Yhteystiedot

Author: AdminZS

Categories
news

Suomi2030-kansalaisprojektin teemat ovat ajankohtaisempia kuin koskaan

Reilu vuosi sitten Suomi2030-kansalaisprojekti alkoi nostaa esiin ajankohtaisia ja Suomelle merkityksellisiä aiheita. Nyt vuoden jälkeen, on syytä korostaa, että nämä 17 teemaa ja tavoitetta ovat entistä oleellisempia. Toisin sanoen, valitut teemat eivät ole olleet ohimeneviä trendejä, vaan niiden taustalla on pitkällä aikavälillä syntyneitä ilmiöitä, arvoja ja käyttäytymismalleja, joita on erittäin tärkeä vaalia ja suojella. Nämä 17 teemaa ovat avaimet kukoistukseen, mikäli niitä tarkastelee ja niiden mukaan elää. Huomionarvoista on myös se, että näitä teemoja ei tarvinnut etsiä kaukaa: tuli vaan palauttaa mieleen sankaritarinoita ja pohtia suomalaisille kunniallisia asioita ja niitä menestystekijöitä, jotka kerran nostivat Suomen yhdeksi maailman menestyvimmistä valtioista sekä antoivat suomalaisille merkitystä elämään, enemmän kuin monet kenties osasivat kokea tai arvostaa.

Mutta mikä selittää sen, että juuri tällä hetkellä näitä menestystekijöitä ajetaan niin suurella pakkomielteellä alas? Lähes päivittäin media suorastaan rohkaisee kansalaisia valmistautumaan sotaan, vaikka Suomella ei ole ollut mitään ongelmia kenenkään muun valtion kanssa. Olemmeko joutuneet osaksi suurvaltojen välisiä kahnauksia, tilanteessa jossa meidät on houkuteltu ja suorastaan ”kaapattu” osaksi sotakoneistoa? Samaan aikaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikka on suorastaan mielipuolista, kouluissa ajetaan ja edistetään agendaa, joka on aivan täysin päin vastaista mitä meidän vanhempamme ja isovanhempamme loivat ja pitivät arvossa. Suomen kansa ei ole samalla tavalla eheytynyt, kuin mitä se oli kauan sitten todellisten kriisien kohdatessa. Iso osa ihmisistä elää pelossa, johon ei ole mitään syytä. Ja samaan aikaan toisaalta kääntää katseensa pois sellaisista ilmiöistä, jotka vaatisivat kohtaamista ja pohtimista.

Vaikka jatkuvalla syötöllä tapahtuu paljon Suomea ja kansalaisia koskevia asioita, tällaisten tilanteiden edessä ei pidä kiirehtiä eikä uskoa valheita. Asiat voi kohdata yksi kerrallaan, pohtia onko asioiden taustalla mitään järkeä ja kuinka meidän isovanhempamme sekä vanhan ajan johtajat olisivat toimineet kyseisen ilmiön edessä. Tärkeää on myös muistaa, että meidän ei tule ottaa vastaan mitään ulkoa päin pakotettua, ja että meillä on päätösvalta tässä maassa, vaikka se kuinka pyritään viemään pois.

Vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia, se sanoma toimii nykyisessä maailmanmyllerryksessä erittäin hyvin. Vanhalla keinolla tarkoitetaan perinteisiä arvoja, asenteita ja käyttäytymistä. Ne ovat testattuja monessa liemessä ja osoitus ylivertaisuudesta, verrattuna niihin keinoihin ja ratkaisuihin, joita meille yritetään syöttää ylhäältä ja ulkoa käsin.

Categories
news

Suomalaiset voivat vaikuttaa muutoinkin kun raskaiden organisaatioiden tai yhdistysten kautta

Sivustaseuraajat ovat vuosien aikana huomanneet, kuinka useat hyvällä idealla kulkevat ”projektit” ovat valitettavasti päätyneet joko henkilökemioiden yhteentörmäykseen tai muutoin vain liian pitkälle suunniteltuihin, mutta ei lainkaan toteutettuihin kuvioihin.

Lähtökohtaisesti meillä vallitsee kulttuuri, jossa ihmiset ovat tottuneet vaikuttamaan jonkinlaisten organisaatioiden tai yhdistysten kautta. On tavallaan automaattisesti päädytty tilaan, jossa on keskusjohtoinen järjestys, eri roolit, johto sekä seuraajat tai jäsenet. Näissä tämäntyyppisissä kokoontumissa on kuitenkin useita haittapuolia, ja tästä johtuen onkin hyvä muistuttaa itseään siitä, että on olemassa myös toisenlaisia tapoja vaikuttaa ja saada aikaan parannuksia.

Ensinnäkin, keskusjohtoiset organisaatiot ja järjestöt ovat luonteeltaan hitaita; useilla ihmisillä on hankala sopia yhteistä palaveriaikaa, joka jo pitää sisällään ajatuksen, että palaveri on järjestettävä.

Toiseksi, ihmiset päätyvät ottamaan projektille luontaisen roolin, jossa joku on aloitteentekijä, joku ideoija, joku yhteenkokoaja, joku taas toteuttaja tms. Tämä puolestaan voi pahimmassa tapauksessa estää sen, että jokainen ihminen voi toimia aloitteentekijänä sekä toteuttajana, kukin omalla tavallaan. Eri roolit ja niiden hyödynnettävyys toimii ilman muuta useassakin tilanteessa, mutta kun tilanne on uuden kukoistuksen luominen ja Suomen palauttaminen raiteilleen, on hyvä jos ihmiset toimivat intuitiivisesti ilman projektiin tai yhdistyksiin liittyvää byrokratiaa.

Kolmas haitallinen ilmiö on se, että liian usein eri yhdistys- tai organisaatiotapaisissa toiminnoissa syntyy vastakkainasettelua ja eri ihmisten välisiä henkilökemioihin liittyviä ongelmia. Tällaiset voivat pahimmassa tapauksessa tuhota tai lamauttaa hyvänkin idean äärimmäisen lyhyessä ajassa. Näistä meillä on esimerkkejä enemmän kuin tarpeeksi.

Näin ollen onkin hyvä ajatus pyrkiä toteuttamaan itseään ja vaikuttamaan myös oma-aloitteisesti. Tämä ei poissulje muita projekteja, joissa voi olla eri roolit ja aikasykli. Suomi voidaan pelastaa pala kerrallaan ja siihen jokainen voi tehdä omalla tavalla oman osansa.

Kuten Elvis totesi laulussaan ”Vähän vähemmän keskustelua, vähän enemmän toimintaa, kiitos.”

Tärkeintä on, että tekee eikä vain puhu.

Categories
Suomen itsenäisyyden aikakaudet

SUOMEN ITSENÄISYYDEN AIKAKAUDET

OSA 7. KOHTI UUTTA KUKOISTUSTA

2030-luku

 

ESITTELY

Tarkoitamme kukoistuksella kokonaisvaltaista Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin ja menestyksen tilaa. Suomalaiset kääntävät katseensa meille kuulumattomista maailman kriiseistä oman maan menestyksen, turvallisuuden ja tervehenkisten identiteettien palauttamiseen, jolloin asioita voidaan jälleen pohtia järkiperäisesti ja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta.

Suomi alkaa panostamaan omavaraisuuteen, palauttaa infran ja yritykset suomalaisomistukseen, tuomitsee vakavalla kädellä virkamiesten ja poliitikkojen korruption ja Suomen ulkoapäin johdetun päätöksenteon. Lisäksi, koulut ja valtion laitokset edistävät sellaista agendaa, joka kasvattaa normaaleja ja itsenäisiä kansalaisia.

Me suomalaiset olemme perinteisesti olleet ahkeraa ja aikaansaapaa kansaa, ja asioihin on käyty käsiksi väellä, voimalla ja tarmolla, ja asioita on saatu muuttumaan. On raivattu peltoa, ojitettu soita, viljelty maata, kasvatettu karjaa ja rakennettu itse omat talomme. On otettu vastuu omasta elämästämme. Emme ole vaatineet, että “joku muu” tekee sen meidän puolestamme, emme ole siirtäneet vastuuta aina “jonkun muun” harteille, vaan olemme tehneet sen itse.

Tämä asenne meidän on saatava takaisin. Me emme voi enää odottaa, että “joku muu” tekee sen puolestamme. Ei ole olemassa ketään “jotain muuta”. Me itse olemme se “joku muu”. Jos me emme ymmärrä tätä, uutta kukoistusta ei tule. Me syöksymme entistä syvemmälle suohon, josta ei moneen sukupolveen ole poispääsyä. Suurimmat kärsijämme ovat lapsemme ja heidän lapsensa.

Suomea on erityisesti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana viety pois raiteiltaan, taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja kulttuurillisesti. Kukoistukseen pääseminen ei vaadi paluuta menneeseen, vaan pikemminkin tarkastelemalla perinteisiä menestystekijöitä ja oppimalla niistä, kansakunnan henki voidaan jälleen saada palamaan väkevällä liekillä.

Olemme Suomi2030-kansalaisprojektin yhteydessä määrittäneet 17 eri tavoitetta ja aihetta tulevaisuuden Suomelle, mitä kukoistus voisi tarkoittaa ja mitä kaikkea se pitäisi sisällään. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, kaikki työkalut ja sisällöt ovat suurimman osan kansan tiedossa ja taidoissa. Meidät on saatu unohtamaan tärkeät ja oleelliset asiat ja päällemme on langetettu lukuisia korvaavia asioita, jotka ovat passivoittaneet ja hajoittaneet eheän ja toimivan kansakunnan.

Kun luet ja käyt läpi näitä 17 tavoitetta, avainta, me annamme muutamia konkreettisia esimerkkejä, mitä me kaikki voimme tehdä toisin, mutta mieti myös mielessäsi, mitä sinä olet valmis tekemään jatkossa toisin, koska tilanne ei muutu paremmaksi, ellei meistä jokainen ryhdy tekemään konkreettisesti muutoksia elämässämme ja toimimaan Suomea ja suomalaisia hyödyttävällä tavalla.

 

AVAIMET KUKOISTUKSEEN

Avain 1. Itsenäinen ja puolueeton Suomi

Itsenäisellä ja puolueettomalla Suomella tarkoitetaan sellaista valtiota, jossa Suomi sijaitsee myös kulttuurillisesti ja poliittisesti idän ja lännen välissä, osana Pohjoismaita ja kulttuurillisesti moninaista Eurooppaa. Suomi ei voi olla itsenäinen valtio ja suomalaisten edunvalvoja, mikäli maahamme kohdistetaan poliittista tai yhteiskunnallista vaikuttamista maan rajojen ulkopuolelta. Eikä maamme voi myöskään olla itsenäinen, mikäli meillä on johdossa tai virkamiestasolla vallassa olevia tahoja, jotka ensisijaisesti ajavat Suomen ulkopuolisten toimijoiden etua.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis kirjoittamaan kansanedustajille, kunnallispoliitikoille yms. ja vaatimaan heiltä vastauksia?

– Oletko valmis jakamaan esitteitä naapurustoon sellaisista kansanedustaja- ja presidenttiehdokkaista, jotka ovat itsenäisen ja puolueettoman Suomen kannalla?

– Oletko valmis tukemaan sellaisia kansanedustaja- ja presidenttiehdokkaita taloudellisesti, jotka ovat itsenäisen ja puolueettoman Suomen kannalla?

– Oletko valmis tiedustelemaan asiasta poliitikoilta tai virkamiehiltä, jos havaitset heidän ajavan Suomen päätösvaltaa ulkomaille tai mikäli hän ajaa Suomea osaksi tarpeettomia konflikteja?

Avain 2. Oma valuutta ja käteisen käyttö

Suomen markka mahdollistaa itsenäisen ja riippumattoman valuuttapolitiikan. Käteinen raha on konkreettinen ja fyysinen maksuväline, ja se on perinteisesti tarjonnut kansalaisille vapauden maksaa ilman, että kukaan tarkkailee tai kontrolloi ihmisen kuluttajakäyttäytymistä ja toimintaa. Käteisen käytön suhteen ei perinteisesti ole ollut mitään ongelmia, eikä ole tulevaisuudessakaan.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis käyttämään enemmän ja useammin käteistä, vaikka se hankaloittaisikin elämää hiukan?

– Oletko valmis ilmoittamaan mielipiteesi esim. kirjoittamalla kansanedustajille asiasta?

Avain 3. Vahva maanpuolustus

Suomella on historiallinen menestystarina sodankäyntiin liittyen talvi- ja jatkosotaan. Tämä tunnustetaan monia suurvaltoja myöten. Yksi merkittävimmistä syistä menestykseen oli vahva maanpuolustustahto sekä yhtenäinen käsitys taistelun merkityksestä. Valitettavasti maanpuolustusmentaliteetin sekä fyysisten resurssien merkitystä ei olla korostettu viime vuosikymmeninä, päinvastoin molempia edellä mainituista on ajettu systemaattisesti alas. Kansallisen identiteetin heikentyessä myös kiinnostus oman maan ja sen kulttuuri-identiteetin puolustamiseen ja ylläpitämiseen on heikentynyt.

Suomalaiseen maanpuolustukseen tulee laittaa resursseja ja mikä tärkeintä, suomalaisia tulee rohkaista kansallisen identiteetin puolustamiseen sisäistä ja ulkoista turvallisuusuhkaa vastaan. Suomalaisten ”isänmaan” tunnetta tulee kasvattaa ja kehittää, globalisaation sijaan.

Tilanne, jossa Suomi ulkoistaa maanpuolustuksen globaaleille toimijoille, ei ole kestävä eikä Suomen edun mukainen. Tämä johtaa eittämättä tilanteeseen, jossa on mukana muita intressiryhmiä, joilla on eri tavoitteet kuin Suomella ja suomalaisilla.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis rohkaisemaan ystäviäsi ja tuttaviasi käymään armeijan ja puhumaan armeijan puolesta?

– Oletko valmis viemään asiaa eteenpäin, jos havaitset Suomen sisällä maanpetoksellista toimintaa?

Avain 4. Korruption kitkeminen hallinnosta

Suomessa on tällä hetkellä toimijoita, jotka suuntaavat vero- tai velkarahoja Suomen ulkopuoliseen toimintaan tai sellaiseen toimintaan, joka hyödyttää vain äärimmäisen pientä osaa kansasta. Rahat sekä resurssit tulee käyttää suomalaisten hyödyksi, mikään muu toiminta ei ole loogisesti perusteltua.

Virkamies- sekä valtiontasolla on liian paljon hyväveli- ja hyväsiskoverkostoja, jotka eivät toimi rehellisesti ja avoimesti.

Kansanedustajien ja virkamiesten tehtävä on ajaa Suomen ja suomalaisten asioita, eikä hylätä maataan ja keskittyä palvelemaan ulkomaiden toimijoita. Erityisesti valtion virassa toimivat henkilöt ovat vastuullisissa tehtävissä, heidän tulee toimiva virkatehtävissään rehellisyyttä ja kunniallisuutta noudattaen.

Ulkoministeriö jakaa valtavia summia hankkeisiin, joista on käytännössä katsoen nollahyöty. Tämänkaltaisen rahan tuhlaamisen on loputtava ja se raha on laitettava yleishyödylliseen toimintaan.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis tekemään rikosilmoituksia havaitsemistasi väärinkäytöksistä?

– Oletko valmis kirjoittamaan eduskunnan oikeusasiamiehelle yms. havaitsemistasi väärinkäytöksistä?

Avain 5. Yrittäjyyden ja työn tukeminen

Suomalaiset ovat maailmalla tunnettuja teollisuudesta ja korkealaatuisesta osaamisesta. Suurin osa tämänhetkisestä tarpeesta työmarkkinoilla liittyy perinteisiin fyysisiin töihin. Näitä ei kuitenkaan arvosteta ylhäältä-alas suunnatussa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja työurien suunnittelussa. Suomen hyvinvointi perustuu suurelta osalta siihen, että kansalaiset tekivät töitä ja saivat siitä myös monenlaista arvostusta. Työnteon tulee olla palkitsevaa sekä rahallisesti että arvostuksen kautta.

Yrittäjyyttä on tuettava erityisesti byrokratian ja säännöstelyn vähentämisellä, erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Mitä vähemmän yrittäjällä kuluu aikaa toisarvoisiin tehtäviin, sitä enemmän hän voi keskittyä arvon tuottamiseen, mikä on edellytys esim. työllisyyden parantamiseen.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis tekemään ostoksesi paikalliselta tuottajalta/kauppiaalta, vaikka joutuisitkin maksamaan tuotteista/palveluista vähän enemmän kuin monikansallisilta jäteiltä ostaessasi?

– Oletko valmis suosittelemaan muille ihmisille ja läheisille heille sopivaa työtä, jos ja kun tilanne tulee eteen?

Avain 6. Turvallinen lapsuus

Viimeisinä vuosina suomalaisiin kouluihin on rantautunut mitä ihmeellisempiä opetussuunnitelmia ja oppimismenetelmiä, jotka eivät kasvata tai kehitä lasta ja nuorta, vaan saavat heidät entistä enemmän sekaisin sekä omasta identiteetistä että maailman tapahtumista.

