Woke-ajan Suomi: Koulujärjestelmän alasajo

Esipuhe

Suomalainen koulujärjestelmä kaikkine oppiasteineen on vuosikymmeniä ollut sekä Suomessa arvostettu että ulkomailla tunnustettu systeemi. Suomalaisten pärjääminen kansainvälisillä työmarkkinoilla, koulumenestystä mittaavissa PISA-tuloksissa sekä koulutusviennin merkitys muihin maihin ovat osoituksina toimivasta ja asiantuntemuksella rakennetusta koulujärjestelmästä. Myös sillä, että suomalaiset ovat kansana älykästä ja kulttuurillisesti kuuliaista on ollut koulutuksen ja opetuksen kannalta merkitystä.

Vahva tieteellinen osaaminen, koulutukseen panostaminen sekä tasa-arvoinen yhteiskuntamalli ovat mahdollistaneet kaikille pääsyn hyvän opin äärelle. Sekä kouluilla että opetushenkilökunnalla on perinteisesti ollut vankka asema suomalaisen yhteiskunnan tukipilareina. Mikä sitten meni pieleen, jos asiat kerran olivat erinomaisella tasolla?

Ongelma

Salakavalasti ja vuosien aikana, koulujärjestelmä on muuttunut rajusti ja oppilaiden henkiset ja fyysiset ongelmat ovat ilmaantuneet kouluihin reilun parin vuosikymmenen kuluessa. Sekä opettajat että oppilaat oirehtivat ja kouluissa on jo pidemmän aikaa ilmentynyt vakavia ongelmia – PISA-tulokset ovat laskeneet rajusti, opettajat ovat ylikuormittuneita, kouluissa on väkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä, opiskelijoilla on keskittymis- ja oppimisvaikeuksia sekä mielenterveydellisiä ongelmia, ylempien kouluasteiden opiskelijat eivät työllisty sekä yhtenä tärkeimmistä, opetusministeriön ja -hallituksen strategioiden mukainen kouluissa opetettu sisältö on muuttunut informaatiosta ja opista propagandaksi. Nämä ongelmat, jotka esiintyvät kaikilla kouluasteilla peruskoulusta lukioon ja ammatilliseen koulutukseen sekä korkeakouluihin, ovat jaettavissa kulttuurillisiin ongelmiin sekä rakenteellisiin ongelmiin.

Opettajien auktoriteetti on kadotettu. Oppilaita ei saa enää samalla tavalla käskeä tai fyysisesti ojentaa. Opettaja terminä alkaa olla vanhentunut käsite etenkin ylemmillä oppiasteilla – on toisin sanoen vanhanaikaista nähdä opettajuus sellaisena, että joku kertoo toisille kuinka asiat ovat. Korvaavia termejä ovat muun muassa mentori, oppimisen tai osaamisen mahdollistaja, valmentaja tms., näillä kaikilla viitataan sellaiseen pedagogiikkaan, jossa oppilas itse tuottaa ymmärrystä ja tietoa, sen sijaan että omaksuisi suoraan valmiina kerrotun tai kuvatun tiedon. Pedagogit ovat prosessoineet ja pirstaloittaneet oppimiseen liittyvän ilmiön ja monimutkaistaneet tämän liiaksi. Opettajille on luotu paljon sellaista sisältöä ja tehtävää, joka ei enää liity pelkästään opetukseen vaan moneen muuhun kehittämiseen, raportoimiseen sekä projekteihin, jopa asiakashankintaan rahoituksen varmistamiseksi.

Ammattipedagogien keskuudessa perinteinen opetus nähdään negatiivisena ilmiönä, jonain sellaisena jota on pakko uudistaa ja kehittää jatkuvasti. Mutta esimerkiksi sellainen uudistus kuin itseohjautuvuus, joka oli suuri trendi noin kymmenen vuotta sitten, ei tuottanut sellaisia tuloksia mitä siltä odotettiin. Siinä vaiheessa kun muualla Euroopassa itseohjautuvuudesta oltiin luovuttu, Suomi vielä piti kynsin ja hampain kiinni siitä ja uskoi siihen sokeasti. Opettajat alkoivat kritisoida itseohjautuvuutta mediassa ja tämä puolestaan johti siihen, että kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI kritisoi puolestaan itseohjautuvuutta kritisoivia opettajia turhasta pelottelusta.

