvoa oli ympäristöasioilla ja työntekijöiden hyvinvoinnilla, mutta nykyään kaikkien tahojen tulisi sitoutua globaaleihin asioihin ja yhteiskuntien muuttamiseen arvojen, asenteiden ja käyttäytymisen osalta – kohti globaalia kumppanuutta ja samanarvoisuutta, vaikka nämä asiat eivät millään perustuisi tieteeseen ja logiikkaan.

YK:n luoma maailmankuva sekä tavoitteet

YK asettaa globaaliksi lähtökohdaksi epätoivoisen tilan, jossa miljardien kansalaisten pääsy osalliseksi ihmisarvoista elämää olisi kansallisvaltioiden vastuulla. Eriarvoisuuden kasvu, vaurauden ja vallan epätasainen jakautuminen, sukupuolten eriarvoisuus, ääriliikkeiden yms. kasvu ovat kaikki YK:n huolenaiheita. Juuri samat aiheet, joista olemme lukeneet jo 1980-luvulla kouluissa. Kaikkiin edellä mainittuihin, sekä moniin muihin YK:n mainitsemiin ongelmiin on viimeisten yli 20 vuoden aikana kulutettu rajaton määrä resursseja koulutuksen, kasvatuksen, tutkimuksen, hankkeiden yms. taholta. YK on luonut epärealistisen lähtökohdan sekä sellaisen vision maailmasta, jollaista ei ole saavutettavissa millään demokraattisella menetelmällä. Näin ollen YK edistää vahvasti teknokraattista ja totalitaristista yhteiskuntamallia Kiinan esimerkin mukaan.

Entä sitten, jos emme vastusta Agenda2030:n tavoitteita ja jalkauttamista Suomeen? Lopputulema on se, mitä näemme Kiinassa. Yksikään suomalainen ei villeimmässä mielikuvituksessakaan toivoisi sellaista arkea Suomeen. Siksi on ehdottoman tärkeää, että tiedostamme mihin suuntaan olemme matkalla ja vaadimme poliittisia päättäjiä ja virkamiehiä perustelemaan kantansa, miksi he haluavat tällaista dystooppista maailmankuvaa maahamme.

Pääasialliset lähteet:

Technocracy: The Hard Road to World Order, Patrick Wood

Technocracy Rising: The Trojan Horse of Global Transformation, Patrick Wood

Yhdistyneiden Kansakuntien internetsivut, www.un.org

Maailman talousfoorumin internetsivut, www.weforum.org

Trilateraalisen komission internetsivut, www.trilateral.org

Internet archive

Categories
Agenda2030:n todellinen luonne

Agenda2030:n todellinen luonne: Osa 1 – Teknokratian salakavala nousu

Osa 1 – Teknokratian salakavala nousu

Moderni teknokratia ja transhumanismi edustavat uskoa, että tiede ja teknologia täyttävät utopian täydellisestä yhteiskunnasta. Tämä on eliitin utopistinen uskomusjärjestelmä. Teknokratia on yhteiskunnan ja ihmisten taloudellista ja sosiaalista hallitsemista uuden talous- ja yhteiskuntapoliittisen järjestyksen avulla, siten ettei politiikkaa ja demokratiaa tarvita lainkaan.”

Teknokratian historia

Teknokratian historia juontaa juurensa Yhdysvalloista 1900-luvun alussa, jolloin akateemikot ja tiedemiehet pohtivat eri tieteellisiä ja teknologisia uudistuksia ja näiden vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja hallinnollisiin rakenteisiin. Teknokratia on utopistinen talousjärjestelmä, joka hylkää hintaperusteisen talouden ja suosii energia- tai resurssipohjaista taloutta. Teknokratia muuttaa käsityksen taloudesta, hallinnosta, uskonnosta ja lainopista. Se hallitsee sääntelyllä, ei oikeusvaltioperiaatteella. Politiikkaa suunnittelevat valitsemattomat ja vastuuvapaat teknokraatit.

1900-luvun alkupuolella teknokratian ideaa kehittivät edelleen ja pitivät elossa sellaiset henkilöt kuin Frederick Taylor, amerikkalainen koneinsinööri, joka tunnetaan parhaiten teoksestaan Tieteellisen johtamisen periaatteet (”The Principles of Scientific Management”), ja Walter Rauthenstrauch, Columbian yliopiston professori.