Koulujen rooli on opettaa lasta ja nuorta pärjäämään elämässä ja työmarkkinoilla, tarjoamalla opiskelijoille hyvät tiedot ja taidot perinteisissä oppiaineissa, kuten luonnontieteet, käsityöt, liikunta, kuvaamataito, kansalaistaidot, kielet jne. Mitään muuta ei tarvita sotkemaan hyvää kasvutarinaa.

Myös katuväkivalta on räikeän yleistä ja liian usein siihen liittyy elementti, jossa etniset ryhmät toteuttavat väkivaltaa kantaväestön nuoria kohtaan. Myös sellainen väkivalta, johon ei liity kulttuurinvälistä yhteentörmäystä, on ilmiönä haitallinen ja vaatii paneutumista.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis kirjoittamaan opettajalle/rehtorille ja vaatimaan, ettei lapsellesi opeteta luonnonvastaisuuksia?

– Oletko valmis ryhmäytymään tovereidesi kanssa sekä puolustamaan lähimmäisiäsi?

– Oletko valmis puhumaan muille vanhemmille esim. vanhempainillassa, että lapsille ei tule antaa mitään poikkeavaa seksuaali- tai identiteettikasvatusta koulussa esim. Setan taholta?

Avain 7. Perinteinen perhemalli

Lapsi ja nuori voivat hyvin silloin, kun hänellä on sellainen perhemalli, joka koostuu isästä ja äidistä, isovanhemmista ja mahdollisista veljistä ja siskoista. Nämä identiteetit on myös tärkeä säilyttää, jotta voidaan kuvata todellisuutta parhaalla tavalla, sen sijaan että nimet ja termit koetaan jollain tavalla vanhoillisiksi ja korvataan ne kasvottomilla tunnistamattomilla termeillä.

Tutkimusten mukaan lapset voivat paremmin silloin, kun heillä on perinteisempää järjestystä noudattava perhemalli, kuin sellaisissa tapauksissa joissa roolit ovat sekoittuneet.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis ottamaan yhteyttä kunnanvaltuutettuihin, ettet halua pride-liputusta kuntaasi?

– Oletko valmis omassa elämässäsi edistämään ja osoittamaan perinteisen perhemallin toimivuutta keskustelun ja oman esimerkin kautta?

– Oletko valmis tukemaan esim. ”aito avioliitto” -yhdistystä?

Avain 8. Humanitaarisen maahanmuuton minimointi

Suomi on jakanut erittäin suuria summia rahaa ulkomaille jo vuosikymmenten ajan. Tästä avusta, josta käytetään nimeä humanitaarinen apu, ei ole ollut millään tavalla sitä hyötyä mikä palvelisi sekä vastaanottajamaata että avun lähettäjää.

Suurilla volyymeillä tapahtuva humanitaarinen maahanmuutto muuttaa yhteiskuntaa useilla tavoilla ja sillä on negatiivisia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurillisia vaikutuksia.

Suomea ohjaavat tällä hetkellä sellaiset kansainväliset sopimukset, joista on haittaa maallemme. Näin ollen on loogista, että Suomi eroaa tällaisista sopimuksista. Humanitaariseen maahanmuuttoon ei ole perusteita, Suomen rooli on rohkaista jokaisia ihmisiä ratkaisemaan ongelmansa omassa kotona. Kaikenlainen avustus, jossa Suomesta lähtee laivoja tai henkilöitä noutamaan ihmisiä väärin perustein Suomeen, on loputtava ja tällaista ei tule edistää.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis lähtemään mielenosoituksiin ja protestoimaan väestönvaihtoa vastaan?

– Oletko valmis ottamaan yhteyttä kansanedustajiin tai virkamiehiin, ettet halua Suomeen lisää elintasopakolaisia?

Avain 9. Omista kansalaisista huolehtiminen

Nykyaikana Suomessa ei ole juuri lainkaan kansalaisjärjestöjä, liittoja tai muita toimijoita, jotka avustavat suomalaisia vähempiosaisia ja niitä kansalaisia, jotka ovat joutuneet taloudelliseen tai yhteiskunnalliseen ahdinkoon erilaisten sääntöjen ja rajoitusten vuoksi. Suomalaisten on aika alkaa auttamaan toisia suomalaisia, sillä yhdessä pärjäämme paremmin näitä keinotekoisesti laadittuja muutoksia ja kehityksiä kohtaan.

Sosiaaliset yhteisöt ja kontaktit ovat tärkeä tekijä maailmassa, jossa tietokoneet ja sosiaalinen media on tullut korvaamaan arkisen ulkoilman. Erityisesti vanhusten tulee saada palvelunsa siten, että he pärjäävät mahdollisimman hyvin eikä heidän tarvitse omaksua uutta ja turhaa teknologiaa tai ideologiaa.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis tekemään hyväntekeväisyystyötä esim. vanhusten parissa?

– Oletko valmis auttamaan kanssaihmistä pulassa, oman osaamisesti ja kykysi rajoissa?

Avain 10. Vastuullinen journalismi ja tiedonvälitys

Suomalainen valtamedia on tällä hetkellä sellaisessa tilassa, jossa se jättää kertomatta kansalaisille tärkeitä asioita kotimaan ja ulkomaan rintamalta, vaikka tämä tieto olisi helposti saatavilla.

Toiseksi, valtamedia soveltaa saatua tietoa tai osoitettua näyttöä liian yksipuolisesti, kun selkeästi asioihin liittyy tietoa, joka vaikuttaa lopputulokseen. Minkäänlainen tarkoituksenmukainen tiedon pimittäminen tai olemattomiin perusteisiin liittyvä suomalaisten vähättely ja syyllistäminen eivät kuulu kehittyneen sivistyvaltion agendaan.

Suomalaisen median tulee olla puolueeton, objektiivinen ja vailla sellaista agendaa, mitä se tällä hetkellä omaa.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis tekemään kansalaisjournalismia ja julkaisemaan sitä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa?

– Oletko valmis kirjoittamaan lehtien palstoille tai online-foorumeihin, jos havaitset virheellistä tietoa mediassa?

– Oletko valmis ottamaan yhteyttä median edustajaan mikäli havaitset hänen tuottavan yksipuolista tai vääristynyttä tietoa?

Avain 11. Omavarainen maa-, metsä- ja vesitalous

Suomen ei tule missään olosuhteissa myydä kansallisomaisuuttaan eikä kriittistä infraa ulkomaiseen omistukseen, kuten kaivostyötä, metsiä ja vesistöjä, pohjavettä, sähköverkkoja, lentoliikennettä, maanteitä, rautateitä, energiantuotantoa.

Suomen tulee myös olla kaikissa olosuhteissa ruokatuotannon suhteen omavarainen (riittävät varastot kaikissa tilanteissa).

Olemme myös maailmanhuippuja metsien hoidossa, joten meidän ei tule kuunnella muiden maiden ”asiantuntijoiden” neuvoja metsien hoitamisesta. Me olemme itse asiantuntijoita tämän aiheen osalta.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis hankkimaan omia kanoja (jos mahdollista)?

– Oletko valmis lisäämään puun polttoa kotona (jos mahdollista)?

– Oletko valmis keräämään marjoja, sieniä, polttopuita yms. metsistä?

– Oletko valmis kasvattamaan perunoita, porkkanoita yms. siirtolapuutarhassa/viljelyspalstalla/omalla pihalla?

Avain 12. Maaseudun elinvoimaisuus

Maassamme on paljon hyödynnettävissä olevaa riistaa sekä peltoalaa, jota tulee arvostaa ja hyödyntää tehokkaammin ruoantuotantoon. Ilman maaseutujen merkitystä, ruoantuotantomme olisi vaarannettu. Meidän tulee hyödyntää entistä enemmän kotimaista tuotantoa, erityisesti maito- ja lihatuotantoa, joita ilman maaseutu köyhtyy ja näivettyy.

Kansalaisten on hyvä tutustua paremmin ja konkreettisesti siihen, mitä maaseuduilla tapahtuu ja siitä, mistä maaseudun arki koostuu, mitä haasteita ja mahdollisuuksia maalla eläminen tarjoaa. Meidän tulee tukea myös muunlaista kehitystä vallalla olevan urbanisaation sijaan.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis hankkimaan entistä enemmän elintarvikkeita suoraan paikalliselta tuottajalta, vaikka se olisi hieman kalliimpaa ja vaivalloisempaa?

– Oletko valmis vierailemaan ja tutustumaan maatilojen toimintaan ”avoimien ovien” päivinä?

Avain 13. Ilmastohysterian lopettaminen

Suomen rooli globaaleihin ympäristöongelmiin sekä ilmastoon on käytännössä olematon. Sen sijaan, maallamme on perinteisesti ollut korkea osaaminen usealla eri ympäristöteknologian saralla.

Kenenkään lapsen tai nuoren ei tule kokea ahdistusta asioista, jotka eivät pidä paikkaansa ja joilla ei ole mitään merkitystä.

Kansainväliset ilmastosopimukset eivät hyödytä Suomea, mutta niistä on paljon haittaa. Ei ole millään lailla perusteltua pidättäytyä näiden sopimusten piirissä.

Suomalaisten ei tule huolehtia eikä stressata ilmastoon liittyvistä asioista, eikä tehdä mitään sellaisia uudistuksia, joissa ilmastoagendan rooli on millään lailla merkityksellinen.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis etsimään todellista tietoa valtamedian ulkopuolelta ja jakamaan sitä eteenpäin?

– Oletko valmis omassa elämässäsi elämään normaalisti, esim. käyttämään puuta tai polttoöljyä kotisi lämmittämisessä?

– Oletko valmis antamaan taloudellista tukea niille järjestöille/ihmisille, jotka tuovat oikeaa ja todellista tietoa esiin ilmaston muuttumisesta?

Avain 14. Luonnonsuojeluun konkretiaa

Suomi on tuhansien järvien maa, meillä on puhdasta vettä sekä metsää, josta useat eurooppalaiset voivat vaan kadehtia. Suomalainen ei myöskään pelkää olla metsässä. Tämä itsessään on arvo, jota tulee vaalia.

Suomalaisten ei tarvitse millään lailla hävetä, vaikka luonnosta otetaan kansalle energiaa ja ravintoa. Päinvastoin sen tulisi olla itsestäänselvyys, luontoa kunnioittaen ja sen kestävyyttä vaalien.

Koko ympäristöön ja ilmastoon liittyvä keskustelu on täysin sivuraiteilla. Suomessa on puhdasta vettä, hyvät ilmasto-olosuhteet sekä maan kokoon nähden vähän ihmisiä. Luonnonsuojelun tulee keskittyä konkreettisiin ja loogisesti perusteltuihin asioihin, kuten siisteyteen ja roskaamiseen. Nämä ovat konkreettisia luonnonsuojeluun liittyviä tekoja, joiden vaikutuksen jokainen voi nähdä.

On ensiarvoisen tärkeää, että luontoa ei myydä ulkomaille, vaan se pidetään suomalaisten pyhänä paikkana.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis keräämään roskia ja jätettä luonnosta mikäli sellaisia näet kulkiessasi?

– Oletko valmis viettämään enemmän aikaa luonnon helmassa tutustuen eri kansallismaisemiin ja luontotyyppeihin?

Avain 15. Realistinen energiapolitiikka

On vain ja ainoastaan järkevää, että Suomi toteuttaa sellaista energiapolitiikkaa, jossa hyödynnetään kansallisia ja toistaiseksi kansainvälisiä uusiutuvia ja uusiutumattomia energiamuotoja. Näistä esimerkkejä on kotimainen turve ja ulkomailta tuotu öljy, kivihiili ja maakaasu.

Suomea ei voida ympäristöllisesti ja ilmastollisesti verrata Keski-Eurooppaan tai Etelä-Eurooppaan. Meillä on harva väentiheys, kylmät talvet sekä pitkät välimatkat. Energian käyttömme tulee olla yksilöity Suomen ja suomalaisten tarpeisiin.

Olemme kautta historian olleet edellä kävijöitä ympäristö- ja energia-asioisssa, meidän ei tule muuttaa asenteita eikä käytänteitä siksi, että jossain muualla näin sanotaan, etenkään kun se ei palvele meidän etua.

Suomalaiset voivat käyttää ja hyödyntää niin paljon edullisia fossiilisia polttoaineita, kun he itse haluavat. Tällä ei ole vaikutusta kokonaisuuteen, mutta hyödyntämällä perinteistä energiantuotantoa sekä -käyttöä hyödymme maana ja kansalaisina.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis ottamaan yhteyttä kansanedustajiin, että vastustat pakonomaista vihreää siirtymää?

– Oletko valmis maksamaan bensiinistä/dieselistä enemmän, vaikka sähköautolla ajaminen olisi halvempaa?

– Oletko valmis lämmittämään taloasi puulla/polttoöljyllä, vaikka se saisikin sinut näyttämään “vanhoilliselta”?

Avain 16. Etiikka ja moraali kunniaan

Suomalaisten tulee edistää eettistä, moraalista sekä sivistyksellistä elämää omassa arjessaan. Ketään ei pidä pakkorokottaa, päätökset tulee tehdä kansallisesti ilman Suomen ulkopuolisten toimijoiden vaikuttamista, toisia ihmisiä tulee kohdella asiallisesti, heikompia tulee puolustaa, suomalaisten ei pidä stressata asioista, jotka eivät meille kuulu, Suomen ja suomalaisten asemaa ei saa tarkoituksella heikentää tai alistaa, vanhempien ihmisten arvoa tulee kunnioittaa,

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis omassa elämässäsi toimimaan rehellisesti, vaikka valheen voimalla saisitkin enemmän?

– Oletko valmis puolustamaan heikompia?

– Oletko valmis muistuttamaan ihmisiä suomalaisten perinteiden tärkeydestä?

Avain 17. Inhimillinen elämä

Suomessa on perinteisesti ollut vahva sosiaalinen yhteisöllisyys. Tämä tarkoittaa sitä, että kansalaisia on autettu ja tuettu, yksilön sekä yhteiskunnan puolelta. Vahvan sosiaalisen yhteisöllisyyden muodostaa väestön kulttuurillinen samankaltaisuus. Suomi on rakennettu ja kehitetty kovalla työllä ja kansallisella yhteisöllisyydellä. Tämä on mahdollistanut hyvän elämän niin enemmistölle kun vähemmistöillekin. Ne arvot, asenteet ja käyttäytyminen, joka hyvän elämän on mahdollistanut, ovat vaalimisen ja muistamisen arvoisia.

Mitä sinä olet valmis tekemään toisin jatkossa?

– Oletko valmis elämään ”analogisesti” vastakohtana kaiken ”digitalisoitumiselle”?

– Oletko valmis olemaan kohtelias, vaikka saisitkin huonoa palvelua?

– Oletko valmis auttamaan taloudellisesti vähävaraisia?

– Oletko valmis viettämään aikaasi vanhusten ja yksinäisten kanssa, joilla ei ole ketään apuna?

 

OSALLISTAMINEN JA VAATIMUKSET

On kuitenkin yksi elintärkeä asia, jota tarvitaan mahdollistaakseen Suomen palauttamisen sellaiseksi maaksi, jollaisen ylivoimaisesti suurin osa kansasta haluaa sen olevan. Jokaisen kansalaisen on aktivoiduttava tekoihin ja otettava vastuu tämän maan johtamisesta, kehittämisestä ja haitallisten ilmiöiden poislakaisemisesta.

Mennyt on se aika, jolloin poliitikot tai virkamiehet ajattelivat Suomen ja suomalaisten etua ja hyvinvointia, yksittäisiä henkilöitä lukuunottamatta. Jo pelkästään koneisto on ohjelmoitu siten, että se toimii ilman vastuullisia kuljettajia ja käyttäjiä ja toteuttaa itse itseään ajamalla muiden sidosryhmien etua, paitsi sen tärkeimmän, eli keskivertosuomalaisen.

Politiikka ja virkamieskoneisto, jossa päätöksenteko tapahtuu, ei palvele kansaa, vaan kansa on saatu palvelemaan näitä edellä mainittuja instansseja. Ei ole olemassa, eikä tule olemaan riittävän vahvaa ja monipuolista tahoa, joka yksistään politiikan kautta kykenee palauttamaan Suomen raiteilleen. Tämä on huomattu liian monta kertaa ja liian monen vuoden aikana.

Lisäksi, kun ihminen itse kykenee toteuttamaan kehitystä ja muutosta, tavalla mistä on hyötyä ja mikä ei perustu vain korulauseisiin, tällä tavoin ihminen voi oikeasti kokea voimaantuvansa. Tämä luo myös yhteiskunnallista merkitystä, kun kansa kokee, että se voi itse vaikuttaa asioihin.

Verkostoidu

Kukoistuksen kannalta on hyvin tärkeää, että suomalaiset verkostoituvat samalla tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. Olemme jo nähneet vuosien aikana, kuinka pirstaloitunut kansakuntamme on. Tämä tulee jatkumaan aina kun jokin globaali ilmiö esitellään meille ja tuodaan vastuullemme.