Kaikilla kouluasteilla lähiopetusta ja läsnäoloa on vähennetty paljon ja tämän on tullut korvaamaan virtuaalikurssit ja etäopetus. Tarkoituksena on se, että oppilaat ja opiskelijat itse opettelevat ja oppivat asiat kotona, jolloin opettajille jää enemmän aikaa henkilöstöpalavereihin ja projektityöskentelyyn. Ajatus lähiopetuksen vähentämisestä ja etäopetuksesta on saanut kritiikkiä oppilailta ja opettajilta itseltäänkin. Tekoälyn lisääntyessä opiskelijat voivat luoda tehtäviä siten, että tekoäly tuottaa sisältöä heidän puolesta.

Ylemmillä oppiasteilla ongelmaksi on muodostunut myös se, että opiskelijoilta ei vaadita enää niin paljoa. Suuri osa tehtävistä toteutetaan ryhmätöinä, jolloin osan opiskelijoista ei tarvitse suorittaa paljoakaan sisällöstä. Koulut kosiskelevat opiskelijoita heidän kouluihin opiskelijoiksi esimerkiksi tarjoamalla liput nuorisoidolin konserttiin. Kouluissa on kova kilpailu opiskelijoista, tämä luonnollisesti johtuu rahoituksesta, joka perustuu sisäänottoon sekä valmistuneisiin opiskelijoihin.

Maahanmuuttajia on tuotu kouluihin valtavia määriä. Tämä pirstaloittaa luokkajärjestystä ja yhteisöllisyyttä sekä aiheuttaa sen, että suomalaiset oppilaat ja opiskelijat alkavat oirehtia eivätkä saa laadukasta opetusta, koska maahanmuuttajiin joudutaan kohdistamaan enemmän resursseja.

Kaiken kaikkiaan suuri osa ongelmista ja suomalaisen koulutuksen rappioittamisesta liittyy ”woke”-kulttuurin ajamiseen kauttaaltaan koko koulujärjestelmään, niin rakenteisiin kuin kulttuuriin. Jo ammatillisessa opettajakorkeakoulussa painoarvoa laitetaan sukupuolten moninaisuudelle sekä tasa-arvolle ja monikulttuurisuudelle, aivan kuten nämä asiat olisivat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Kouluissa peräänkuulutetaan niin sanottua oikeaoppisuutta arvojen ja identiteetin suhteen ja tätä kulttuuria ajetaan sekä suoraan että epäsuoraan monin tavoin. Ennen perinteinen ja toimiva opetus on muuttunut indoktrinaatioksi – arvojen ja uskomusjärjestelmän iskostamista oppilaisiin ilman kriittistä arviointia tai kyseenalaistamista.

Wokelle ei ole olemassa loppua. Milloin pullonkorkit ovat liian valkoisia, milloin housujen väri on väärä yms. Se on kuin ikiliikkuja, joka jatkuvasti yrittää löytää keinotekoisia ongelmia, joita ei todellisuudessa ole olemassakaan. Oppiaineita ja koulutusjärjestelmää helpotetaan siten, että se palvelee tyhmimpiä ja laiskimpia ihmisiä, jolloin lahjakkaimmat joutuvat menemään hitaimpien ja heikompilahjaisten tahtiin.

Kaikki asiat tuodaan woken piiriin, koko maailma on woke-sanansaattajien mielestä vääränlainen ja nyt se on korjattava heidän mielen mukaan. Todellinen ongelma on se, että heidän ajatusmaailma on se, joka on täynnä harhaoppia. Wokelle on laitettava stoppi, muutoin koko perinteinen ja hyvinvoiva yhteiskunta rappioitetaan ja muutetaan sellaiseen uuteen maailmanjärjestykseen, joka palvelee vain pienen pientä murto-osaa ihmisistä, kun taas muille se on haitallista. Ei voi olla niin, että kaikki vuosikymmenten saavutukset kadotetaan ja unohdetaan, toisin sanoen pyyhitään pois lyhyessä ajassa, kun joku globalisti kulttuurisoturi haluaa kansalaisten päänmenoksi tällaista agendaa ajaa.

