Reilu vuosi sitten Suomi2030-kansalaisprojekti alkoi nostaa esiin ajankohtaisia ja Suomelle merkityksellisiä aiheita. Nyt vuoden jälkeen, on syytä korostaa, että nämä 17 teemaa ja tavoitetta ovat entistä oleellisempia. Toisin sanoen, valitut teemat eivät ole olleet ohimeneviä trendejä, vaan niiden taustalla on pitkällä aikavälillä syntyneitä ilmiöitä, arvoja

Sivustaseuraajat ovat vuosien aikana huomanneet, kuinka useat hyvällä idealla kulkevat ”projektit” ovat valitettavasti päätyneet joko henkilökemioiden yhteentörmäykseen tai muutoin vain liian pitkälle suunniteltuihin, mutta ei lainkaan toteutettuihin kuvioihin. Lähtökohtaisesti meillä vallitsee kulttuuri, jossa ihmiset ovat tottuneet vaikuttamaan jonkinlaisten organisaatioiden tai yhdistysten kautta. On tavallaan automaattisesti

On ollut hälyyttävää huomata, kuinka viime aikaisiin konflikteihin liittyen myös naispoliitikot ovat osoittaneet merkkejä sotimisen tai taistelujen puolesta. Perinteisesti miehiä on syytetty siitä, että he ovat kovia aloittamaan sotia, mikä pitääkin paikkaansa. Mutta ovatko naiset ottamassa miehiä kiinni tässäkin asiassa – konfliktihakuisuudessa? Usein vieläpä tilanteissa,

Suomi2030-kansalaisprojekti on toiminut nyt noin vuoden ajan ja nyt on syytä kerrata, mistä tässä kaikessa on kyse, mitä on tapahtunut ja mihin tähdätään lähitulevaisuudessa. Vuoden aikana on tullut runsaasti kommentteja ja yhteydenottoja, on syntynyt lukuisia opetuksellisia ja motivointiin liittyviä videoita ja kirjoituksia, sekä on myöskin

Useat tiedostavat ihmiset ovat viime aikaisten tapahtumien myötä ymmärtäneet, että kansamme pirstaloituu entistä pienempiin eri arvoja edustaviin osiin. Tämä on ilmiönä maallemme ja ihmisille äärimmäisen haitallista. Mistä oikein on kysymys ja milloin ilmiö on alkanut? Tuntuu siltä, että nykyään monet suomalaiset ovat omaksuneet sellaisen asenteen,

Jälleen on maailmalla sattunut yksi episodi, joka saa monet suomalaiset ottamaan kantaa asioihin jotka eivät Suomelle tai suomalaisille kuulu. Kaikki se huomio, jonka käytämme muiden maiden ongelmiin, on väistämättä pois siitä huomiosta, jonka voimme kohdistaa oman maan epäkohtiin ja kehittämiseen. Erityisesti poliitikoilla ja tärkeinä itseään

Viimeisten kuukausien aikana merkittävät ulkomaalaiset vaikuttajat ja mediat ovat alkaneet kritisoida enemmissä määrin Maailman talousfoorumin (WEF) luonnetta ja toimintaa. Jostain tuntemattomasta syystä suomalaiset poliitikot ovat asiasta hiljaa, poislukien muutamat asiantuntevat poliittiset toimijat. Maailman talousfoorumin johdolla on selkeä ja avoin agenda; johtaa kansallisvaltiot globaaleiksi toimijoiksi, muokata

Suomalaisten maailmankatsomusta ja asioihin suhtautumista varjostaa eräänlainen kansallinen pessimismi. Ilmiö on havaittavissa ja korostuneena erityisesti nykyaikana, kun suomalaiset joutuvat kohtaamaan erilaisia globaaleja ilmiöitä ja tehtailtuja kriisejä. Konkreettisimmillaan kansallinen pessimismi näkyy siinä, kuinka Suomen tai suomalaisuuden historia halutaan esittää, missä valossa kansalliset merkkihenkilöt esitetään, tai millä

Jo pitkään jatkuneessa ja täysin tekemällä tehdyssä rasismiongelmassa ja siitä johdetussa hallitus”kriisissä” on kyse kaikesta muusta kuin yleisestä ongelmallisesta ilmiöstä tai rasismin alkuperäisestä ideasta. Keskustelun, jos sitä voi siksi kutsua, ydin kulminoituu siihen, että tietyt poliitikot, toimittajat ja vaikuttajat yleistävät ja laventavat yksittäisten kommenttien kautta

Termillä ”polarisaatio” tarkoitetaan käytännössä kahtiajakoa, napaistumista. Polarisaatiosta puhuvat erityisesti ja lähes yksinomaan edistysmieliset ja muutosta ajavat virkamiehet, tutkijat, ”asiantuntijat” ja poliitikot, joiden mielestä polarisaation syy on Yhdysvaltojen ex-presidentti tai yksi suomalainen eduskuntapuolue, aivan kuten nämä kaksi tekijää olisivat ainoina maailmassa kahtiajaon syynä. Polarisaatio-termiä käytetään asiayhteyksissä,