Otollinen tilanne on se, että joka kaupungissa ja paikkakunnalla on ryhmiä, jotka tukevat tarvittaessa toisiaan henkisen tai fyysisen koitoksen edessä sekä vastustavat haitallisia ilmiöitä yhdessä, ryhmänä. Suomi oli ennen sosiaalisesti yhteisöllisempi ja tästä johtuen myös vahvempi sisäisiä ja ulkoisia uhkakuvia kohtaan. On aika palauttaa vahva yhteisöllisyys ja se alkaa hyvistä verkostoista, joissa jokaisella henkilöllä on oma rooli ja merkitys.

Aktivoidu

On ensiarvoisen tärkeää, että kansalaiset aktivoituvat johtamaan omaa arkea ja yhteiskunnallista tilaa. On selkeästi nähtävissä mitä tapahtuu, kun annamme mandaatin yhteiskunnan johtamisesta virkamiehille ja poliitikoille; he päätyvät ajamaan oman viiteryhmänsä tai kansainvälisten tahojen etua. Tähän ryhmään ei valitettavasti kuulu suurin osa keskivertosuomalaisista.

Aktivoituminen nostaa energiatasot ja asettaa meidät takaisin siihen tilaan, jossa kansalaiset päättivät ja määräsivät sen minkälaisessa yhteiskunnassa haluamme elää. Aktivoitumalla mahdollistamme sen, että politiikka ja järjestelmät ovat kansalaisia varten, eikä päinvastoin.

Osallistu

Osallistumalla toimintaan jokainen henkilö voi kokea olevansa tärkeä, saadessaan vaikuttaa asioihin ja jakaa näkemyksiä ja kokemuksia samanhenkisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi Suomi2030-kansalaisprojektiin liittyen on olemassa paljon erilaisia asioita, jonka parissa voi toimia ja saada aikaan muutosta parempaan.

 

LOPUKSI

Se aika on mennyt, kun pystyimme luottamaan poliittisiin päättäjiimme ja heidän hyväntahtoisuuteen Suomen ja suomalaisten hyväksi. Ehkä sekin aika vielä jossain tulevaisuudessa palaa, mutta karu totuus on, että ellemme yhdessä ja jokainen erikseen ryhdy elämään ja toimimaan toisella tavalla, edessämme tulee olemaan hyvin vaikeat ajat.

Itsekkyys, itsekeskeisyys, “koska minä haluan” -ajattelu vie meitä vain syvemmälle suohon, jonka vaikutukset tulevat enimmäkseen näkyviin lapsillemme ja heidän lapsilleen. Emme voi olla niin passiivisia ja sinisilmäisiä, että ulkoistaisimme vastuun tulevaisuudesta ulkopuolisille tahoille samalla kun uskottelemme itsellemme, että joku ”laupias samarialainen” tai poliitikko, ”joku muu”, ajaa parempaa huomista meille, lapsillemme ja lastenlapsille. Muutos on meistä itsestämme kiinni, vaikka meille uskotellaan aivan päinvastaista ja meidät halutaan passivoida, jotta ottaisimme kiltteinä lampaina vastaan kaiken, mitä meille uskotellaan.

Pian tulee aika, jolloin jokaisen tulee tehdä valinta.

Orjuus vai vapaus?

Alistuminen vai itsenäisyys?

Valinta on sinun.

Categories
news

Mikä saa naispäättäjät intoutumaan konfliktien puolesta?

On ollut hälyyttävää huomata, kuinka viime aikaisiin konflikteihin liittyen myös naispoliitikot ovat osoittaneet merkkejä sotimisen tai taistelujen puolesta. Perinteisesti miehiä on syytetty siitä, että he ovat kovia aloittamaan sotia, mikä pitääkin paikkaansa. Mutta ovatko naiset ottamassa miehiä kiinni tässäkin asiassa – konfliktihakuisuudessa? Usein vieläpä tilanteissa, jotka eivät liity Suomeen tai suomalaisiin millään tavoin. Mutta jos tämänkaltainen suuntaus jatkuu, niin konfliktit ja sodat tuodaan pian suomalaisten vastuulle. Tätä totta kai suurvallat haluavat, mutta tuskin kukaan järkevä suomalainen.

Tällainen ”kehitys” on huolestuttavaa ja haitallista. Usein vieläpä näkee sellaisten henkilöiden puhkuvan sotatarmoa, jotka eivät itse rintamalle päätyisi, vaan pystyvät seuraamaan tilannetta turvallisen etäisyyden päästä. Entä jos kaikki tämä energia ja aggressio käytettäisiin siihen, kuinka saadaan rauha aikaiseksi? Miksi näin ei tehdä? Ei rauhanajamisen tarvitse olla antautumista tai huokua tappiomielialaa, se voi olla aktiivista ja yhtä lailla aggressiivista, mutta lopputulema kohdistuisi rauhaan ja konfliktien ratkaisemiseen.

Tällaisia ääniä, jossa naiset puhuvat taistelun tai hyökkäyksen puolesta, ei naisten tai naispoliitikkojen suusta olla totuttu kuulemaan ainakaan nykyisessä määrin. Jos ilmiö pitää paikkaansa, niin mikä sen saa aikaan? Ovatko ihmiset menettäneet tilannetajun, etteivät he käsitä mitä sota tarkoittaa? Ovatko valtamedian asiantuntijat erehtyneet niin monta kertaa sotastrategioihin liittyen, että ihmiset ovat turtuneet sodan ja siihen liittyvän tuhon käsitteisiin?

Maailmassa on turhankin paljon sotia ja konfliktihakuisuutta. Olisi syytä ottaa muutama askel taaksepäin ja rauhoittaa tilanne, ainakin omalla tontilla. Jättää taistelu-uhot kokonaan pois ja rakentaa Suomeen hyvä ja itsenäinen puolustus, johon ei kuulu vieraiden valtojen sotilaat tai agendat.

Categories
news

Suomi2030-kansalaisprojekti – yksi vuosi takana

Suomi2030-kansalaisprojekti on toiminut nyt noin vuoden ajan ja nyt on syytä kerrata, mistä tässä kaikessa on kyse, mitä on tapahtunut ja mihin tähdätään lähitulevaisuudessa. Vuoden aikana on tullut runsaasti kommentteja ja yhteydenottoja, on syntynyt lukuisia opetuksellisia ja motivointiin liittyviä videoita ja kirjoituksia, sekä on myöskin konkretisoitunut tarkemmin millaiseen toimintaan ja sisältöön on tärkeää keskittyä.

Suomi2030 pyrkii saamaan ihmiset ottamaan enemmän vastuuta itsestään siten, etteivät kansalaiset odota systeemin tai kenenkään ulkopuolisen henkilön, esimerkiksi poliitikon, tekevän asioita heidän puolestaan. Politiikka ja systeemi ovat nykyään niitä itseään varten, ei maata tai kansalaisia. Näin ollen ihmisten on irtauduttava systeemin raskaista kahleista ja alettava elämään itsenäisemmin ja aktiivisemmin. On lapsenomaista turvautua asioissa ulkoiseen apuun ja turvaan, koska me aikuiset pystymme toimimaan oikein hyvin ilman byrokratiaa tai neuvoja, jotka eivät millään tavalla auta keskivertokansalaista.

Mahdollistaakseen tämänkaltaisen itsenäisyyden ja riippumattomuuden, Suomi2030 haluaa muistuttaa ja rohkaista ihmisiä ymmärtämään oman kulttuurin, luonnonmukaisten identiteettien, historian, itsenäisyyden ja perinteiden tärkeän ja voimaannuttavan merkityksen. Ymmärtämällä ja omaksumalla edellämainittuihin asioihin liittyvän elämäntavan ja -asenteen, kansalaisen on helpompi toteuttaa itseään yhteiskunnassa ja pärjätä paremmin ilman byrokraattista tai poliittista riippuvuussuhdetta.

Julkaisemme videoita ja kirjoituksia asioista, jotka meitä haastavat sekä promotoimme sellaista elämäntyyliä ja asennetta, jotka meitä vahvistavat ja saavat meidät toteuttamaan itseämme paremmin. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää osallistaa uusia ihmisiä mukaan toimintaamme. Verkostoitumalla, osallistumalla ja aktivoitumalla samanhenkisten ihmisten kanssa myös sosiaalisen median ulkopuolella, voimme alkaa vaikuttamaan kansakunnan asioihin siten, että systeemi palvelee meitä kansalaisia oikeudenmukaisemmalla tavalla, eikä pyri juoksuttamaan meitä kriisistä kriisiin asioiden kohdalla, jotka eivät meitä edes koske eivätkä meille kuulu.

Suomi2030-alustalla on työkaluja ja sisältöjä sellaiseen elämäntapaan, jolla voimme edistää positiivisia tekoja ja toimintaa, toisin sanoen elämänsisältöä, joka on hyväksi sekä maalle että kansalaisille. Tämänkaltaista mallia ollaan jatkuvasti viemässä meiltä pois, maamme arvoa heikennetään ja kansalaisten valtaa, velvollisuuksia, vapautta ja vastuuta rajataan entistä enemmän. Näistä löydät lukuisia esimerkkejä videoistamme ja kirjoituksistamme. Meidän tulee yhdessä käytännön tasolla estää haitallista kehitystä ja edistää positiivisia tekoja ja toimintaa.

Jatkamme edelleen videoiden ja artikkelien tuottamista, mutta entistä enemmän siirrämme toiminnan painopistettä reaalimaailmaan. Sosiaalisessa mediassa toimiminen on toki tärkeää, mutta se kattaa vain pienen osan suomalaisia. Jotta voimme tavoittaa yhä suuremman osan suomalaisia, on entistä tärkeämpää toimia myös sosiaalisen median ulkopuolella ja ryhtyä tekemään yhteistyötä samalla tavalla ajattelevien ihmisten ja ryhmien kanssa.

Sen vuoksi toivotamme myös Sinut lämpimästi tervetulleeksi osaksi kansalaisprojektia. Ota meihin yhteyttä sähköpostitse (info@suomi2030.net) ja kerro näkemyksiäsi ja millä tavoin haluaisit osallistua toimintaan.

Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat kannustaneet meitä tämän ensimmäisen vuoden aikana!

Categories
news

Suomalaisten on pistettävä stoppi kansan jakautumiselle!

Useat tiedostavat ihmiset ovat viime aikaisten tapahtumien myötä ymmärtäneet, että kansamme pirstaloituu entistä pienempiin eri arvoja edustaviin osiin. Tämä on ilmiönä maallemme ja ihmisille äärimmäisen haitallista. Mistä oikein on kysymys ja milloin ilmiö on alkanut?

Tuntuu siltä, että nykyään monet suomalaiset ovat omaksuneet sellaisen asenteen, että jokaisesta maailmalla tapahtuvasta asiasta tulee olla vahva mielipide. Useat erityisesti Suomen ulkopuolella tapahtuvat asiat ovat luonteeltaan sen verran syvällisiä, että oikeasti harvalla kansalaisella on ymmärrystä näiden asioiden luonteesta ja syy-seuraussuhteista. Lisäksi, käsityksemme näistä asioista syntyy valtamedian ja sosiaalisen median välityksellä, harvoin omakohtaisella tarkkailulla ja kokemuksilla.

Asiaan vaikuttaa myös vahvasti jo aiemmin mainittu asia, että suomalaisten vastuulle ja hartioille pyritään tuputtamaan ylhäältä päin sellaisia asioita, jotka eivät suoraan sanoen kuulu meille. Niillä ei ole meihin suoranaista vaikutusta, etenkin jos näin haluamme, eikä meidän suomalaisten rooli asian ratkaisemisessa ole juuri minkään arvoinen.

Se, että meillä tulee olla vahva kanta ja näkemys erityisesti suuriin Suomen ulkopuolisiin asioihin, jakaa eittämättä meidät erilaisiin asenne- ja arvoryhmiin. Näin ollen pirstaloidumme ja tämä on todella haitallista kansakunnan sosiaaliselle yhteisöllisyydelle ja toimivuudelle.

Asioita, joista olemme jo eri mieltä (suhteellisen objektiivisista faktoista huolimatta) ovat muun muassa: maahanmuutto, ilmasto-, ympäristö- ja energiapolitiikka, korona sekä siihen liittyvä rokotepolitiikka, Suomen maantieteellispoliittinen asema, ulkomailla tapahtuvat kriisit, käsitys suomalaisuuden olemuksesta jne jne. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.

Asioista tehdään tarkoituksella monimutkaisia ja meitä velvoitetaan turhaan ottamaan niihin kantaa. Ajatteleeko esimerkiksi indonesialainen ihminen muun maailman asioista yhtä suurella kiinnostuksella kuin suomalaiset? Entäpä afrikkalaiset? Etelä-amerikkalaiset? Tuskin, heillä on tärkeämpää ja mielekkäämpää tekemistä tämän ilmiön suhteen.

Siinä vaiheessa kun käännämme katseen itseemme ja oman maan asioihin, historiaan, tilastoihin ja tavoitteisiin, meitä on vaikeampi jakaa kahtia ja käyttää hyväksi suurten toimijoiden osalta. Samalla päädymme myös tekemään jotain oleellisempaa ja merkityksellisempää; huolehtimaan itsestämme ja omasta viitekehyksestämme. Tämä on huomattavasti tärkeämpää ja hyödyllisempää kuin murehtia ja valita puolia ulkopuolisista asioista.

Categories
Suomen itsenäisyyden aikakaudet

SUOMEN ITSENÄISYYDEN AIKAKAUDET

OSA 6. SUOMEN ITSENÄISYYDEN ALASAJO

2000-, 2010- ja 2020-luku

ITSENÄISEN VALTION TUNNUSMERKKEJÄ

1. Kansainvälinen tunnustus ja vahvistetut rajat

2. Oma maa, lippu, vaakuna ja kansallislaulu

3. Oma raha- ja valuutta politiikka ja keskuspankkijärjestelmä sekä kansantalous ja budjetointi

4. Oma perustuslaki, valtiovalta/hallintokoneisto ja kansalliset perusoikeudet

5. Oma lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta/oikeuslaitos

6. Kansallinen itsemääräämisoikeus, suvereniteetti ja riippumattomuus

7. Taloudellinen riippumattomuus ja kauppapolitiikka, oma verotusoikeus ja sosiaalipolitiikka

8. Täysvaltaisuus, oma valtiojärjestys, yhtenäinen ja keskitetty univeraali valta

9. Oma politiikkakoneisto ja oikeus itse määrätä ulkopoliittisista suhteistaan

10. Oikeus itse päättää sotilaallisesta liittoutumisesta tai liittoutumattomuudestaan

11. Omat puolustusvoimat ja oma järjestysvalta ja kontrollikoneisto

12. Oma virallinen kieli/kielet, oma kulttuuri ja perinteet

Suomi on menettänyt näistä jo suuren osan. Ja menettää koko ajan lisää.

TÄRKEIMPIÄ ALASAJOON VAIKUTTAVIA ASIOITA

Liittyminen Euroopan Unioniin 1.1. 1995

Ne perusteet, joilla Euroopan Unionia ja siihen liittymistä markkinoitiin suomalaisille, ovat osoittautuneet liian monilta osin paikkaansa pitämättömiksi. Suomi on joutunut globaalien toimijoiden pelinappulaksi ja leikkikentäksi. Euroopan Unioni on Euroopan päälleliimattu valtaelin, jonka luonne on täysin päinvastainen mitä perinteisen Euroopan.

Siinä, missä Eurooppa on moninainen useista etnisyyksistä ja kulttuureista koostuva maantieteellis-poliittinen alue, Euroopan Unioni on Eurooppaa tasapäistävä ja yhdenmukaistava kourallisesta byrokraatteja koostuva instanssi, joka ei huomioi Euroopan maiden erilaisia ominaispiirteitä, kansallista identiteettiä ja omia intressejä.

Euroopan Unionin agenda ja megatrendit sekä poliittis-yhteiskunnalliset sisällöt ovat yhdenmukaisia Washingtonin kanssa. On myös kiistanalaista, millä tavoin Suomi vietiin poliitikkojen toimesta 1990-luvun puolessa välissä osaksi Euroopan Unionia.

Kansainvälistymisen vaihtaminen globalismiin

Suomen voidaan kutsua olleen kansainvälinen todella kauan aikaa, riippuen tavasta jolla kansainvälisyys määritellään. Joka tapauksessa, ihmiset matkustivat eri paikkoihin, tavaroita ja hyödykkeitä vaihdettiin ja kauppaa käytiin eri toimijoiden kanssa, tavalla joka hyödytti eri osapuolia.

Globalisaation voimistuessa muutaman vuosikymmenen aikana, myös toisenlaiset arvot, asenteet ja käyttäytyminen alkoivat rantautua Suomeen, ihmisten ja tavaroiden liikkumisen lisäksi. Suomen ja suomalaisten kannalta globalisaation suurin ongelma on se, että se hyödyttää sitä ajavia tahoja, ei Suomea ja suomalaista keskivertokansalaista.

Globalisaation avulla Suomen poliittista, yhteiskunnallista ja kulttuurillista ilmapiiriä ja raja-alueita saatiin muokattua. Pelkkä kansainvälistyminen rajoittui yksinkertaistaen siihen, että ihmiset matkustelivat vieraisiin maihin, kauppaa käytiin ulkomaalaisten kanssa ja tiettyjä kulttuurillisia piirteitä omaksuttiin meille Suomeen. Tämä kaikki tapahtui kuitenkin siten, että Suomi säilytti ja piti kiinni omasta identiteetistä, asenteista ja arvomaailmasta sekä päätöksenteosta.