Opetushallituksen, joka toimii opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa, kantavina teemoina ovat turvallisuus, digitalisaatio, kestävä kehitys, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, lukutaidon edistäminen sekä ohjaus- ja työelämä. Teemoja ei selitetä tai avata auki kunnolla eikä niihin sitoutettuja resursseja perustella. Nämä teemat eivät lisää oppilaiden tai opiskelijoiden kompetenssia toimia yhteiskunnassa tai työelämässä, päinvastoin ne sotkevat ja vievät keskittymisen oikeasti oleellisista ja tärkeistä teemoista ja opiskeluun liittyvistä tavoitteista. Koulut ovat verrattaen samanlaisia sisältöjen ja kulttuurin suhteen, kaikkialla suomalaisissa kouluissa näitä uuden maailmanjärjestyksen arvoja pakotetaan oppilaiden ja opiskelijoiden kurkusta alas.

Ilmiö on systeeminen, eli koko koulujärjestelmä opettajista, ammattipedagogeista, rehtoreista sekä kaikista sidosryhmistä ajaa tämänkaltaista kehitystä, jossa arvot ja vastuullisuus ovat korvanneet perinteisen opetuksen, jossa pääpaino oli hyväksi havaituilla oppiaineilla. Kuri ja järjestys, opettajien ammattitaito ja poliittinen neutraalius mahdollistivat laadukkaan opetuksen ja oppimisen. Kansallismielisempinä aikoina koulut eivät olleet pakkomielteisiä uudistuksille ja kansainvälisille virtauksille, toisin kuten nykyään.

Kuinka tämä vaikuttaa

Kaikella edellä mainitulla on ollut vaikutuksensa sekä oppilaisiin että koko yhteiskuntaan. Oppilaiden taidot sisältöosaamiseen liittyen ovat heikentyneet usean eri oppiaineen kohdalla. Oppilaille on kehittynyt runsaasti mielenterveydellisiä ongelmia ja oppimisvaikeuksia, jotka vaikuttavat sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä arkeen ja osaamisen kehittymiseen. Tämä ei ole mikään ihme jos ymmärtää ja katsoo nykyistä koulujärjestelmää: kansallismielistä identiteettiä vähätellään ja globalismia glorifioidaan.

Opiskelijoista pyritään kasvattamaan globaaleja maailmankansalaisia, jolloin oman kulttuurillisen identiteetin merkitystä väheksytään. Mitä enemmän opettajat ja koulujärjestelmä yrittävät olla tasa-arvoisia, sitä enemmän oppilaat ja opiskelijat näkevät arjessa epätasa-arvoista kohtelua ja arviointia. Kaiken ja kaikkien tasa-arvoinen mittaaminen on viety liiallisuuksiin, aika ja resurssit menevät enemmissä määrin epäoleellisiin asioihin. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että opiskelijat eivät koe että opettajat olisivat opetusta ja opiskelijoita varten, koska heillä ei ole aikaa samalla tavalla panostaa opetuksen laatuun ja opiskelijoihin.

Yhteiskunta on rakenteellisesti muuttunut siten, että kaikkien koulualojen kautta opiskelijat valmistuessaan eivät löydä suoraa väylää työelämään samalla tavalla kuin ennen. Koulutusorganisaatioissa on valtavasti kaikenlaisia virkoja, mutta silti opettajat kokevat työnsä liian kuormittavaksi. Koko koulujärjestelmä on pirstaloitunut sisäisiksi tulosyksiköiksi ja koulutusorganisaatiot ovat jatkuvasti uudelleen määrittelemässä strategioitaan ja asemaansa yhteiskunnassa. Tutkintojen arvo laskee, opetuksen sisältöjä ja oppilaiden osaamista kyseenalaistetaan ja koulujärjestelmän luottamus yhteiskunnassa laskee.