Tuohon aikaan ryhmä intellektuelleja omaksui teknokraattisen ajattelutavan ja samoihin aikoihin ryhmä irtaantui Columbian yliopistosta. Muodostui niin sanottu ”New School”, jota johtivat kaksi miestä, Thorstein Veblen, norjalais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä, ja hänen nuori suojattinsa Howard Scott, Technocracy Inc:in perustajajäsen. Vuonna 1921 Veblen julkaisi pääteoksensa, kirjan nimeltä ”Engineers and the Price System”.

Vasta vuoden 1929 Yhdysvaltain pörssiromahdus ja suuri lama (”The Great Depression”) tarjosivat teknokraateille mahdollisuuden. Yhteiskunta oli kypsä teknokratialle suuren laman aikana. Näytti todellakin siltä, että kapitalismi oli kuollut. Työttömyys, deflaatio, nälkä, viha poliitikkoja ja kapitalisteja kohtaan ja muut yhteiskunnalliset ongelmat saivat ihmiset kerjäämään selitystä sille, mikä meni pieleen ja mitä voitaisiin tehdä asian korjaamiseksi. Teknokratia pystyi antamaan vastauksen molempiin kysymyksiin. Kapitalismi oli kuollut luonnollisen kuoleman ja teknokratiaan suuntautunut yhteiskunta pelastaisi heidät.

Insinöörit, tiedemiehet ja teknikot, jotka pyörittäisivät tätä teknokraattista utopiaa, poistaisivat kaiken tuhlauksen ja korruption, ihmisten tarvitsisi työskennellä vain 20 tuntia viikossa ja jokaisella olisi työpaikka. Yltäkylläisyyttä olisi kaikkialla.

Teknokraattien ajatukset eivät saaneet kuitenkaan suurempaa jalansijaa suuren laman ja toisen maailmansodan aikaan ja ne jäivät uinumaan syvälle pinnan alle odottaen otollisempaa tilaisuutta nousta ja ottaa suurempi rooli yhteiskunnassa, kunnes ne nousivat jälleen esille vuonna 1968, kun Columbian yliopiston professorina toiminut Zbiegniew Bzrezinski kirjoitti kirjan ”Between Two Ages – America’s Role in the Technotronic Era”, jossa hän toteaa seuraavasti:

Teknotroniseen aikakauteen liittyy entistä hallitumman ja ohjatumman yhteiskunnan asteittainen syntyminen. Tällaista yhteiskuntaa hallitsisi eliitti, jonka poliittinen valta nojaisi ylivoimaiseen tieteelliseen osaamiseen. Perinteisten liberaalien arvojen asettamat rajoitukset eivät estäisi tätä eliittiä saavuttamasta poliittisia päämääriään käyttämällä uusimpia nykyaikaisia tekniikoita, joilla voidaan vaikuttaa kansalaisten käyttäytymiseen ja pitää yhteiskunta tarkan valvonnan ja tarkkailun alaisena.”

Brzezinski oli hyvin tietoinen siitä, mitä teknokratia oli, koska se kehitettiin juuri Columbian yliopistossa 1930-luvun alussa. Kirjassa ”Between Two Ages – America’s Role in the Technotronic Era” ennustettiin senkaltaista teknotronista aikakautta, jota esimerkiksi YK:n Agenda2030 sekä Maailman talousfoorumi tavoitteineen edustavat ja joka on selkeästi nähtävissä käytännön tasolla 2020-luvulla. Brzezinskin kirja herätti David Rockefellerin huomion ja tämä päätyikin pian luomaan Trilateraalisen komission yhdessä Zbiegniew Brzezinskin kanssa.

Teknokratia ja Trilateraalinen komissio

Vuonna 1973 Zbiegniew Brzezinski ja David Rockefeller perustivat Trilatelaarisen komission, eliitin järjestön, jonka luonne ja tavoitteet seurasivat 1930-luvun amerikkalaista uskomusjärjestelmää teknokratiaa.

Trilateraalisen komission ajatus oli luoda uusi kansainvälinen talousjärjestys (New international economic order). Perustamisvuonna Zbiegniew Brzezinski ja David Rockefeller valitsivat joukkoonsa 250 elitistiä Yhdysvalloista, Euroopasta ja Japanista.