Omasta valuutasta luopuminen (markasta euroon) 1.1. 1999

Suomalaisissa oppikouluissa tiedettiin jo 1950-luvulla, että siinä vaiheessa kun valtio menettää oman rahayksikön, menetetään myös osa itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta. Suomen luopuessa markasta ja siirtyessä euron käyttöön, kävi juuri näin.

Nyt on selkeästi nähty, että siirtyminen euroon on heikentänyt Suomen taloutta ja varallisuutta verrattuna esimerkiksi Ruotsin tilanteeseen.

Emme esimerkiksi pysty enää tekemään omaa raha- ja valuuttapolitiikkaa, joka tarkoittaa, että Suomi on entistä enemmän kansainvälisten voimien armoilla.

Suomalaisten yritysten ja infran myynti ulkomaille

Vuosina 1997-2017 myytiin yli 1300 suomalaista yritystä ulkomaiseen omistukseen ja kokoajan myydään lisää.

Valtiosta ei ole enää siinä vaiheessa jäljellä mitään, jos ja kun sen yritykset ja infran omistaa maan ulkopuolinen taho ja/tai sen ihmiset identifioituvat globalisteiksi toimijoiksi perinteisen kansallisen identiteetin sijaan.

Valtio ei kykene puolustautumaan tai toimimaan omien intressien kautta, kun päätösvalta on siirtynyt sen ulkopuolelle. Lisäksi moderniin aikakauteen kuuluu se elementti, että yritysten valta yhteiskunnallisessa ja poliittisessa päätöksenteossa on kasvanut radikaalisti.

Yritysten ja infran siirtyessä ulkomaalaisille ja monessa tapauksessa tuntemattomille toimijoille, ei voida olla varmoja että heidän tarkoitusperät ovat yhdenmukaisia Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin kanssa.

Kansainväliset ilmasto-, pakolais- yms. sopimukset (YK, WHO, EU)

Lukuisat kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on avokätisesti ja nöyrästi sitoutunut, ajavat politiikkaa, joka heikentää Suomen itsemääräämisoikeutta, toimivuutta ja itsenäisyyttä. Kansainvälisten toimijoiden, kuten YK:n, WHO:n tai EU:n valta on niin suuri, että ne pystyvät ohjaamaan mitä valtioissa tapahtuu, ohjeistamalla poliittista toimintaa, koululaitoksia, valtion laitoksia sekä yksityisyrityksiä.

On ristiriitaista, että ulkopuolinen toimija voi sanella ja määrätä, kuinka itsenäisen valtion tulisi toimia päätöksenteon ja johtamisen suhteen. Suomi on hoitanut asioitansa mallikkaasti vähintään autonomiasta asti 1800-luvulta. Kansainvälisiin sopimuksiin sitoutumisessa on myös se huono puoli, että päätöksiä tekevien suomalaisten tahojen ei tarvitse ottaa vastuuta teoistaan, vaan he voivat ulkoistaa päätöksenteon ja agendan suoraan ulkopuolisille ylikansallisille toimijoille, näin ollen tekemällä itsensä turhaksi ja pakoilemalla vastuuta.

Väestönvaihto

Väestönvaihtoa on ilmiö, jota monet valtiolliset ja julkiset toimijat yrittävät leimata olemattomaksi ilmiöksi. Väestönvaihtoa sekä sen oleellisuutta on kuitenkin suhteellisen helppoa tarkastella ja tutkia. Siihen liittyy kolme mitattavissa olevaa ilmiötä: ulkopuolisen väestön siirtyminen Suomeen, suomalaisten ja ulkomaalaisten syntyvyys sekä väestön siirtymiseen liittyvä agenda, toisin sanoen kuka ja ketkä tahot promotoivat väestön siirtymistä Suomeen.

Viimeisten noin 15 vuoden aikana olemme saaneet seurata viikoittain, usein jopa päivittäin, päämedioista sitä, kuinka Suomeen tarvitaan ulkomaalaisia ja että Suomi ei pärjää ilman ulkomaalaisia. Tähän suomalaisten vähättelyyn syyllistyvät erityisesti poliitikot, median edustajat, lukuisten eri liittojen johtajat sekä julkisten tahojen ja valtion virkamiesten edustajat.

Suomalaisten syntyvyys on hyvin alhainen, kun puolestaan ulkomaalaisten kohdalla syntyvyysluku on korkea. Lisäksi Suomeen saapuu jatkuvasti ulkomaalaisia ihmisiä, milloin Afrikasta, milloin lähi-idästä ja milloin Ukrainasta.

”Woke”-ilmiö

Tämän vuosituhannen ilmiöistä eräs haitallisimmista on niin Yhdysvalloista rantautunut ”Woke”-ilmiö. Ilmiön perusprinsiippi on se, että perinteinen yhteiskuntaa ylläpitävä järjestys ja arvomaailma määritellään kokonaan uusiksi. Vanhat mallit asetetaan keinotekoisesti ja vääristelemällä huonoon valoon ja pyritään korvaamaan uudella järjestyksellä ja maailmankatsomuksella, joka palvelee vain ja ainoastaan tiettyjä marginaaliin kuuluvia uhriryhmiä. Woke kumoaa kokonaan moderniin tieteeseen, tutkimukseen ja laatuun perustuvan oppijärjestelmän.

Näitä woke-ilmiöitä ovat mm. hyvesignalointi, moraaliposeeraus, “cancel culture”, uhriutuminen, poliittinen korrektius, kehopositiivisuus, intersektionaalinen feminismi, rasismi, joilla kaikilla pyritään tuhoamaan perinteinen maailmanjärjestys.

NATO:oon liittyminen 2023

NATO:oon liittyessä Suomi käytännössä asettaa itsensä entistä enemmän ulkomaalaisten toimijoiden alustaksi ja siirtää valtaa ulkomaisille toimijoille. Suomelle hyödyllinen perinteinen rooli idän ja lännen välisenä puskurivaltiona muuttui kertaheitolla.

NATO:n agenda ei ole yhteensopiva Suomen taloudellisen, kulttuurillisen ja sosiaalisen toimivuuden kanssa. Suomea palvelee parhaiten se ajatusmalli, jossa Suomi pitää hyvät diplomatiasuhteet kaikkien ympärillä olevien maiden kanssa ja voi hyödyntää näitä suhteita kaupankäyntiin ja muuhun toimintaan, pitäytymällä itsenäisenä toimijana suurvaltojen konfliktien ulkopuolella.

YLEISTÄ / TAUSTAA

Suomi oli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä jälkiteollinen runsaan viiden miljoonan ihmisen yhteiskunta. Vuosikymmentä leimasi talouden nousukausi, joka päättyi finanssikriisiin vuonna 2008. Telekommunikaatioyhtiö Nokian merkitys Suomen taloudelle oli huomattavan suuri.

2000-vuosikymmenen Suomessa internet ja matkapuhelimet yleistyivät nopeaan tahtiin ja tulivat lähes kaikkien ihmisten käyttöön. Suomessa alkoi näkyä globalisaation negatiiviset vaikutukset, erityisesti kulttuurillisesti. Maahanmuuttajien osuus maan väestöstä lisääntyi ja väestön ikääntyminen jatkui.

Viihteessä uutta olivat niin kutsutut tositelevisio-ohjelmat, joihin usein liittyi kilpailu, jossa osallistuja yksi toisensa jälkeen putosi pois. Suomi voitti Euroviisut ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran vuonna 2006 Lordin kappaleella Hard Rock Hallelujah. Elokuvateattereihin tuli yhdysvaltalaisen Al Goren dokumenttielokuva ”Epämiellyttävä totuus”, jossa peloteltiin ihmisiä valheellisella ilmaston lämpenemisellä. Myöhemmin elokuvassa esitetyt väitteet on osoitettu täysin paikkansa pitämättömäksi.

2010-luvulla Suomi oli jälkiteollinen noin viiden ja puolen miljoonan asukkaan yhteiskunta. Lähes koko 2000-luvun ensivuosikymmenen kestänyt talouskasvu päättyi vuonna 2008 alkaneeseen finanssikriisiin, jonka jäljiltä Suomen talouskasvu oli heikohkoa koko vuosikymmenen ajan.

2000-luvun alku oli käänteentekevä ajanjakso suomalaisuuden ja Suomen identiteetin kannalta. Suomi omaksui entistä avoimemmin globaalit arvot ja ulkoa päin ohjeistetut kansainväliset sopimukset. Aiempina vuosikymmeninä esitellyt ”tasa-arvot”, monikulturismi ja muut globaalit ”ongelmat” ja kriisit tuotiin yhä hanakammin suomalaisten vastuulle.

Suomessa tapahtunut kokonaisvaltainen kulttuurinmuutos sekä siihen liittyvä kiihtyvyys kohti 2010-lukua oli käsinkosketeltava. Oli havaittavissa, että Suomea koskeva päätöksenteko oli siirtymässä entistä enemmän Suomen ulkopuolelle ja suomalaisten hyvinvoinnista päättivät kansainväliset sopimukset ja megatrendit.

2000-luvun alussa populaarikulttuuri ja yhteiskunta amerikkalaistui ja samalla englanninkielistyi entistä enemmän. Yritysten ja koululaitosten globalisoituessa englanti käyttökielenä yleistyi ja Suomi omaksui trendejä amerikkalaisesta populaarikulttuurista.

Etenkin Euroopan tasolla oli nähtävissä kulttuurillista väsymystä ja rappiota, mutta kestäisi vielä joitain vuosia, ennen kuin tämä rappiotila saavuttaisi kunnolla Suomen. Suomella oli edelleen hyvät suhteet kaikkiin maihin ja kauppaa käytiin niin idän kuin lännenkin kanssa. Talous kasvoi vuosikymmenen loppuun (2008) asti, mutta samaan aikaan velan osuus alkoi kasvaa.

Digitalisaation ja informaatioteknologian raju kehittyminen vei viestintäkulttuurin ja kuluttajakäyttäytymisen aivan uudelle tasolle. Vielä vuosituhannen alussa Suomi menestyi PISA-mittareilla koulutuksessa, mutta 2010-luvulle siirryttäessä tilanne heikkeni. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa vaihto-opiskelu ja kulttuurivaihto yleistyi.

2010-luvun aikana suomalaisuus ja itsenäisyys kokivat eksistentiaalisen kriisin. Vuosikymmenen aikana valtamedia ”asiantuntijoineen” ja kolumnisteineen muistuttivat säännöllisesti suomalaisia heidän ”rasismistaan” ja toisaalta monikulturismin hyvistä puolista. Liberalismi ja kulttuurirelativismi olivat vuosikymmenen vallitsevia ajatussuuntauksia ja vuosikymmenen aikana erityisesti koulutettujen ihmisten keskuuteen tuli tavaksi kyseenalaistaa kokonaan sekä etninen identiteetti (suomalaisuus) että sukupuoli-identiteetti (mies vs. nainen). Tämä johtui siitä, että ulkoa päin tulleiden trendien luonteeseen kuului vapautua perinteistä ja uudelleen määritellä perinteiset identiteetit.

Päätöksenteko siirtyi entistä enemmän Suomen ulkopuolelle, hinnat kallistuivat ja infrastruktuurin ja palvelujen tila heikkeni. Kriittistä infraa ja tuhansia yrityksiä alettiin myydä ulkomaalaisille toimijoille. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla esimerkiksi pankki- ja postipalvelut toimivat erinomaisesti verrattuna 2010-luvun loppuun.

EU:n painostamana myös Suomi joutui jakamaan rahaa muille Euroopan maille, jotka olivat hoitaneet omaa talouspolitiikkaansa holtittomasti, tästä varoittavana esimerkkinä Kreikan kriisi, jonka koko karmaiseva totuus tuli ilmi 2000- ja 2010-luvun vaihteessa.

Kulutushysteria sai nuoret velkaantumaan pikavippien kautta ja televisiotarjonta keskittyi pääasiallisesti uusintoihin ja roskaviihteeseen. Sosiaalisen median käyttö sanalla sanoen räjähti, suomalainen kulutusjärjestelmä alkoi myös natista liitoksistaan ja nuorten sekä nuorten aikuisten mielenterveysongelmat ja mielialalääkkeiden käyttö lisääntyivät voimakkaasti. Myös yhä useampi nuori jätti armeijan kesken tai päätti olla menemättä sinne lainkaan.

Digitalisaatiota promotoitiin jatkuvasti ja kaikkialla, kouluihin oli omaksuttu opetussuunnitelmiin itseohjautuvuus ja ilmiöoppiminen. Populaarikulttuuri, koululaitokset, valtion instituutiot ja jopa yritysmaailma nostivat strategiseen keskiöön identiteettipolitiikan. Luonnontieteisiin pohjautuvat sosiaalitieteet eivät enää toimineet yhteiskunnallisen käyttäytymisen ja kehityksen tukipilareina vaan ideologinen relativismi – suhteellisuus oli tullut korvaavaksi maailmankatsomukseksi erityisesti koulutetun kulttuuriväen ja virkamiesten keskuudessa.

Poliittisessa toiminnassa ei nähty halua tai osaamista estää Suomen kehityssuuntaa. Valtapuolueiden onnistui ajaa agendaansa menestyksekkäästi. Nekin puolueet, jotka perinteisesti olivat olleet vastakkaisilla linjoilla erityisesti isojen kysymysten suhteen, olivat nyt täysin samankaltaisia. Kaikki ajoivat lisää maahanmuuttoa, laajennettua digitalisaatiota, sukupuolivähemmistöjen ”aatelisointia”, ilmastohysteriaa, rahasiirtoja ulkomaille (kehitysapua) sekä kaikenkattavaa globalisaatiota ja rajattomuutta.

Digitalisaation ja teknologian kehittyessä palvelut heikkenivät. Asiakkaat ja kuluttajat joutuivat entistä enemmän tekemään asioita itse, vaikka tätä muutosta markkinoitiin asioiden helpottumisella ja palvelujen joustavuudella tai monipuolistumisella.

Energian hinta kallistui entisestään ja valtio myi infraa ja valtionyrityksiä ulkomaisille yrityksille. Byrokratian määrä oli kasvanut tähtitieteelliseksi ja tämä näkyi mm. eri sertifikaattien, diplomien ja korttien (työturvallisuuskortti, tulityökortti, vesityökortti, hygieniapassi yms.) muodossa. Sosiaali- ja terveyspalvelut heikkenivät ja pankit ja yritykset ajoivat palvelujaan internettiin.

Sosiaalinen pääoma ja siihen liittyvä yhteisöllisyys pirstaloitui ja syntyi jatkuvasti enemmän uusia intressiryhmiä, jotka eivät olleet millään lailla keskivertokansalaisille hyödyksi. Kriiseillä peloteltiin jatkuvasti ja erityisesti valtamedian agenda oli räikeän läpinäkyvää.

HALLINTO JA POLITIIKKA

2000-luvulla Suomen presidentteinä toimivat Martti Oiva Kalevi Ahtisaari 1994 – 2000 sekä Tarja Kaarina Halonen 2000 – 2012. Suomen uusi perustuslaki tuli voimaan maaliskuussa 2000: uudistus vahvisti parlamentaarista demokratiaa ja korosti pääministerin asemaa. Presidentin valta supistui.

Eduskuntavaalit järjestettiin kahdesti 2000-luvulla, vuosina 2003 ja 2007. Suurimpia puolueita olivat Suomen Keskusta, Kansallinen Kokoomus ja SDP. Vasemmiston kannatus oli merkittävästi vähäisempää kuin aiempina vuosikymmeninä: vuoden 2007 vaaleissa SDP:n, Vasemmistoliiton ja pienten vasemmistopuolueiden yhteenlaskettu ääniosuus oli hieman yli 30 %. Vihreä liitto oli vakiinnuttanut paikkansa puoluekartalla ja Perussuomalaiset oli muutaman prosentin pienpuolue. Äänestysvilkkaus oli samaa luokkaa kuin 1990-luvulla, noin kaksi kolmasosaa äänioikeutetuista kävi äänestämässä.

Keväällä 2008 nousi vaalirahakohu, koska edellisen vuoden eduskuntavaaleissa useiden ehdokkaiden vaalirahoituksessa havaittiin puutteita. Kohu jatkui useamman vuoden ja paljasti asian takana olleen Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen laajaa korruptiota.

2010-luvuilla Suomen presidentteinä toimivat Tarja Kaarina Halonen 2000 – 2012 sekä Sauli Väinämö Niinistö alkaen 2012.

Eduskuntavaalit järjestettiin Suomessa 2010-luvulla kolme kertaa: 2011, 2015 ja 2019.

