Author: Manage ZS

Sosiaalisessa mediassa on viime aikoina ihmetelty sitä, että minkä takia meillä Suomessa ei nähdä samankaltaisia mielenosoituksia oman maan ja kansalaisten puolesta, kuin mitä nähdään esimerkiksi Keski- tai Etelä-Euroopassa. Siellä kaduille lähtee kampanjoimaan hyvän asian puolesta useita kymmeniä tuhansia ihmisiä. Nämä mielenosoitukset liittyvät usein esimerkiksi korruptoituneiden poliitikkojen vastustamiseen, energianhintojen nousuun tai koronarokotepakkoon liittyen. Meillä Suomessa tilanne on aivan toisenlainen. Suomelle ja suomalaisille haitallisia ilmiöitä vastustetaan lähinnä sosiaalisessa mediassa ja työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissa, mutta ei ryhmänä kodin ulkopuolella.

Se, että ovatko mielenosoitukset toimiva vaikuttamisen keino, on asia jota on syytä pohtia. Mutta tärkeämpi fokus liittyy kansan pirstaloitumiseen ja yksilöllisyyden korostumiseen, sekä siihen että suomalaiset eivät vietä aikaa kodin ulkopuolella ryhmissä, arvomaailmaltaan samankaltaisten ihmisten kanssa. On olemassa lukuisia perusteita, minkä takia olisi äärimmäisen tärkeää luoda uusia kaverisuhteita ja verkostoja.

Yksi näistä syistä liittyy varautumiseen. Media on pelotellut kansalaisia milloin milläkin skenaariolla; on puhuttu sodasta, tappavasta pandemiasta, sähköpulasta jne. Suomi on ollut perinteisesti erittäin toimiva sekä turvallinen maa, kunnes omat johtajat syystä tai toisesta päättivät ajaa maalle ja kansalaisille haitallista ”kehitystä” ja ”muutosta”. Turhia pelottelematta, edessämme voi olla ajat jolloin tarvitsemme uusien kavereiden ja ystävien tukea ja turvaa. Omat päättäjämme eivät tule sitä turvaa antamaan ja tuskin heidän puolella olevat kansalaisetkaan.

Toinen syy on vaikuttaminen. Jotta asiohin voidaan vaikuttaa tai niitä muuttaa parempaan, tarvitaan tietty kriittinen massa. Yksin boikotoiminen tai hyvän asian tukeminen ei usein riitä. Mutta jos asian takana on 5000 kansalaista, tai 50 000, asioihin on mahdollista vaikuttaa aivan uudella tavalla. Mitä tulee aiemmin mainittuihin mielenosoituksiin, Suomessa lähdetään järjestämään mielenosoitusta ja vasta sitten katsotaan, että tuleeko paikalle ihmisiä. Voi olla, että täällä päin maailmaa tarvitaan toisenlainen lähestyminen; ensin kerätään samankaltaiset vastuulliset ja omaa maata ja kansalaisia ajattelevat ihmiset kokoon ja sitten lähdetään järjestettyyn tapahtumaan.

Kolmas syy liittyy sosiaaliseen hyvinvointiin. Tämä viime vuosina kiihtynyt kahtiajako on vienyt useilta ihmisiltä lukuisia ystävyyssuhteita mennessään. Ihmiset, jotka ennen jakoivat samanlaiset asenteet, arvot ja käyttäytymisen ovatkin yhtäkkiä aivan vastakkaista mieltä asioista. Enää eivät faktat, tilastot, kokemukset tai tiede merkitse vaakakupissa vaan päätökset tehdään muilla perusteilla, useimmiten yksipuoliseen ja korruptoituneeseen tietoon uskomalla. On tärkeää luoda ihmissuhteita samanhenkisten kanssa ja osoittaa yhteiskunnalle oikeutemme ja paikkamme myös sosiaalisen median ja virtuaalitodellisuuden ulkopuolella, oikeassa elämässä.

Suomeen kohdistuu tällä hetkellä lukuisia trendejä, joista yksikään ei ole Suomesta itsestään lähtöisin. Näistä oleellisimpia esimerkkejä ovat muun muuassa digitalisaatio, ilmastoasiat, translaki, koronarokotteet sekä NATO. Kaikista näistä ilmiöistä annetaan median ja virkamiesten sekä suurimman osan poliitikkojen osalta äärimmäisen yksipuolinen kuva, toisin sanoen Suomelle ja suomalaisille haitalliset vaikutukset jätetään kokonaan huomioimatta.

Siinä vaiheessa kun kansalaiset tulevat tietoisiksi näistä haitallisista vaikutuksista ja haluavat tiedustella asiasta lisää, heidän on erittäin vaikea saada vastauksia kysymyksiin. Näyttäytyy jopa siltä, että virkamiehet, media tai päättäjät ovat luoneet immuniteetin kansalaisten esittämiin ”vaikeisiin” kysymyksiin. Tämän lisäksi monet alustat ovat alkaneet sensuroimaan vaihtoehtoisia, logiikkaan, tieteeseen, tutkimukseen, kokemuksiin ja tilastoihin liittyviä näkemyksiä. Tämä ei herätä luottamusta ja päinvastoin lisää kuilua kansalaisten sekä päättäjien välillä.

Eräs aiheeseen liittyvä epäkohta on se, että suomalainen politiikka ja päätöksenteko on suurelta osalta ulkomailta ohjattua, pääasiallisesti Euroopan Unionista sekä Yhdysvalloista. Kuinka on mahdollista, että Suomelle ja suomalaisille tärkeät päätökset tehdään ulkomailta käsin? Näistä päätöksistä esimerkkejä ovat vihreä siirtymä ja ilmastonmuutokseen liittyvä päätöksenteko, suomalaisten rahojen jakaminen toisille valtioille, Suomen ja suomalaisten osallistaminen meille kuulumattomiin sotatoimiin, digitalisaatio ja digitaalinen identiteetti ynnä monet muut.

Vielä pari vuosikymmentä sitten meillä ei ollut mitään näitä nykyisiä ongelmia, Suomea ei ohjattu vastaavalla tavalla ulkomailta, suomalaisten sisäinen yhteenkuuluvuuden tunne oli suurempi, valtion velka radikaalisti pienempi ja ihmiset eivät olleet ahdistuneita tai ylipäätään ajatelleet globaaleja asioita samalla intensiteetillä kuin nykyään. Kulttuurissa oli sisältöä, palveluissa laatua ja opettajilla auktoriteettia. Silloin ei tarvinnut ajatella suuren maailman asioita, eikä tälläkään hetkellä tarvitsisi.

Suomi2030-kansalaisprojekti pyrkii tuomaan esiin kattavasti sitä nykytilaa, joka yhteiskunnassamme vallitsee, niitä taustoja, jotka tähän tilaan ovat meidät ajaneet sekä kenties tärkeimpänä, konkreettisia toimintaehdotuksia, joita voimme yhdessä toteuttaa. Nämä konkreettiset toimintaehdotukset ovat luonteeltaan sellaisia, joiden kautta voimme saavuttaa meille kaikille paremman yhteiskunnallisen tilan, sekä toisaalta myös sellaisia, joiden kautta voimme ehkäistä Suomelle taloudellisesti, kulttuurillisesti ja yhteiskunnallisesti negatiivista kehitystä.