David Rockefeller ja Zbiegniew Brzezinski esittelevät ajatuksen Trilateraalisen komission perustamisesta Bilderberg kokouksessa vuonna 1972. Brzezinskistä tuli Trilateraalisen komission toiminnanjohtaja vuosiksi 1973-1976, kunnes hän meni töihin Jimmy Carterin hallitukseen kansallisen turvallisuuden pariin. Jo vuonna 1973 Brzezinski puhui valtion ja yritysten yhteisestä päätösvallasta.

Vuonna 1974 kysyttäessä mitä Brzezinski tarkoittaa ”uudella kansainvälisellä talousjärjestyksellä”, hän vastasi:

Kun puhun nykyisestä kansainvälisestä järjestelmästä, tarkoitan suhteita tietyillä aloilla, ennen kaikkea Atlantin maiden välillä: kaupalliset, sotilaalliset ja keskinäiset turvallisuussuhteet, joihin liittyy Kansainvälinen Valuuttarahasto, Nato ja niin edelleen. Meidän on muutettava kansainvälinen järjestelmä globaaliksi järjestelmäksi, johon olisi integroitava uusia, aktiivisia ja luovia voimia, jotka ovat hiljattain kehittyneet. Tähän globaaliin järjestelmään on sisällytettävä Japani, Brasilia, öljyntuottajamaat ja jopa Neuvostoliitto siinä määrin kuin Neuvostoliitto on halukas osallistumaan maailmanlaajuiseen järjestelmään.”

Kun Rockefeller ja Brzezinski olivat perustaneet Trilateraalisen komission ja alkoivat tavoitella “uutta kansainvälistä talousjärjestystä”, he välittömästi luovuttivat viestikapulan Yhdistyneille Kansakunnille, jonka perustamiseen Rockefellerit olivat olleet vahvasti vaikuttamassa. Vuonna 1974 Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyi päätöslauselman nimeltä “Uuden kansainvälisen talousjärjestyksen perustaminen”, jossa käytettiin teknokraattien kieltä, ja joka pohjautui pitkälti teknokraattien ajatuksiin.

Vuonna 1976, kun Jimmy Carter valittiin presidentiksi ja kun Zbigniew Brzezinskistä tuli hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa, sekä Carter että hänen varapresidenttinsä Walter Mondale olivat Trilateraalisen komission jäseniä. Henry Kissingerillä oli myös suuri rooli teknokratisten ajatusten edistäjänä. Myös Kissinger oli Trilateraalisen komission jäsen.

Trilateraalinen komissio laajenee

Trilateraalisen komission jäsenillä oli riittävästi yhteyksiä ulkopoliittiseen eliittiin, jotta he saattoivat perustellusti odottaa pääsevänsä hallituksen johtotehtäviin riippumatta siitä, oliko vallassa republikaanien vai demokraattien hallinto. Republikaanipresidentti Richard Nixonilla oli Henry Kissinger kansallisen turvallisuuden neuvonantajanaan, ja demokraatti Jimmy Carterilla oli Zbigniew Brzezinski kansallisen turvallisuuden neuvonantajanaan ja luottamusmiehenään.

Yli neljänkymmenen vuoden ponnistelujen jälkeen teknokraatit pääsivät vihdoin 1970-luvulla Yhdysvaltain vallan keskipisteeseen ja saattoivat ryhtyä toteuttamaan suunnitelmiaan. Heidän valintansa? Ei kuitenkaan Yhdysvallat, jossa he tiesivät törmäävänsä ennakoitavaan vastustukseen. Sen sijaan teknokraatit valitsivat Kiinan.

Kiina näytti samalta kuin Pohjois-Korea tänään. Siellä ei ollut markkinatalousjärjestelmää, siellä oli nälänhätää, siellä ei ollut teollisuutta, ja vallassa oli diktatuurinomainen kulttuuri. Kiina edusti ”tyhjää pöytää”, jonka päälle Rockefellerit ja teknokraatit saattoivat alkaa rakentamaan uutta järjestystä.