2010-luvun suurimmat puolueet olivat Kokoomus, Keskusta sekä SDP. Perussuomalaiset vakiinnuttivat asemaansa: puolueen kannatus oli huomattavasti suurempaa kuin 2000-luvun ensikymmenellä. Toinen kannatustaan kasvattanut puolue on Vihreät, joiden kannatus kansallisissa vaaleissa oli noussut eduskuntavaaleista 2015 lähtien. Perussuomalaisten puoluekokouksessa 2017 puolue hajosi puheenjohtajaäänestyksen vuoksi, minkä seurauksena perustettiin Sampo Terhon johtama Sininen tulevaisuus. Sininen tulevaisuus putosi eduskunnasta 2019, mutta liikemies Hjallis Harkimon perustama Liike Nyt sai eduskuntaan yhden paikan.

Kuluneen vuosikymmenen aikana Suomessa istui seitsemän hallitusta. 2010-luvun pääministereitä olivat: Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Juha Sipilä, Antti Rinne ja Sanna Marin.

Aivan vuosikymmenen loppumetreillä pääministerinä aloittanut Sanna Marin oli virkaansa astuessaan vasta 34-vuotias. Täten hän on Suomen kaikkien aikojen nuorin pääministeri ja ohitti edellistä ennätystä hallinneen Esko Ahon.

Helsingissä järjestettiin 16. heinäkuuta 2018 huippukokous, jossa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasivat toisensa.

HALLINNOLLINEN JAKO

Läänien määrää oli vähennetty vuoden 1997 lääniuudistuksessa ja vuoden 2009 viimeisenä päivänä koko läänilaitos siirtyi historiaan. Suomen viimeisiä läänejä kutsuttiin suurlääneiksi; yhteensä niitä oli kuusi: Ahvenanmaan lääni, Etelä-Suomen lääni, Itä-Suomen lääni, Lapin lääni, Länsi-Suomen lääni ja Oulun lääni. Läänien tilalle tuli seitsemän aluehallintovirastoa:

– Etelä-Suomen aluehallintovirasto

– Itä-Suomen aluehallintovirasto

– Lapin aluehallintovirasto

– Lounais-Suomen aluehallintovirasto

– Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

– Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

– Ahvenanmaan valtionvirasto

Vuonna 2000 kuntia oli 452 eli vain hieman vähemmän kuin 1970-luvun lopulla. Vuonna 2010 kuntien määrä oli pudonnut 342:een eli joka neljäs kunta katosi kartalta. Monikuntaliitokset synnyttivät alueellisesti laajoja kokonaisuuksia, joiden hallinnollinen alue sisälsi useita taajamia. Tilanne oli päinvastainen aiempaan, jolloin kaupunkien keskustaajamat ulottuivat kaupunkikuntaa ympäröivien maalaiskuntien alueille.

DEMOGRAFIA (VÄESTÖ)

Suomen väkiluku kasvoi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä maltillisesti, noin 3,5 %. Väestönkasvu oli hitaimmillaan vuosikymmenen alussa ja kiihtyi vuosikymmenen loppua kohden. Suomi oli muuttovoittomaa: maahanmuutto lisääntyi huomattavasti maastamuuton pysyessä melko vakaana.

Syntyvyys pysyi verraten vakaana, vuosittain syntyi noin 55.000–60.000 lasta. Kuolleiden määrä pysyi niin ikään vakaana, vuosittain siirtyi ajasta ikuisuuteen noin 50.000 suomalaista. Syntyvyys vuosikymmenellä jäi kuitenkin matalammaksi kuin 1970- ja 1980-luvuilla. Väestönkasvun painopiste siirtyi luonnollisesta väestönlisäyksestä maahanmuuttoon.

Koko 1900-luvun jatkunut Suomen väestön keskittyminen Uudellemaalle jatkui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Myös Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan väestöosuudet kasvoivat. Väkilukuaan kasvattivat eritoten kasvukeskukset Helsinki, Tampere ja Oulu lähiympäristöineen. Myös Turun ja Jyväskylän seudut vetivät väkeä. Itä- ja Kaakkois-Suomen maakuntien väkiluvut laskivat.

2010-luvulla Suomen väkiluku kasvoi verkkaisesti. Väestönkasvu oli 3,2 %. Viiden ja puolen miljoonan asukkaan raja ylittyi lokakuun lopulla 2016.

Syntyvyys oli laskenut useita vuosia peräkkäin ja vuoden 2015 lopussa syntyi vähemmän lapsia kuin kertaakaan sitten 1860-luvun nälkävuosien. Vuonna 2016 kuolleiden määrä ylitti syntyneiden määrän ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen. Vielä vuonna 2010 Suomessa syntyi yli 60.000 lasta, mutta vuonna 2019 vain noin 46.000.

Maahanmuuttoja oli noin 309.200 ja maastamuuttoja noin 155.500. Suomen muuttovoitto oli siten 153.600 henkeä. Ulkomaalaisten määrä kaksinkertaistui vuosina 2005–2015. Vuonna 2015 Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrä nousi räjähdysmäisesti,

Suomessa oli vuonna 2017 noin 384.100 ulkomaalaistaustaista henkilöä, eli 7,0 % Suomen väestöstä. Suurimmat ulkomaalaisryhmät ovat:

– Venäjä 75.800 (1,38 %)

– Viro 51.500 (0,94 %)

– Ruotsi 32.400 (0,59 %)

– Irak 20.200 (0,37 %)

– Somalia 19.800 (0,36 %)

– Jugoslavia 12.200 (0,22 %)

– Kiina 11.300 (0,21 %)

– Vietnam 10.800 (0,20 %)

– Thaimaa 10.500 (0,19 %)

– Afganistan 8.900 (0,16 %)

Uudenmaan maakunnan väestönkasvu oli kiihtynyt. Väestömäärän lasku jatkui erityisesti Kaakkois- ja Itä-Suomessa sekä Lapissa. Väkiluku kääntyi laskuun myös Etelä-Suomessa sijaitsevissa Kanta- ja Päijät-Hämeen maakunnissa, vaikka niiden väestömäärä kasvoi vielä 2000-luvun ensikymmenellä.

TALOUSELÄMÄ

Suomen bruttokansantuote kasvoi vuosina 1994–2008 lähes 70 %. Kyseiset vuodet kattavat 1990-luvun laman ja 2008 alkaneen finanssikriisin välisen ajan. Vuonna 2000 Suomen bruttokansantuote (bkt) oli noin 158 miljardia euroa (vuoden 2010 hinnoissa). Vuonna 2008 bkt oli 198 miljardia, kunnes seuraavana vuonna tapahtui romahdus: bkt supistui yli 8 % ja laski vuosikymmenen puolenvälin tasolle (vuonna 2022 n. 266 miljardia).

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen talouskasvun takana oli pitkälti Nokia-vetoinen ICT-klusteri. Vuonna 2000 Nokian osuuden Suomen bkt:sta laskettiin olevan peräti neljä prosenttia.

Vuonna 2008 alkoi teollisuuden pudotus, josta Suomi ei ollut toipunut vielä seuraavan vuosikymmenen puoleenväliin mennessä. Inflaatio pysyi vuosikymmenen aikana maltillisena, useina vuosina se jäi alle yhden prosentin. Nousukauden lopussa vuonna 2008 inflaatio nousi hieman yli neljän prosentin, seuraavana vuonna se putosi nollaan.

Suomen vaihtotase oli koko 2000-luvun ensikymmenen ajan ylijäämäinen, vuosikymmenen alussa ylijäämää oli jopa kahdeksan prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on suomalaisittain poikkeuksellista. Vuosikymmenen loppua kohden ylijäämä supistui, ja vaihtotase kääntyi alijäämäiseksi seuraavan vuosikymmenen alussa.

Työttömyysaste pysyi korkeana läpi vuosikymmenen. Vuonna 2000 Suomen työttömyysaste oli Työ- ja elinkeinoministeriön tilaston mukaan 12,6 % ja vuonna 2009 puolestaan 11,2 %. Alimmillaan työttömyysaste oli vuonna 2007, jolloin se oli 8,5 %.

Vuosikymmenen aikana puhuttiin Suomea uhkaavasta työvoimapulasta, “huutavan työvoimapulan” uumoiltiin olevan aivan nurkan takana. Käytännössä työvoimasta oli pulaa lähinnä terveysalalla. Laajamittainen työvoimapula ei realisoitunut myöskään seuraavan vuosikymmenen alkupuolella, vastoin ennusteita.

Suomen valtionvelka alkoi supistua 1990-luvun lopulla. Vuonna 2008 velkaa oli noin 54 miljardia euroa, minkä jälkeen velan määrä alkoi kasvaa. Velan suhde bruttokansantuotteeseen oli alimmillaan niin ikään 2008, jolloin se oli noin 29 %. Vuonna 2000 suhde oli 48 % (vuonna 2022 51,6%).

Vähittäiskaupan alalla tapahtui useita myllerryksiä. Vuoden 2004 alussa Helsingin Osuuskauppa ja Osuusliike Elanto fuusioituivat, jolloin esimerkiksi legendaariset Maxi-marketit muutettiin Prismoiksi.

Samana vuonna S-ryhmä osti Suomen Sparin. Vuonna 2002 päivittäistavaramarkkinoiden saksalainen haastaja Lidl rantautui Suomeen. S-ryhmä ohitti Ruokakeskon Suomen päivittäistavarakaupan markkinajohtajana. Suomeen rantautui useita ulkomaalaisia erikoisliikeketjuja, kuten Dressmann vuonna 2000, Bauhaus 2001, Stadium 2001, Clas Ohlson 2002, Plantagen niin ikään 2002 ja Gina Tricot vuonna 2007.

Euro oli otettu käyttöön tilivaluuttana tammikuussa 1999. Käteisvaluuttana Suomessa käytettiin markkaa vuoteen 2002. Suomi siirtyi euroon yhdentoista muun Euroopan unionin maan kanssa 1. tammikuuta 2002; Vaihtojakso markasta euroon kesti tammi- ja helmikuun 2002. Markkoja sai lunastaa euroiksi tasan kymmenen vuotta vaihtojakson päättymisestä. Euron virallinen muuntokerroin oli 5,94573 Suomen markkaa.

1990-luvulla muodostunut Sonera yhdistyi ruotsalaisen Telia-yhtiön kanssa vuoden 2002 aikana muodostaen TeliaSoneran.

Suomen bruttokansantuote kasvoi hyvin vähän vuonna 2008 alkaneesta finanssikriisistä lähtien. Edellisellä vuosikymmenellä taloudelle tärkeä Nokia myytiin vuonna 2013 Microsoftille, minkä jälkeen ICT-alan työpaikkojen määrä väheni. Toisaalta peliteollisuus kasvoi 2010-luvulla muun muassa Rovion ja Supercellin menestyksen myötä. Suomeen investoivat muun muassa Google ja Yandex.

Vuonna 2019 bkt oli noin 205 miljardia eli vain kolmisen prosenttia korkeampi kuin nousukauden lopussa vuonna 2008. Asukasta kohden laskettuna kasvua ei tapahtunut lainkaan vuosina 2008–2019.

Inflaatio oli 2010-luvulla vähäistä lukuun ottamatta vuosia 2011 ja 2012. Vuonna 2015 koettiin 0,2 %:n deflaatio, eivätkä kuluttajahinnat ponkaisseet mainittavaan nousuun vuosikymmenen lopun talouskasvun myötäkään.

Suomen vaihtotase oli 2010-luvulla alijäämäinen.

Työttömyysaste kasvoi 2010-luvun alkupuolella edeltävän vuosikymmenen lopun lukemista. Vuonna 2015 työttömyysaste oli 9,4 %. Tämän jälkeen työttömyysaste on hieman laskenut: vuonna 2018 se oli 7,4 %.

Suomen valtionvelka kasvoi 2010-luvulla. Velan määrä ylitti 100 miljardia euroa vuonna 2016. Velan määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2009. Syksyllä 2014 Standard & Poor’s alensi Suomen luottoluokitusta parhaasta AAA-luokasta toiseksi parhaaseen AA+-luokkaan. Samoin tekivät myös Fitch ja Moody’s vuonna 2016.

RIKOLLISUUS

Elokuussa 2017 Turun keskustassa tapahtui Suomen historian ensimmäinen jihadistipohjalta tehty terroriteko, ns. Turun isku, jossa marokkolainen turvapaikanhakija hyökkäsi veitsellä kymmenen henkilön kimppuun. Heistä kaksi sai surmansa ja kahdeksan loukkaantui eriasteisesti.

Toinen vuosikymmenen tunnettu rikosoikeudenkäynti liittyi ns. Aarnio-vyyhtiin, jossa Helsingin huumepoliisin entistä päällikköä Jari Aarnio syytettiin törkeistä lahjus- ja virkarikoksista sekä myöhemmin myös huume- ja henkirikoksista.

LIIKENNE

Rautateiden sähköistäminen jatkui: 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa yli puolet Suomen rataverkosta oli sähköistetty. Vuosikymmenen aikana sähköistetyn rataverkon pituus kasvoi noin 700 kilometriä. Vanhoja sinisiä vaunuja korvattiin kaksikerrosvaunuilla ja Pendolinojen määrää lisättiin.

Henkilöautojen ensirekisteröintejä tilastoitiin yli 1,3 miljoonaa eli huomattavan paljon verrattuna 1990-lukuun. Vuonna 2009 rekisteröintien määrä tosin romahti. Vuosikymmenen alussa henkilöautoja oli noin 2,1 miljoonaa, vuosikymmenen lopussa lähes 2,8 miljoonaa. Suhteellisesti vielä enemmän lisääntyi moottoripyörien ja mopojen lukumäärä.

2000-luvun ensikymmenen meriliikenteen suurimpiin projekteihin kuuluu Vuosaaren satama, joka avattiin marraskuussa 2008 yli viiden vuoden rakennustöiden jälkeen. Sen ansiosta satamatoiminnot väistyivät Helsingin kantakaupungista, jonka vanhoille satama-alueille alettiin suunnitella asuinalueita.

Meriliikenteessä yleistyivät niin kutsutut pika-alukset, katamaraanit, joilla pääsi Helsingistä Tallinnaan puolessatoista tunnissa ja jotka eivät liikennöineet talvisin. Tallink osti Silja Linen 2006.

Lentoliikenteen matkustajamäärät lisääntyivät. Vuonna 2000 Suomen lentoasemien matkustajamäärä oli noin 13,8 miljoonaa, vuonna 2009 puolestaan noin 16,2 miljoonaa huolimatta huomattavasta vähennyksestä kahteen edellisvuoteen nähden. Vuonna 2009 Helsinki-Vantaan matkustajamääräksi tilastoitiin noin 12,6 miljoonaa.

Nopeasti lisääntyneestä ajoneuvojen lukumäärästä ja alati kasvavista liikennemääristä huolimatta liikenneturvallisuus koheni. Tieliikennekuolemien lukumäärä vähentyi vuosikymmenen alun yli 400:sta vuosikymmenen lopun alle 300:aan.

2010-luvulla Valtion rautatiet (VR) oli edelleen monopoliasemassa rautateiden henkilöliikenteessä. Kaukojunaliikenne hoidettiin yleensä InterCity- tai Pendolino-junilla; suuri osa vanhoista sinisistä pikajunavaunuista oli jo romutettu. 2010-luvulle tultua lähes kaikki merkittävät rataosuudet oli jo sähköistetty.

Raideliikenteen suurimpia projekteja olivat Kehärata (2015), joka toi junayhteyden Helsinki-Vantaan lentoasemalle sekä Länsimetro (2017) eli Helsingin metron jatke Espoon Matinkylään.

Yksityisautoilu oli edelleen suosittua 2010-luvun Suomessa. Läpi vuosikymmenen eniten ensirekisteröityjä automerkkejä ovat olleet Toyota, Volkswagen ja Škoda. Suosituimpia henkilöautomalleja ovat olleet Škoda Octavia, Volkswagen Golf, Nissan Qashqai, Toyota Auris ja Toyota Avensis.

Useissa Suomen kaupungeissa otettiin käyttöön moderni kaupunkipyöräjärjestelmä, esimerkiksi “Alepa-fillarit” Helsingissä 2016 ja “Viking Line -pyörät” Turussa 2018. Vuonna 2019 suurten kaupunkien katukuvaan ilmestyi vuokrattavia sähköpotkulautoja, jotka ovat herättäneet paitsi innostusta, myös huolta suurten nopeuksien aiheuttamista vaaratilanteista

Matkustajamäärät Suomenlahden yli Viroon rikkoivat aiempia ennätyksiä. Vuonna 2016 Helsingin ja Tallinnan välisen laivaliikenteen matkustajamääräksi tilastoitiin lähes 9 miljoonaa.

Suomen kansallinen lentoyhtiö Finnair otti vuonna 2015 ensimmäisenä eurooppalaisena yhtiönä käyttöön uuden Airbus A350 XWB -koneen.

Liikenneturvallisuus jatkoi kohenemistaan 2010-luvulla. Vuosina 2010–2017 tieliikenteessä kuoli keskimäärin noin 250 ihmistä vuodessa. Vastaavasti vuosina 2003–2008 tieliikenteessä kuoli keskimäärin hieman yli 350 ihmistä vuodessa.

KOULUTUS

Suomi oli 2000-luvun ensikymmenellä peruskoulun yläluokkalaisten oppimistuloksia mittaavien PISA-tulosten kärkimaa etenkin lukutaidossa ja luonnontieteissä. Myös matematiikassa suomalaisoppilaat sijoittuivat hyvin korkealle. Tosin vuonna 2009 Suomen tulokset alkoiva heikentyä.

2010-luvulla digitaalisten laitteiden merkitys osana opetusta kasvoi merkittävästi. Perinteisiä koulukirjoja käytettiin vähemmän kuin aiemmin. Ylioppilaskirjoitukset muuttuivat vuosina 2016–2019 vaiheittain sähköisiksi.

Vuosikymmenen ensimmäisenä päivänä aloitti toimintansa Aalto-yliopisto, kun Helsingin kauppakorkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu yhdistyivät. Samana päivänä myös Kuopion ja Joensuun yliopistot yhdistyivät Itä-Suomen yliopistoksi.

Pitkään peruskoulun yläluokkalaisten oppimistuloksia mittaavien PISA-tulosten kärkimaana ollut Suomi jatkoi taantumistaan 2010-luvulla monella mittarilla niin absoluuttisesti kuin suhteessa muihin maihin.

USKONTO JA SIVIILISÄÄTY

Vuoden 2009 lopussa 79,7 % suomalaisista kuului Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja vuoden 2019 lopussa 68,6 %. Ortodoksiseen kirkkoon kuului niin vuoden 2009 kuin vuoden 2017 lopussa reilut yksi prosentti suomalaisista. Kirkosta eroaminen on yleistynyt voimakkaasti: vuosina 2010−2018 Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta on eronnut yli puoli miljoonaa ihmistä, mikä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin vuosina 2000−2009 ja lähes kolme kertaa enemmän kuin vuosina 1990−1999.

Huomattavia eropiikkejä on tapahtunut etenkin lokakuussa 2010 Yle TV2:n Homoilta-ohjelman jälkeen sekä marras-joulukuussa 2014, kun eduskunta oli äänestänyt ns. tasa-arvoisesta avioliittolaista.

Samaa sukupuolta olevien avioliitto tuli Suomessa lailliseksi maaliskuun alussa 2017. Kaikki papit eivät kuitenkaan ole alkaneet vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, koska se on ristiriidassa perinteisen kirkon käsityksen ja Raamatun sanan kanssa.

ARKKITEHTUURI

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä valmistui useita näyttäviä lasipintaisia rakennuksia kuten 1990-luvullakin. “Lasiarkkitehtuurin” 2000-lukulaisia edustajia on muun muassa Itämerentorni (2000) Helsingin Ruoholahdessa ja Innova (2002) Jyväskylässä. Espoon Keilaniemeen valmistui vuonna 2001 73-metrinen Kone Building ja vuonna 2008 Leppävaaraan valmistui samankorkuinen Panorama Tower.

Uusia kauppakeskuksia kohosi eri puolille Suomea: Iso Omena ja Mylly avattiin 2001, Sello 2003, Ideapark 2006, Skanssi 2009. Kauppakeskus Rajalla – På Gränsen avattiin aivan Ruotsin rajan välittömään läheisyyteen lokakuussa 2008.

Myös kaupunkien ydinkeskustoihin rakennettiin kauppakeskuksia, suurimpana Kauppakeskus Kamppi, joka vihittiin käyttöön maaliskuussa 2006. Muita merkittäviä uuden vuosituhannen rakennuksia ovat esimerkiksi Lahden Sibeliustalo (2000), Kotkan Maretarium (2002), Pikkuparlamentti (2004), Turun pääkirjasto (2007) ja viihdekeskus Flamingo (2008).

Toisen maailmansodan jälkeen rakennetun määrältään runsaan asuntokannan ikääntyminen merkitsi 2000-luvulle tultaessa korjausrakentamisen jatkuvaa kasvua. 1960- ja 1970-luvun lähiöiden esteettistä ilmettä haluttiin kohentaa ja energiatehokkuuteen kiinnitettiin erityistä huomiota.

2010-luvulla korkea rakentaminen lisäsi jälleen suosiotaan. Tällä vuosikymmenellä valmistuneita tornitaloja ovat muun muassa Turun Ikituuri (2011), Hotelli Torni Tampere (2014), Jyväskylän Maailmanpylväs (2014) ja Espoon Niittyhuippu (2017). Vuonna 2019 Helsingin Kalasatamaan valmistui Suomen ensimmäinen pilvenpiirtäjä, 35-kerroksinen ja 134 metriä korkea Majakka.

Vuosikymmenelle tyypillisiä ovat olleet myös puurakenteiset ja erikoisen muotoiset rakennukset, esimerkkeinä Kampin kappeli (2012), Saamelaiskulttuurikeskus Sajos (2012), Suomen luontokeskus Haltia (2013), Löyly (2016) ja Helsingin keskustakirjasto Oodi (2018).

Muita merkittäviä 2010-luvulla valmistuneita rakennuksia ovat muun muassa Vantaan Pyhän Laurin kappeli (2010), Helsingin Musiikkitalo (2011), Seinäjoen uusi kaupunginkirjasto Apila (2012), Kangasala-talo (2014), Helsingin Uusi lastensairaala (2018) sekä Metropolia-ammattikorkeakoulun Myllypuron kampus (2019).

Uusien kauppakeskusten nopeatahtinen rakentaminen jatkui 2010-luvulla. Lahden Karisma avattiin vuonna 2011, Kouvolan Veturi 2012, Kuopion Matkus niin ikään 2012, Porin Puuvilla 2014, Jyväskylän Seppä 2017 ja Ideapark Seinäjoki 2019. Myös suurimpiin kaupunkeihin nousi nopeatahtisesti useita uusia kauppakeskuksia: Helsinkiin avattiin Kaari vuonna 2013 ja Redi 2018, Ouluun avattiin Ideapark 2014 ja Valkea 2016, sekä Tampereelle avattiin kauppakeskus Ratina 2018. Vuonna 2019 Helsingin Pasilaan avattiin Pohjoismaiden suurin kauppakeskus Mall of Tripla.

MUOTOILU JA SISUSTUS

Retrotyyli tuli muotiin ja vanhojen tavaroiden hinnat ampaisivat ylös vastaavasti: tällainen arvonnousun kokenut esine oli esimerkiksi retronostalginen Pehtoori-kahvipannu. Lisäksi syntyi useita vanhaan perustuvia uusia tuotteita, esimerkiksi Marimekon Unikko-kuosia (1964) käytettiin lukemattomissa kulutustavaroissa.

Asemansa jo 1900-luvulla vakiinnuttanut Stefan Lindfors jatkoi uraansa 2000-vuosikymmenellä. Hän suunnitteli oivaltavia keittiötarvikkeita, kuten Boy-juomalasin Iittalalle ja MeHu-juomalasin Marlille.

MATKAPUHELIMET

Matkapuhelimet yleistyivät nopeasti ja lankapuhelinliittymien määrä kääntyi puolestaan selvään laskuun. Digitaalinen matkapuhelinjärjestelmä GSM syrjäytti 1980-luvun alussa käyttöönotetun analogisen NMT-järjestelmän. NMT-900-verkko suljettiin tammikuussa 2001 ja NMT-450-verkko tammikuussa 2003. Loppuvuonna 2008 Suomessa tilastoitiin lähes seitsemän miljoonaa matkaviestinliittymää, kun taas kiinteiden puhelinliittymien määrä oli laskenut alle 1,7 miljoonan.

Matkapuhelimien ominaisuudet lisääntyivät. Vuosikymmenen alussa markkinoille tulivat kamerapuhelimet, joilla alkuun saattoi ottaa vain heikkotasoisia kuvia. Matkapuhelimet pienenivät, halpenivat ja muuttivat ihmisten välistä kommunikointia.

2010-luvulla erityisesti Applen iPhone-puhelimet ja Samsungin valmistamat puhelimet olivat suosittuja. Internet-yhteydet nopeutuivat ja puhelinten toiminnot kasvoivat. Matkapuhelimella ei enää pelkästään soitettu puheluita ja lähetetty tekstiviestejä, vaan myös käytettiin internettiä, jaettiin sisältöä ja otettiin melko laadukkaitakin valokuvia. Sosiaalisen median suosio nousi ja 2010-luvun suosittuja puhelinsovelluksia olivat muun muassa WhatsApp, Instagram, Snapchat, Airbnb ja Pokémon Go.

Puhelinluettelot ovat käyneet jo vanhanaikaisiksi, koska matkapuhelimet ovat suurelta osin syrjäyttäneet lankapuhelimet, ja luetteloissa on ollut vain melko harvoja matkapuhelinnumeroita. Myös internetyhteyksien laajeneminen lähes kaikkien suomalaisten käyttöön on vähentänyt puhelinluetteloiden tarvetta. Suomessa viimeiset paperiset puhelinluettelot julkaistiin vuonna 2016, ja jaettiin alkuvuodesta 2017.

TIETOKONEET JA INTERNET

Vaikka kotitietokoneita oli myyty jo 1980-luvun alusta alkaen, niistä tuli jokakodin laitteita internetin myötä 2000-luvun ensikymmenellä. Vuonna 2009 internet-yhteys oli noin neljässä kotitaloudessa viidestä. Tilaavievien pöytäkoneiden sijaan hankittiin yhä useammin kannettava tietokone.

Sosiaalinen media, some, oli 2000-luvun uutuus. Se mahdollisti käyttäjien toimimisen paitsi sisällöntuottajina pelkän vastaanottamisen sijaan. Suomenkielinen Facebook aloitti keväällä 2008. Monen teini-ikäisen suosikkisovellus oli Habbo, joka avattiin syksyllä 2000. Samana vuoden lopulla perustettiin myös IRC-Galleria, joka oli sivuliikenteeltään Pohjoismaiden suurin verkkosivusto vuonna 2006.

Wikipedia edusti uusia tiedontuottamisen muotoja. Suomenkielinen Wikipedia aloitti 2002 ja ylitti 200.000 artikkelin rajan ennen vuosikymmenen vaihdetta.

2010-luvulla vuosikymmenen uutuutta, tabletti- eli sormitietokoneita, kuten Applen iPad ja Samsung Galaxy Tab, myytiin vilkkaasti etenkin vuosikymmenen alussa ja puolivälissä. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla niiden myynti kuitenkin kääntyi laskuun.

TUBETTAMINEN

Internetkulttuurin kehittyminen on saanut aikaan uuden ilmiön, tubettamisen eli videoiden luomisen omaan YouTube-kanavaan. Videot ovat suosittuja erityisesti nuorison keskuudessa. Tunnetuiksi tubettajiksi ovat nousseet muun muassa Tuure Boelius, Eeddspeaks, Herbalisti, Lakko, Arttu Lindeman, Mansikkka, Mariieveronica, Mmiisas ja Soikku.

KOTIELEKTRONIIKKA

2000-luvulle tultaessa käytännöllisesti katsoen kaikissa suomalaistalouksissa oli yleisimmät viihde-elektroniikkalaitteet ja kodinkoneet, kuten jääkaappi ja televisio. 1980-luvulla nopeasti yleistynyt mikroaaltouuni oli vuonna 2006 noin 90 %:ssa suomalaistalouksista ja aiemmin ylellisyytenä pidetty astianpesukone oli tullut perhetalouksien vakiovarusteeksi.

Videonauhurit alkoivat käydä jo vanhanaikaisiksi, kun DVD-teknologia teki tuloaan. Tilaavievien kuvaputkitelevisioiden tilalle alkoi ilmestyä litteitä televisiovastaanottimia, joita kutsuttiin taulutelevisioiksi. Digisovittimet yleistyivät nopeaan tahtiin, mutta kävivät toisaalta digitelevisiovastaanottimien myötä pian tarpeettomiksi.

KIRJALLISUUS

2000-luvun ensikymmenen suomalaisen kirjallisuuden ominaispiirteenä oli tyylien ja lajien runsaus. Tarkkaanrajatut genreluokitukset menettivät merkitystään. Päinvastoin kuin modernistinen ja postmodernistinen proosa 2000-vuosikymmenen kirjallisuus korosti juonen merkitystä. Romaaniin kirjoitettiin useita toisiinsa limittyviä tarinalinjoja. Vuosikymmenen kuluessa julkaistiin myös useita yhteiskuntakriittisiä kertomuksia ja runous nosti päätään.

Sofi Oksanen oli eräs vuosikymmenen puhutuimpia uusia suomalaiskirjailijoita. Jari Tervo kirjoitti Suomen itsenäisyyden ajan poliittista historiaa käsittelevän trilogiansa. Laila Hirvisaari jatkoi menestyksekästä kirjailijanuraansa. Kaari Utriolta ilmestyi kaukaisempaan menneisyyteen ajoittuvia epookkiromaaneja ja useita tietokirjoja. Kari Hotakainen oli niin ikään pinnalla.

2010-luvun kirjallisuudessa korostuu edellisen vuosikymmenen tavoin tyylien ja lajien runsaus sekä genreluokitusten epätarkkuus.

Ilkka Remeksen kansainvälistä politiikkaa ja ajankohtaisia tapahtumia käsittelevät jännitysromaanit ovat toinen toisensa jälkeen nousseet Suomen myydyimpien romaanien joukkoon. Jari Tervon teokset ovat myyneet yhä hyvin. Laila Hirvisaari jatkoi yhä menestyksekästä kirjailijanuraansa. Sofi Oksanen on menestyksekkäästi jatkanut omalla linjallaan.

LEHDISTÖ

Vaikka lehtien levikit laskivat 2000-luvun ensikymmenellä, kansainvälisesti vertaillen Suomessa luettiin lehtiä edelleen poikkeuksellisen paljon. Sanomalehdet perustivat internet-lehtensä jo 1990-luvulla ja 2000-vuosikymmenellä lehtien lukeminen siirtyi vuosi vuodelta enemmän verkkoon. Esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkolehden lukijamäärä lisääntyi vuodesta 2001 vuoteen 2006 jopa 172 % ja Iltalehden peräti 377 %. Suomalaisten sanomalehtien yhteislevikki painui vuonna 2008 alle kolmen miljoonan.

TEATTERI

Yhteiskunnallinen ja poliittinen teatteri olivat voimissaan 2000-luvun alussa. Myös suomalaisia klassikkonäytelmiä, kuten Niskavuoren Heta ja Tohvelisankarin rouva, näyteltiin ahkerasti.

Helsingin Kaupunginteatteri vietti satavuotisjuhlavuottaan 2007. Tuolloin esitettiin muun muassa Neil Hardwickin ohjaama musikaalikomedia ”Kevät koittaa Hitlerille” (The Producers).

1990-luvulla Suomeen rantautunut stand up- eli lavakomiikka vakiintui 2000-luvun puolella. Tyylilaji löysi tiensä myös televisioruutuihin, jolloin osasta koomikoita tuli tunnettuja kautta maan. Vuosikymmenen stand up -nimiä olivat myös Lotta Backlund, Ismo Leikola, Stan Saanila, André Wikström ja Jaakko Saariluoma. Krisse Salminen teki stand upia Krisse-nimisen tyyppiblondin roolissa. Salmisella oli televisiossa oma Krisse Show’nsa.

RADIO

Yleisradio uudisti suomenkielisen radiotoimintansa vuonna 2003, jolloin toimintansa aloittivat YLE Radio 1, YleX, YLE Radio Suomi ja YleQ. Radion AM-lähetykset lopetettiin vuodenvaihteessa 2007. Yleisradio menetti kuunteluosuuttaan vuosikymmenen kuluessa. Useat osavaltakunnalliset kaupalliset radioasemat aloittivat lähetyksensä: Iskelmä aloitti 2000, Radio Suomipop 2001, Radio Rock 2007 ja Radio Aalto niin ikään 2007.

TELEVISIO

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomessa oli vielä käytössä televisiomaksu (aloitettiin jo 1958; vuoden 2013 alusta televisiomaksun korvasi Yle-vero). Viranomaiset valvoivat kansalaisten koteja sen suhteen, kenellä on televisiolaite ja kenellä ei.

Vuosikymmenen aikana Suomessa toteutettiin digisiirtymä. Digitaaliset koelähetykset oli aloitettu 1997. Vuonna 2005 digiverkon peittoalueen laskettiin kattavan 99,9 % Suomen väestöstä. Lopullisesti digitekniikkaan siirryttiin Suomessa 1.9.2007. Teräväpiirtolähetysten aloittaminen jäi seuraavalle vuosikymmenelle.

Televisio-ohjelmistossa uutta olivat formaatteihin perustuvat tositelevisiotuotannot. Varsinkin vuosikymmenen alkupuolella esitettiin useita erilaisia tietokilpailuohjelmia, kuten ”Heikoin lenkki”, ”Greed”, ”Maailman ympäri” sekä jo edellisen vuosikymmenen lopulla aloittanut ”Haluatko miljonääriksi?” Brittiformaattiin perustuva kykyjenetsintäkilpailu ”Idols” aloitti Suomessa loppukesästä 2003 ja alankomaalaiseen formaattiin perustuva ”Big Brother” sai ensiesityksensä elokuussa 2005.

2000-luvun ensikymmenen television suosikkisarja ”Salatut elämät” (Salkkarit) aloitti jo alkuvuonna 1999. Vuosina 1999–2003 esitettiin Carl ja Anna-Lisa Mestertonin käsikirjoittamaa epookkidraamaa ”Hovimäki”, joka kertoo elämästä lounaissuomalaisessa maalaispitäjässä 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun.