Kun Zbigniew Brzezinski sai puolelleen Kiinan johtajan Deng Xiaopingin, Brzezinski ei opettanut Kiinalle vapaata markkinataloutta tai kapitalismia. Hän opetti heille teknokratiaa. Tämä on yksi syy siihen, miksi Kiinan nousu on ollut niin dramaattinen. Kiina on kunnostautunut teknokratian käyttämisessä, hyödyntämisessä, laajentamisessa ja maailmalle viemisessä. Nykyajan Kiina on teknokratian malliesimerkki; se on täydellistänyt valvonnan, tekoälyn, sosiaalisten luottopisteiden käytön pitääkseen kansalaisiaan kurissa ja pakottaakseen heidät tekemään mitä tahansa. Ja mikäli nämä eivät suostu vapaaehtoisesti, heidät pakotetaan siihen.

Brzezinski oli niin kiinnostunut suhteiden normalisoinnista Kiinan kanssa, että häntä ei haitannut myydä Taiwania tai salata tekojaan amerikkalaiselta yleisöltä: “Lähdemme liikkeelle lähtökohdasta, jonka olemme jo aiemmin hyväksyneet – että on vain yksi Kiina, ei puolitoista Kiinaa tai kaksi Kiinaa tai Kiina ja Taiwan. Meille on vain yksi Kiina.”

Brzezinski oli selvästi heittämässä Taiwania yli laidan Kiinan hyväksi. Vastineeksi Brzezinski näytti anelevan, etteivät kiinalaiset tekisi mitään sellaista, mikä aiheettomasti huolestuttaisi varovaista amerikkalaista yleisöä. Näyttää siltä, että molemmat osapuolet ymmärsivät tekemänsä sopimuksen. Vasta viime vuosina suuri yleisö on vähitellen ymmärtänyt, kuinka pitkälle Kiinan teknokratinen valvontajärjestelmä on viety. Ja samaan huomioon ovat myös amerikkalaiset heräämässä oman kotimaansa suhteen.

Trilateraalisen komission varhaiset jäsenet väittivät toistuvasti, etteivät he olleet kiinnostuneita poliittisesta vallankaappauksesta, vaan he halusivat vain luoda uuden kansainvälisen talousjärjestyksen (”New International Economic Order”). Carterin hallinnon aikana hän ja Walter Mondale olivat jäseniä, Brzezinski oli jäsen, ja jossain vaiheessa Carterin hallituksen kaikki jäsenet yhtä lukuun ottamatta olivat Trilateraalisen komission jäseniä. Heidän oli kuitenkin työskenneltävä hitaasti, koska heillä ei ollut äänestäjien tukea monille teknokratisista aloitteista.

David Rockefeller, Bilberberg, 1991:

Olemme kiitollisia Washington Postille, New York Timesille, Time Magazinelle ja muille suurille julkaisuille, joiden johtajat ovat osallistuneet kokouksiimme ja noudattaneet lupauksiaan vaitiolovelvollisuudesta lähes neljänkymmenen vuoden ajan. Meidän olisi ollut mahdotonta kehittää suunnitelmaamme maailmaa varten, jos olisimme joutuneet julkisuuden kirkkaiden valojen kohteeksi noina vuosina. Mutta nyt työ on paljon kehittyneempää ja valmiimpaa marssimaan kohti maailmanhallitusta. Älyllisen eliitin ja maailmanpankkiirien ylikansallinen suvereniteetti on varmasti parempi kuin menneinä vuosisatoina harjoitettu kansallinen itsemääräämisoikeus.”

Trilateraalinen komissio, Maailman talousfoorumi WEF ja Agenda2030

Maailman Talousfoorumin (WEF) sekä YK:n Agenda2030:n tarkoituksena on saattaa päätökseen uusi kansainvälinen talous- sekä yhteiskuntajärjestys. Tämän ne tekevät muun muuassa määrittelemällä lähtökohdat uusiksi keinotekoisin perustein ja luomalla omat teknokratiaan perustuvat ratkaisunsa näihin keinotekoisesti määriteltyihin lähtökohtiin.