Talk show’t eli keskusteluohjelmat vakiinnuttivat paikkansa suomalaisessa mediakentässä. 2000-vuosikymmenen keskusteluohjelmia olivat muun muassa ”Arto Nyberg”, ”Joonas Hytönen Show” ja ”Hyppönen-Enbuske Experience”.

2010-luvulla kaikki Suomen televisiolähetykset ovat digitaalisia. Vuosikymmenen aikana siirryttiin vähitellen teräväpiirtolähetyksiin, kuitenkin normaalitasoiset SD-lähetykset vähenivät vastaavasti. Tammikuun lopulla 2014 Yle HD:n tilalle tuli jokaista Ylen kanavaa varten oma teräväpiirtokanava. MTV3 HD aloitti elokuussa 2011. Nelonen HD aloitti kaapelikanavana jo vuonna 2008, mutta antenniverkossa se alkoi näkyä vasta marraskuussa 2017.

Vuoden 2013 alussa televisiomaksun korvasi yleisradiovero, jonka tarkoituksena on rahoittaa Yleisradion toimintaa. Televisiomaksusta poiketen yleisradioveron maksaminen on pakollista myös niille, jotka eivät katso televisiota.

2010-luvun suosituimpia viihdeohjelmia ovat olleet muun muassa ”Putous” ja ”Posse”, ajankohtaisia asioita käsittelevät satiirisarjat ”YleLeaks” ja ”Noin viikon uutiset” sekä musiikkiohjelmat ”Vain elämää” ja ”SuomiLOVE”.

2010-luvun suosittuja keskusteluohjelmia ovat olleet muun muassa ”Puoli seitsemän”, ”Enbuske, Veitola & Salminen” sekä jo edellisellä vuosikymmenellä aloittanut ”Arto Nyberg”.

Edellisellä vuosikymmenellä ilmiöksi muodostuneiden tositelevisiosarjojen suosio jatkui 2010-luvulla, muun muassa ”Kadonneen jäljillä”, ”Ensitreffit alttarilla”, ”Suomen huutokauppakeisari” sekä ”Duudsonit tuli taloon”.

Edellisellä vuosikymmenellä aloittaneet kilpailuohjelmat ”Idols” ja ”Tanssii tähtien kanssa” jatkoivat suosiotaan. Vuonna 2012 Idolsin rinnalle tuli toinen suosittu laulukilpailuohjelma ”The Voice of Finland”. Suositut tietovisaohjelmat ”Haluatko miljonääriksi?” ja ”Heikoin lenkki” palasivat televisioon pitkän tauon jälkeen vuosikymmenen jälkipuoliskolla, kuten myös legendaarinen parisuhdevisailu ”Napakymppi”.

2010-luvun tunnetuimpiin suomalaisiin fiktiivisiin televisiosarjoihin kuuluvat muun muassa draamasarja ”Taivaan tulet” ja sketsisarja ”Siskonpeti”. Erityisen suosittuja sarjoja ovat olleet esimerkiksi draamasarja ”Pirunpelto” ja poliisisarja ”Roba”, jotka ovat parhaimmillaan kerännyt television ääreen yli miljoona katsojaa. Myös pitkäaikainen draama- ja saippuasarja ”Salatut elämät” jatkoi vankkaa suosiotaan, joskin jonkin verran pienemmässä mittakaavassa kuin edellisellä vuosikymmenellä.

MUSIIKKI

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen suosittuja suomalaisia kevyen musiikin esittäjiä olivat muun muassa Anssi Kela ja Maija Vilkkumaa. Rock-yhtyö Yö myi levyjään sadointuhansin ja Nylon Beatin levyt myivät platinaa yksi toisensa jälkeen. Lauri Tähkä ja Elonkerjuu lauloi rockia pohjalaismurteella ja löi itsensä läpi. Vuosikymmenen menestyjiä olivat myös rockyhtye Zen Café ja melodisen metallimusiikin yhtye Children of Bodom.

Iskelmälaulaja Anne Mattilan levyt myivät kultaa lähes poikkeuksetta. Uraansa jatkoivat menestyksekkäästi myös muun muassa Arja Koriseva, Jari Sillanpää ja Marita Taavitsainen. Myös Paula Koivuniemen, Katri Helenan, Lea Lavenin ja Marion Rungin suosio nousi 2000-vuosikymmenellä.

Idols-tyyppiset televisio-ohjelmat toivat mukanaan suuren määrän uusia esiintyjiä, mm. Hanna Pakarinen, Jani Wickholm, Antti Tuisku sekä Anna Abreu.

2000-luvun ensikymmenellä entistä useampi suomalaismuusikko menestyi kotimaansa lisäksi myös ulkomailla. Daruden ”Sandstorm” (1999) oli eräs vuosikymmenen alun hittejä. Kansainvälistä suosiota nautti myös HIM sekä Nightwish.

Heavyrock-yhtye Lordi teki historiaa vuonna 2006 voittamalla Eurovision laulukilpailun kappaleella ”Hard Rock Hallelujah”.

2010-luku on Suomessa ollut erityisesti popin ja rapin aikakautta. Vuosikymmenen menestyneimpiin suomalaisiin kevyen musiikin esittäjiin kuuluvat muun muassa Jenni Vartiainen ja Robin. Haloo Helsingin singlet nousivat toinen toisensa jälkeen Suomen radiolistan kärkeen.

Suomiräppäreistä esimerkiksi Cheek ja JVG ovat vakiinnuttaneet suosionsa. Rapin ja hip hopin menestyjiä ovat olleet myös muun muassa Petri Nygård, Mikael Gabriel ja Teflon Brothers.

Monen entisen yhtyeen laulaja on jatkanut menestystään soolouralla: Elonkerjuu-yhtyeestä irtautunut Lauri Tähkä jatkoi suosiotaan. Takavuosien huippusuosituista Nylon Beat -tyttöbändeistä irtautuneet Erin (Anttila) ja (Paula) Vesala ovat menestyneet myös soolouralla.

Perinteisemmän musiikin suurimpia nimiä ovat olleet muun muassa Suvi Teräsniska ja Arttu Wiskari. Myös muun muassa Kaija Koon, Juha Tapion, Jari Sillanpään ja Yö-yhtyeen suosiot ovat jatkuneet.

Vuonna 1985 aloitettuja Seinäjoen tangomarkkinoita on järjestetty joka vuosi myös 2010-luvulla. Tangomarkkinat ovat tuoneet julkisuuteen esimerkiksi Marko Maunukselan ja Kyösti Mäkimattilan.

Suomessa alettiin syksyllä 2012 näyttää ”Vain elämää” -televisiosarjaa, joka perustuu hollantilaiseen formaattiin. Sarjassa artistit seurustelevat viikon ajan keskenään ja jokaisena päivänä yksi artisteista on päivän artistina.

Eräät suomalaiset artistit ja yhtyeet ovat yhä menestyneet paitsi kotimaassa, myös ulkomailla. Jo edellisellä vuosikymmenellä menestynyt pop rock -yhtye Sunrise Avenue jatkoi suosiotaan. Myös metalliyhtye Nightwish jatkoi menestystään, tosin yhtyeen naislaulaja ei ollut enää kotimainen kuten aiemmin.

Uusi ulkomaillakin menestynyt tulokas on poplaulaja Alma, jonka tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Dye My Hair” (2016) ja ”Chasing Highs” (2017). Myös Saara Aalto on niittänyt kansainvälistä mainetta muun muassa tekemällä uraa Kiinassa vuonna 2013 sekä sijoittumalla hopeasijalle Ison-Britannian The X Factor -laulukilpailussa vuonna 2016.

Levymyynti on vähentynyt 2010-luvulla, ja useat tavarataloketjut ovat lopettaneet äänilevyjen myymisen. Vuonna 2014 musiikin digitaalinen myynti ylitti fyysiset äänitteet Suomessa ensimmäistä kertaa. CD-levyjen vuotuinen myyntimäärä romahti vuosina 2002−2017 yhdeksästä miljoonasta vain noin miljoonan tietämille. Suosituimpia digitaalisia musiikkipalveluja ovat muun muassa Spotify, Deezer ja Tidal.

ELOKUVAT

Suomalaisen elokuvan katsojaluvut kohosivat 1990-luvun lopulta alkaen. Elämäkertaelokuvia valmistui tiiviiseen tahtiin; usein aiheena olivat lähimenneisyyden henkilöt, joista useat olivat kuvaushetkellä vielä hengissä.

Aki Kaurismäki jatkoi Suomi-trilogiaansa teoksilla ”Mies vailla menneisyyttä” (2002) ja ”Laitakaupungin valot” (2006). Timo Koivusalo teki muusikoista kertovia elämäkertaelokuvia: Reino Helismaasta ja Tapio Rautavaarasta kertova ”Kulkuri ja joutsen” sai ensi-iltansa jo 1999, sitä seurasivat Irwin Goodmanista kertova ”Rentun ruusu” (2001) ja ”Sibelius” (2003). JP Siili ohjasi Remu Aaltosen nuoruusvuosista kertovan elokuva ”Ganes” (2007).

Åke Lindmanin viimeinen ohjaustyö oli Karjalankannaksen taisteluista kertova ”Tali-Ihantala” 1944 (2007). Elokuvan sisarteokseksi on kutsuttu niin ikään Lindmanin ohjausta ”Etulinjan edessä” (2004).

Vuosikymmenen menestyselokuva oli Aleksi Mäkelän ohjaama, löyhästi tositapahtumiin perustuva ”Pahat pojat” (2003), joka sai teattereissa runsaasti yli 600.000 katsojaa. Niin ikään Mäkelän ohjaama, Matti Nykäsen elämästä ammentanut ”Matti” oli kassamenestys.

Uuno Turhapuro -elokuvien 1973 alkanut jatkumo päättyi 2004 elokuvaan ”Uuno Turhapuro – This Is My Life”. Elokuva jäi Ere Kokkosen viimeiseksi.

Katsotuimmat suomalaiset elokuvat 2000–2009 (Suomen elokuvateattereissa):

– Pahat pojat (Aleksi Mäkelä, 2003) katsojia 614.700

– Matti (Aleksi Mäkelä, 2006) katsojia 461.600

– Rentun ruusu (Timo Koivusalo, 2001) katsojia 350.700

– Rölli ja metsänhenki (Olli Saarela, 2001) katsojia 341.900

– Heinähattu ja Vilttitossu (Kaisa Rastimo, 2002) katsojia 320.500

– Levottomat (Aku Louhimies, 2000) katsojia 290.400

– Joulutarina (Juha Wuolijoki, 2007) katsojia 283.300

– Sibelius (Timo Koivusalo, 2003) katsojia 273.900

– Rööperi (Aleksi Mäkelä, 2009) katsojia 260.000

– Minä ja Morrison (Lenka Hellstedt, 2001) katsojia 245.6400

Vuonna 2010 useat kotimaiset elokuvat ovat keränneet paljon katsojia, muun muassa Dome Karukosken ohjaama komedia ”Napapiirin sankarit”, Arto Halosen ohjaama tositapahtumiin perustuva draamaelokuva ”Prinsessa” sekä Jalmari Helanderin ohjaama jouluaiheinen kauhuelokuva ”Rare Exports”.

Komediat ovat olleet suosittuja koko 2010-luvun: vuonna 2011 menestyi erityisesti Taru Mäkelän draamakomedia ”Varasto”, vuonna 2015 Taneli Mustosen komedia ”Luokkakokous” ja vuonna 2017 Marja Pyykön komedia ”Yösyöttö”. Erityisen suosittu komedia on ollut Dome Karukosken ”Mielensäpahoittaja” (2014), ja suosiota niitti myös sen jatko-osa, Tiina Lymin ”Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja” (2018).

Paljon katsojia on kerännyt myös Mika Kaurismäen road movie -elokuva ”Tie pohjoiseen” (2012), Dome Karukosken draamaelokuva ”Leijonasydän” (2013) sekä Markku Pölösen romanttinen draamaelokuva ”Oma maa” (2018). Myös lukuisat ”Vares”-jännityselokuvat ovat vakiinnuttaneet suosionsa.

Historialliset elokuvat ovat olleet yhä suosittuja. Heti vuosikymmenen alussa ilmestynyt, Kari Väänäsen ohjaama ja Veikko Huovisen romaaniin perustuva ”Havukka-ahon ajattelija” keräsi runsaasti katsojia. Niin ikään Antti J. Jokisen ohjaama, vuonna 2012 ensi-iltansa saanut Sofi Oksasen romaaniin perustuva ”Puhdistus” menestyi hyvin.

Todellinen suurmenestys on Aku Louhimiehen ohjaama, vuonna 2017 ensi-iltansa saanut ”Tuntematon sotilas”, joka on kerännyt yli miljoona katsojaa.

Myös monet perhe-elokuvat nousivat vuosikymmenen katsotuimpien elokuvien joukkoon, kuten vuoden 2016 katsotuin kotimainen elokuva ”Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu!” sekä monet ”Risto Räppääjä” -elokuvat.

Katsotuimmat suomalaiset elokuvat 2010–2019 (Suomen elokuvateattereissa):

– Tuntematon sotilas (Aki Louhimies, 2017) katsojia 1.020.600

– Luokkakokous (Taneli Mustonen, 2015) katsojia 505.300

– Mielensäpahoittaja (Dome Karukoski, 2014) katsojia 500.900

– 21 tapaa pilata avioliitto (Johanna Vuoksenmaa, 2013) katsojia 403.300

– Napapiirin sankarit 2 (Teppo Airaksinen, 2015) katsojia 399.000

– Napapiirin sankarit (Dome Karukoski, 2010) katsojia 384.300

– Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (Tiina Lymi, 2018) katsojia 347.400

– Risto Räppääjä ja Yöhaukka (Timo Koivusalo, 2016) katsojia 338.900

– Risto Räppääjä ja polkupyörävaras (Mari Rantasila, 2010) katsojia 327.800

– Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! (Rike Jokela, 2016) katsojia 323.600

MUOTI

2000-luvun ensikymmenellä elettiin pääsääntöisesti nousukautta, ja merkkivaatteet olivat suosittuja. Naisten muoti-ilmiöitä olivat muun muassa varvas- ja rannekorut, Velour-oloasut, leggingsit, pitkät puserot, glitterit, korkokengät ja ballerina-kengät. Monet muotitietoiset naiset suosivat ylisuuria aurinkolaseja, lantiofarkkuja, UGG-saappaita ja monogrammilaukkuja. Ystävyysrannekkeet olivat yleisiä etenkin nuorisolla. Korkeavyötäröiset farkut tekivät paluun. Värikkäät Crocs-muovikengät olivat suosittuja iästä tai sukupuolesta huolimatta.

Nuorilla miehillä tyypillisiä olivat hupparit, t-paidat, reput, farkut, urheilujalkineet ja lippalakit, vuosikymmenen lopulla erityisesti “suoralipat”.

RUOKA JA JUOMA

2000-luvlla ruoanlaitosta oli tullut muotia, mikä näkyi etenkin television ruokaohjelmien sekä aikakauslehtien ruoka-artikkelien lisääntymisellä. Ruuan merkitys nautinnon lähteenä oli kasvanut samalla kun perinteisen ravitsemuslähtöisen ajattelun merkitys oli pienentynyt. Luomutuotteet ja lähiruoka kasvattivat suosiotaan.

Kasvissyöjien määrä alkoi nousta, mutta lihan kokonaiskulutus jatkoi yhä nousuaan. Erityisesti broilerinlihan kulutus nousi. Niin ikään valmisruokien, majoneesipohjaisten salaattien, pikapuurojen, myslien ja energiajuomien myynti ja kulutus nousivat.

Kulttuurillinen kansainvälistyminen näkyi myös uuden vuosituhannen ruokakulttuurissa. Monet uudet, eksoottiset ruoat veivät suosiota kotimaisilta perinneruoilta. Etenkin monet aasialaiset ruoka-aineet ja ruokalajit, kuten sushi, kookosmaito, nuudelit ja makea chilikastike, vakiinnuttivat paikkansa suomalaisessa ruokakulttuurissa. Niin ikään myös erilaisten ranskalaisten, italialaisten ja espanjalaisten makkaroiden, kinkkujen ja juustojen suosio kasvoi 2000-vuosikymmenellä.

Tosin monet kotimaiset perinneruoat pitivät yhä pintansa. Lihapyörykät, paistettu kala, pihvi tai leike, makaronilaatikko ja jauhelihakastike kuuluivat yhä suomalaisten suosikkiruokiin. Myös italialaisperäiset pizza ja lasagne kuuluivat suomalaisten lempiruokiin.

Yökerhot olivat vuosikymmenen aikana hyvin suosittuja, ja niitä avattiin paljon etenkin Helsinkiin. Alkoholinkulutusta oli kasvattanut etenkin vuonna 2004 toteutettu alkoholiveron huomattava alennus. Vuosikymmenen lopulla alkoholiveron korotus ja taloudellinen laskukausi hillitsivät alkoholinkäyttöä ja vähensivät yökerhojen suosiota. Nuorten alkoholinkäyttö kuitenkin väheni vuosi vuodelta.

2010-luvun alussa muun muassa superruoka ja erityisruokavaliot ovat olleet polttavia puheenaiheita ja laajalti mediassa käsiteltyjä asioita. Ruuanvalinnassa painopiste perinteisestä ravitsemuslähtöisestä ajattelusta oli laajalti siirtynyt tunteeseen ja elämänasenteeseen.

Vuosikymmenen aikana kasvissyönnin ja veganismin suosiot ovat lisääntyneet. Suomessa on kehitetty useita erilaisia lihan korvikkeita, kuten Nyhtökaura, Härkis ja Mifu. Niin ikään täysin kasviperäiset maitotuotteiden korvikkeet, kuten kaurajuoma ja maidottomat jäätelöt, ovat yhä suositumpia. Nousussa ovat olleet myös ulkomaiset uusvanhat ruokailmiöt, kuten kefiiri ja kombucha.

Vuoden 2018 alussa alkoholilakia höllennettiin hieman: muun muassa ruokakaupoissa myytävien alkoholijuomien enimmäisalkoholipitoisuutta nostettiin 4,7 %:sta 5,5 %:iin ja anniskeluravintoloiden aukioloajat vapautettiin. Suomalaisten alkoholinkulutus oli vuosi vuodelta laskenut huippuvuoden 2007 jälkeen, ja lakimuutoksen jälkeen kulutus on noussut vain marginaalisesti.

Ravintolamaailmassa esimerkiksi kasvisruokiin tai artesaaniruokiin keskittyneet ravintolat ovat lisääntyneet. Vuosikymmenen aikana Suomeen on rantautunut useita kansainvälisiä ravintola- ja kahvilaketjuja, kuten Starbucks, Burger King, Espresso House ja Taco Bell.

URHEILU

Suomalaista urheilua ja suomalaisten käsityksiä urheilusankareistaan ravisutti Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali 2001, jolloin Suomi menetti dopingrikkomusten takia peräti kolme mitalia. 2000-luvun ensikymmenen menestyneimpiä hiihtäjiä on muun muassa Virpi Kuitunen. Muita menestyneitä maastohiihtäjiä ovat muun muassa Pirjo Muranen ja Aino-Kaisa Saarinen, jotka ovat myös moninkertaisia kultamitalisteja.

Mäkihyppääjistä muistetaan ainakin Janne Ahonen ja Matti Hautamäki, jotka ovat voittaneet useita mitaleja niin olympia- kuin MM-kisoissa. Hannu Manninen ja Samppa Lajunen voittivat useita kultamitaleja yhdistetyssä hiihdossa.

Alppihiihtäjä Kalle Palander voitti pujottelun maailmancupin 2002–2003. Tanja Poutiainen on arvokisamitalien määrällä mitattuna Suomen menestynein alppihiihtäjä, joka on voittanut 2000-vuosikymmenellä yhden olympiahopean Torinossa 2006 sekä MM-kisoissa kaksi hopeaa ja kaksi pronssia.

Suomen jääkiekkomaajoukkueen parhaat sijoitukset 2000-luvun ensikymmeneltä ovat MM-hopeamitalit 2001 ja 2007 sekä olympiahopea Torinossa 2006.

Vuoden 2005 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin Helsingissä. Suomen menestyminen kisoissa oli kuitenkin varsin heikkoa: ainoa mitali näistä on Tommi Evilän voittama pituushypyn pronssimitali. Vuosikymmenen parhaimpia yleisurheilijoita on etenkin Tero Pitkämäki, joka on keihäänheiton maailmanmestari 2007.

Suomen menestyneimmistä jalkapalloilijoista Sami Hyypiä pelasi Liverpoolissa ja Jari Litmanen useissa eri seuroissa. Hanna-Maria Seppälä voitti ensimmäisenä suomalaisena naisena uinnin maailmanmestaruuden 2003, ja on sen jälkeenkin päätynyt useasti mitalisijoille. Minna Kauppi voitti vuosikymmenen aikana peräti viisi naisten suunnistuksen maailmanmestaruuskultaa. Suomi nousi maailmanmaineeseen myös vammaisurheilussa, kun Leo-Pekka Tähti voitti pyörätuolikelauksen kaksi paralympiakultamitalia Ateenassa 2004 ja yhden Pekingissä 2008.

Kimi Räikkönen on Formula 1 -sarjan maailmanmestari 2007. Tätä ennen hän tuli kahdesti MM-sarjan toiseksi. Marcus Grönholm voitti rallin maailmanmestaruuden vuosina 2000 ja 2002.

Suomen jääkiekkomaajoukkue voitti historiansa toisen jääkiekon maailmanmestaruuskullan toukokuussa 2011. Toukokuussa 2019 Suomi voitti taas jääkiekon MM-kultaa.

Matti Heikkinen voitti vuonna 2011 hiihdon maailmanmestaruuskultamitalin 15 kilometrin perinteisen tyylin matkalla. Iivo Niskanen voitti kultamitalin niin ikään 15 kilometrin perinteisen tyylin matkalla. 2010-luvun merkittävimpiin hiihtäjiin kuuluvat Sami Jauhojärvi, Krista Pärmäkoski sekä edellisellä vuosikymmenellä Suomen parhaisiin hiihtäjiin kuulunut Aino-Kaisa Saarinen. Kaisa Mäkäräinen voitti kultaa kymmenen kilometrin takaa-ajossa ampumahiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 2011.

Talviolympialaisissa 2018 Etelä-Koreassa Suomi voitti yhden kullan, yhden hopean ja neljä pronssia. Olympiakullat on voittanut Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi vuonna 2014 parisprintissä ja Iivo Niskanen vuonna 2018 50 kilometrin hiihdossa.

Menestyneitä urheilijoita ovat myös koripalloilija Lauri Markkanen, suunnistaja Minna Kauppi, painija Petra Olli, keihäänheittäjä Tero Pitkämäki sekä pyörätuolikelaaja ja -koripalloilija Leo-Pekka Tähti. Tähti on voittanut pyörätuolikelauksen paralympiakultaa kahdesti vuosikymmenen aikana ja MM-kultaa kolmesti.

2010-luvun suomalaisia Formula 1 -kuljettajia ovat olleet Kimi Räikkönen, Heikki Kovalainen ja Valtteri Bottas. Vuosikymmenen parhaat sijoitukset suomalaisilta ovat olleet Bottaksen toinen sija kaudella 2019 sekä Räikkösen kolmas sija kausilla 2012 ja 2018.

Pääasialliset lähteet:

Suomen historian pikkujättiläinen, 2003, Seppo Zetterberg

Kaksi Suomea, 1982, Matti Klinge

Ikuisen poudan maa, 2004, Pekka Lähteenkorva, Jussi Pekkarinen

Idän etuvartio, 2008, Pekka Lähteenkorva, Jussi Pekkarinen

Suomen kulttuurihistoria 2, autonomian aika, 1980, Päiviö Tommila

Suomen kulttuurihistoria 3, itsenäisyyden aika, 1982, Päiviö Tommila, Aimo Reitala, Veikko Kallio

Lisäksi:

Wikipedia, YLE, Mitä-missä-milloin -kirjasarja, Internet Archive

Categories
news

“I stand with Suomi”

Jälleen on maailmalla sattunut yksi episodi, joka saa monet suomalaiset ottamaan kantaa asioihin jotka eivät Suomelle tai suomalaisille kuulu. Kaikki se huomio, jonka käytämme muiden maiden ongelmiin, on väistämättä pois siitä huomiosta, jonka voimme kohdistaa oman maan epäkohtiin ja kehittämiseen.

Erityisesti poliitikoilla ja tärkeinä itseään pitävillä tahoilla on pakonomainen tarve osoittaa empatiansa kaukaisien maiden kaukaisille tapahtumille. Mutta myös tavalliset suomalaiset ovat lähteneet mukaan tähän globalistien peliin. Suomen ja suomalaisten ei yksinkertaisesti tarvitse lähteä mukaan suurvaltojen valtapeliin eikä ryhtyä sen pelin pelinappuloiksi. Näin ikävä kyllä meinaa tapahtua jatkuvasti yhteiskuntien ja asenteiden globalisoituessa.

Meillä on oma maa, josta olla ylpeä ja onnellinen. Meillä on paljon asioita, joita tulee parantaa ja kehittää, joten miksi emme käytä energiaa ja huomiota tämän maan asioihin? Ulkomailla olevat asiat eivät yksinkertaisesti ole Suomen asioita, ainakaan toistaiseksi eivät ole olleet. Ei vaikka päättäjämme ja muut ulkopuoliset toimijat kuinka pyrkivät osallistamaan kansalaisia osaksi globaalia vastuuta. Tämä on peliä, jossa Suomella on vain ja ainoastaan hävittävää. Se ei hyödytä meitä millään tavalla, päinvastoin.

On aika olla Suomen puolella, valita tämä maa siksi tahoksi, jonka kehittämiseen ja ongelmien ratkaisuun käyttää aikaa ja energiaa. Kukaan muu ei sitä tule tekemään. Emmehän halua antaa Suomea kansainvälisten tahojen pelikentäksi ja pelinappulaksi. Jos näin käy, sen pelin tulemme häviämään.

Categories
news

Maailman talousfoorumin (WEF) vaikutus ja miksi suomalaiset poliitikot eivät puhu siitä

Viimeisten kuukausien aikana merkittävät ulkomaalaiset vaikuttajat ja mediat ovat alkaneet kritisoida enemmissä määrin Maailman talousfoorumin (WEF) luonnetta ja toimintaa. Jostain tuntemattomasta syystä suomalaiset poliitikot ovat asiasta hiljaa, poislukien muutamat asiantuntevat poliittiset toimijat.

Maailman talousfoorumin johdolla on selkeä ja avoin agenda; johtaa kansallisvaltiot globaaleiksi toimijoiksi, muokata kaupungeista ns. 15 minuutin kaupunkeja, muuttaa omistajuussuhde siten, että ihmiset (keskiluokka) ei enää omista asioita vaan vuokraa ne, saada keskiluokka luopumaan lihansyönnistä, luopua fossiilista polttoaineista jne jne. Nämä kaikki tavoitteet ovat avoimesti julkilausuttuja, joskin osa on jälkikäteen poistettu julkisuudesta niiden ollessa liian ristiriitoja ja kritiikkiä herättäviä.

Maailman talousfoorumiin kuuluu myös suomalaisia poliitikkoja, jotka tukevat foorumin agendaa. Tämä agenda on ristiriidassa suomalaisen keskiluokan hyvinvoinnin kanssa. On huomionarvoista, että asian tiimoilta Maailman talousfoorumin agendaa, joka vaikuttaa suomalaiseenkin yhteiskuntaan, ei haluta nostaa keskustelua herättämään poliitikkojen keskuudessa. Tuleeko Suomi tässäkin asiassa jälkijunassa, kun muualla asia on nostettu päivänvaloon ja sen tiimoilta syntyy aiheellista keskustelua ja tervehenkistä kritiikkiä. Voiko jokin Suomen ulkopuolinen taho vaikuttaa siihen, mitä ja miten Suomessa asioita hoidetaan vaikka näitä tahoja ei olla demokraattisesti äänestetty valtaan suomalaisten osalta?

Suomalaisessa politiikassa on totuttu käsittelemään päivän polttavia ja suomalaisten arkeen vaikuttavia asioita. Kuinka moni kansanedustajista tai ministereistä on tietoisia Maailman talousfoorumin olemassa olosta ja sen vaikutuksista Euroopan valtioihin, mukaan lukien Suomeen? Jos Maailman talousfoorumin agenda on niin merkittävä ja ajankohtainen, miksi sen tiimoilta ei käydä enempää poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua?

Categories
news

Suomalaisten auringon edessä velloo pessimismin varjo

Suomalaisten maailmankatsomusta ja asioihin suhtautumista varjostaa eräänlainen kansallinen pessimismi. Ilmiö on havaittavissa ja korostuneena erityisesti nykyaikana, kun suomalaiset joutuvat kohtaamaan erilaisia globaaleja ilmiöitä ja tehtailtuja kriisejä. Konkreettisimmillaan kansallinen pessimismi näkyy siinä, kuinka Suomen tai suomalaisuuden historia halutaan esittää, missä valossa kansalliset merkkihenkilöt esitetään, tai millä tavoin suomalainen uskoo omiin yksilöllisiin tai kollektiivisiin mahdollisuuksiin vaikuttaa poliittisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin.

Pessimistinen suhtautuminen ei tarkoita sitä, etteikö oleellisia asioita voisi kritisoida tai ongelmia nostaa esiin. Pessimismi on mielentila ja -laatu, josta ei ole yksilölle tai kansalle mitään hyötyä ja pahimmassa tapauksessa se aiheuttaa turhaa pelkoa ja estää meitä toimimasta eduksemme.

Kansakuntaamme on ylhäältä alaspäin uskoteltu, että olemme olleet ns. väärällä puolella sotaa, olemme hoitaneet ulkopoliittisia suhteitamme vähintään kyseenalaisella tavalla, olemme milloin sortajia ja milloin metsäläisiä, joilla on paljon opittavaa kolmansilta mailta. Tuoreempia ilmiöitä ovat ne, joissa suomalaisten tulisi olla huolissaan Yhdysvaltojen värillisestä väestöstä, sukupuolivähemmistöihin kohdistuvasta kuvitellusta sorrosta tai ilmastonmuutoksesta. Kun viranomaiset, poliitikot ja media syöttää näitä samoja argumentteja viikosta ja vuodesta toiseen, virkamieheen ja median objektiivisuuteen luottava suomalainen alkaa väkisin hitaasti mutta varmasti ylikuormittua negaatioilla ja pessimismillä, sekä uskoa että on jollain tavalla vastuussa asioista, joista ei todellisuudessa ole vastuussa. Ihmiset tuntuvat myös helposti omaksuvan sen, mistä tulisi olla huolissaan ja mistä ei, kyseenalaistamatta tätä lainkaan.

Uutta on kenties myös se, että kriisit tai asiat, joista tulisi mukamas olla huolissaan, tuodaan myös viihteeseen, urheiluun ja populaarikulttuuriin. Toisin sanoen, mitään ei voi tehdä tai missään ei voi olla ilman, että pitäisi olla huolissaan ja vastuussa jostain. Näin ei missään nimessä pidä olla eikä tarvitse olla. Meillä on syytä olla sekä yksilöiden että kansakunnan tasolla todella ylpeitä historiastamme, aikaansaannoksistamme, merkkihenkilöstämme ja vaikuttajistamme, osaamisestamme ja ennen kaikkea kansallisesta luonteenpiirteistämme. On syytä palauttaa mieliimme, mitä terve ylpeys ja selkä suorana kulkeminen merkitsevät.

Meillä on suomalaisina mahdollisuus ja velvollisuus valita, millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää. Mikään viranomaiskoneisto tai ulkomainen taho ei sitä voi tehdä eikä se ole heidän tehtävänsä. Meidän ei tarvitse tuntea alemmuudentunnetta mistään asiasta, päinvastoin. Meidän ei tule kärsiä ”ilmastokriisistä”, polvistua minkään ilmiön edessä tai pelätä sotaa, joka ei koske tai liity meihin millään tavalla. Ennen kaikkea, meidän ei tule sallia minkään sisäisen tai ulkoisen tahon myrkyttää mieliämme vastuilla tai velvollisuuksilla, joilla ei ole mitään tekemistä meidän kanssamme ja jotka vaan heikentävät toimintakykyämme, vaikutusvaltaamme sekä sokeuttavat arviointikykyämme. Ilman tätä vastuullisuuden ja velvollisuuksien taakkaa olemme iloisempia, rohkeampia ja vapaampia elämään ja kokemaan, sekä vaikuttamaan kansakuntamme tilaan.

Onko näin, että tietynlainen pessimismi on yhteydessä muihin kulttuurillisiin tai kansallisiin piirteisiin, kuten sinisilmäisyyteen, nöyryyteen tai kuuliaisuuteen? 1990-luvulla kulttuuritutkijat ovat ihmetelleet suomalaisten pessimististä suhtautumista omaan historiaansa, vaikka tuolloinkin on ollut kansainvälisesti tiedossa suomalaisten ja Suomen korkea sosiaalinen, kulttuurillinen, taloudellinen ja ympäristöön liittyvä suorituskyky. On todettu, että ainoat ketkä tätä eivät olleet mahdollisesti huomanneet, olivat suomalaiset itse.

Aurinko nousee huomennakin ja Suomi ei yhdessä yössä tai vuosikymmenessäkään muutu sellaiseksi toimijaksi, josta meidän tulisi olla huolissaan tai hävetä kenenkään muun edessä. Voimme syystäkin olla ylpeitä ja ajatella positiivisemmin kansastamme. Ei myöskään ole syytä muuttaa ajattelutapaamme tai itseämme, riittää kun palautamme mieleen ne tärkeät asiat, että ketä olemme, mistä tulemme ja mitä edustamme. Tämän jälkeen myös tavoitteet, mitä haluamme tulevaisuudelta, syntyvät luonnollisemmin.

Facebook-f Twitter Youtube