Juuri tähän perustuu WEFin edustama ”The Great Reset” – Suuri uudelleenjärjestely. Tätä ideologiaa WEF on ajanut jo viisikymmenen vuoden ajan. ”Suuri uudelleenjärjestely” on uusi kansainvälinen talous- ja yhteiskuntajärjestys, joka on käytännössä 1930-luvun uudelleen lämmitettyä teknokratiaa. Kyseessä on energia- ja resurssipohjainen järjestelmä, jossa eliitistä koostuva joukko ihmisiä ja organisaatioita hallitsee kaikkia resursseja ja tavalliset kansalaiset eivät omista mitään.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että Maailman talousfoorumi koostuu samantyyppisistä ihmisistä kuin Trilateraalinen komissio, mutta sen jäsenistö on paljon laajempi. Mukana on tiedotusvälineitä, lakimiehiä, poliitikkoja ja suuryritysten toimitusjohtajia.

Kun Trilateraalinen komissio oli salamyhkäinen toiminnastaan, Maailman Talousfoorumi on kuitenkin täysin avoin suunnitelmistaan. Heillä on laaja verkkosivusto, jossa on valtavasti artikkeleita, joita jokainen voi tutkia. Artikkeleissa he ilmoittavat tarkalleen, mitkä ovat heidän suunnitelmansa.

On myös tärkeää huomata, että Maailman talousfoorumi on niin tiukasti kiinni Yhdistyneissä Kansakunnissa, että voi olla vaikea nähdä, missä nämä kaksi ryhmää eroavat toisistaan. Myös YK:n Agenda2030 on täynnä yläkäsitteellisiä, abstrakteja ja täysin epärealistisia tavoitteita, jotka ovat saatu kuulostamaan vastuullisilta mutta käytännön realismin kanssa niillä ei ole mitään tekemistä, eivätkä nämä tavoitteet huomioi millään tavoin eri kansallisvaltioiden lähtökohtia ja osuutta Agendan mainitsemiin sisältöihin.

YK:n Agenda2030 ei perustu vapaaehtoisuuteen, vaan sääntelyyn ja lain avulla sitouttamiseen. Vuosikausia kestävän propagandan avulla, sadoista eri lähteistä käsin saadaan kansalaiset ajettua uuteen talous- ja yhteiskuntajärjesteykseen (”uusi maailmanjärjestys”), jossa yhteiskunnallinen toiminta ja johtaminen sekä kansalaisten maailmankatsomus perustuu kulttuurirelativismiin ja epärehellisesti luotuihin lähtökohtiin.

Maailman talousfoorumin, Trilateraalisen komission ja Agenda2030:n ympyrä sulkeutuu teknokratiaan

Mikäli teknokraattisia ja uuteen maailmanjärjestykseen liittyviä ilmiöitä tarkastellaan vain 2000-luvun ajalta, voi luulla kaiken alkaneen Klaus Schwabista, Maailman talousfoorumista ja neljännestä teollisesta vallankumouksesta. Jos puolestaan huomion kohteena on ainoastaan Trilateraalisen komission työ, fokus liittyy Henry Kissingeriin, David Rockefelleriin, Zbigniew Brzezinskiin ja 1970-luvun alkuun. Tämä tarkastelu jättäisi pimentoon oleelliset taustat, jotka ulottuvat aina 1930-luvulle ja Columbian yliopistoon.

Richard Gardner, Trilateraalisen komission jäsen ja professori, kirjoitti vuonna 1974 Foreign Affairs -lehteen artikkelin otsikolla “The Hard Road to World Order”. Hän sanoi:

Se tulee näyttämään suurelta kukoistavalta, pörisevältä sekasorrolta, mutta kiertämällä kansallista itsemääräämisoikeutta, murentamalla sitä pala palalta, saavutetaan paljon enemmän kuin vanhanaikaisella rintamahyökkäyksellä.”

Trilateraalisen komission perustamisen myötä vuonna 1973 strategia kehittyi vanhanaikaisesta rintamahyökkäyksestä älykkäämpään ja monipuolisempaan Richard Gardnerin todettua, että kansallisen itsemääräämisoikeuden kiertäminen oli välttämätöntä, koska suora hyökkäys ei toimi. Kansallista itsemääräämisoikeutta on murennettu ja hakattu pala palalta viimeisen 50 vuoden ajan.

Paras esimerkki länsimaissa teknokratian edistymisestä on Euroopan unioni. EU on ottanut haltuunsa lähes kaikki toiminnot niissä maissa, joita se johtaa. Toisaalta voidaan todeta, että Espanjassa, Saksassa ja Suomessa on edelleen kansallinen hallitus. Onko näillä kuitenkaan nykyään sama valta kuin esimerkiksi kolmekymmentä vuotta sitten? Ei tietenkään ole. EU tekee nykyään kaikki merkittävät poliittiset päätökset Euroopassa yksittäisten maiden puolesta, huomioimatta kansallisvaltioiden merkitystä ja maiden kulttuurillisia, historiallisia, taloudellisia tai geopoliittisia taustoja ja eroavaisuuksia. Tämä on ollut teknokratian vakiotoimintatapa – kansallista itsemääräämisoikeutta pyritään murentamaan ja lopulta poistamaan poliittinen rakenne kokonaan.

Teknokratian tausta-ajatus perustuu siihen, että yhteiskuntaa johdetaan totalitaarisesti ylhäältä-alaspäin resurssi- ja energialähtöisesti kontrolloimalla ja mittaamalla ihmisen vaikutuksia. Poliittinen ja demokraattinen valta katoaa, koska yhteiskunnan toiminnasta päättävät tiedemiehistä ja ”asiantuntijoista” koostuva eliitti.

Siinä, missä perinteinen talouskäsitys on perustunut kysynnän ja tarjonnan lakiin sekä vapaampiin markkinoihin, teknokraattinen talouskäsitys perustuu energia- ja päästöperusteiseen malliin, jota kontrolloi ja määrittelee energian jakelu ja kulutus. Rahan sijaan maksuvälineeksi muodostuisi energialuotto. Tavaroiden ja palvelujen hinnan määrittelee keinotekoisesti se, kuinka paljon energiaa on kulutettu saattaakseen tuote tai palvelu markkinoille. Teknokratia minimoi raaka-aineiden käytön, minimoi jätteet ja määrää kulutuksen. Kaikesta tästä päättää teknokraattinen eliitti.

YK:n Agenda 2030 ajaa juuri tätä samaa mallia: liiketoiminnan, infrastruktuurin ja instituutioiden uudelleen määrittelyä ”kestävämpään” suuntaan, jolloin perinteisen rahan ja siihen liittyvän arvon korvaa energia- ja päästöpohjainen, hiilijalanjälkeen ja kulutukseen perustuva yksikkö ja luotto. Perinteinen talous- ja yhteiskuntakäsite korvataan vihreällä käsitteellä (vihreä siirtymä, ”green economy” jne) ja ideologiaa ohjataan totalitaristisesti ylhäältä alas satojen eri sidosryhmien, kuten koululaitosten, politiikan, yritysten, kansalaisjärjestöjen, säätiöiden ja valtion organisaatioiden kautta.

YK:n Agenda21 ja Agenda2030 ovat teknokraattinen suunnitelma 2000-luvulle ja kestävä kehitys on työkalu toimeenpanemiselle. Hallinnoija on YK ja taustalla olevat vaikuttajat ja agentit ovat Maailman talousfoorumi, Trilateraalinen komissio ja globalistit yhteistyökumppanit. YK:n Agenda21 sekä Agenda2030 ovat uudelleen lämmiteltyjä versioita teknokraattisesta maailmankuvasta menneiltä vuosikymmeniltä.

Vuonna 1992 YK:n huippukokouksessa Riossa (”Earth Summit”) 179 maata sitoutui edistämään Agenda21:tä, joka on kattava toimintasuunnitelma ympäristön suojelemiseksi ja kestävän kehityksen saavuttamiseksi maailmanlaajuisesti. Termi ”kestävä kehitys” esiintyy alunperin Brundtlandin komission raportissa vuodelta 1987 ja myös Gro-Harlem Brundtland on Trilatelaarisen komission jäsen.

Ja vuonna 2015 YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa jäsenmaat sitoutuivat YK:n ns. kestävän kehityksen suunnitelmaan, joka pitää sisällään 17 suurempaa tavoitetta ja 169 alatavoitetta maailman muuttamiseksi.

Agenda 2030 oli syntynyt.

Pääasialliset lähteet:

Technocracy: The Hard Road to World Order, Patrick Wood

Technocracy Rising: The Trojan Horse of Global Transformation, Patrick Wood

Yhdistyneiden Kansakuntien internetsivut, www.un.org

Maailman talousfoorumin internetsivut, www.weforum.org

Trilateraalisen komission internetsivut, www.trilateral.org

Internet archive