Koulurakenteiden ja kulttuurin murroksella on valtavat vaikutukset niin yksilöön kuin yhteiskuntaan. Perinteisesti suomalaisen koulujärjestelmän tarkoitus on ollut opettaa ja kasvattaa massoja pärjäämään yhteiskunnassa ja luomaan hyvinvointia. Nykyinen koulujärjestelmä tuottaa joitain hyviä yksilöitä, mutta massat eivät pärjää riittävällä tasolla. Ennen vanhaan koulussa vietetty aika kasvatti ja lisäsi yksilön arvoa, nykyään tämä ei ole itsestään selvyys.

Sekä opetusministeriö että -hallitus, ammattipedagogit ja koulutuksen kehittäjät, koulun johto sekä yksittäiset opettajat ovat epäonnistuneet tehtävässään ylläpitää koulun ja opetuksen arvoa tuottaa mallikelpoisia ja osaavia kansalaisia. Ulkomailla on jo arkea, että edes perusturvallisuus ei toteudu kouluissa – väkivaltaisuudet ja joukkotappelut ovat arkipäivää. Samankaltaisia ilmiöitä on jo havaittavissa Suomessa ja ilmiöt korostuvat entisestään mikäli ja kun asioihin ja ongelmiin ei puututa.

Ratkaisu

Koulujen strategia ja identiteetti tulee palauttaa sille tiedon ja opin lähteelle, mihin se alkuperäisen tarkoituksen mukaan on luotu – palvelemaan suomalaista yhteiskuntaa ja kasvattamalla osaavia, kunnollisia ja yhteiskunnassa itsenäisesti pärjääviä kansalaisia. Näin on ennen ollutkin, kun opetushenkilöstö omasi kansallismieliset arvot ja koulut olivat ylpeitä suomalaisen osaamisen kehittämisestä.

Koulujärjestelmää on pyritty uudistamaan ja kehittämään liikaa sekä väärään suuntaan. Tämä on johtanut aiemmissa kappaleissa esitettyihin fyysisiin ja psyykkisiin ongelmiin sekä oppilaiden että opettajien keskuudessa. Siitä huolimatta ammattipedagogit ja opetusministeriön ja -hallituksen edistysmieliset ”asiantuntijat” eivät suostu kuuntelemaan kouluissa ilmeneviä oireita.

Yksinkertaisimmillaan paras ja toimivin ratkaisu on se, että palataan määrittelyn alkulähteille ja palautetaan mieliin mikä koulun funktio on. Tähän luodaan sellaiset opetusmenetelmät ja sisällöt, jotka palvelevat tätä tavoitetta, eikä niin että menetelmien ja sisältöjen tarkoitus on palvella ainoastaan edistysmielisten ”asiantuntijoiden” ryhmää.

Viimeisten 10-20 vuoden aikana käyttöön otetuista pakotetuista ”woke”-kulttuuriin liittyvistä ilmiöistä kaikki ovat epäoleellisia ja koulujen on luovuttava niistä. Ilmiöoppiminen ja itseohjautuvuus on lopetettava ja on palattava perinteiseen hyväksi todettuun koulujärjestelmään. Oppilailta ja opiskelijoilta on vaadittava enemmän, mutta suppeamman määrän kohdalla. Sama koskee opettajia. Kaikki sukupuoli-identiteettiin ja transkulttuuriin liittyvä pakottaminen on lopetettava välittömästi, eikä koulun ulkopuolisia kansalaisjärjestöjä tule ottaa kouluihin levittämään propagandaa.

Globalismista lähtökohtaisena ihanteena ja tavoitteena on luovuttava, samoin ylikansallisten organisaatioiden kuten YK:n Agenda2030 -tavoitteista ja ideologiasta. Miesopettajia on pyrittävä saamaan enemmän kouluihin ja koulujen sisäisen kulttuurin on muututtava naisistuneesta kulttuurista neutraalimmaksi ja maskuliinisemmaksi. Opetusministeriöön ja hallitukseen on saatava sellaisia aikuisia miehiä ja naisia, jotka ymmärtävät rajojen ja merkityksellisen opetussisällön tärkeyden.

Mikäli maahanmuuttajilla tai kantaväestöön kuuluvilla oppilailla on sellaisia ongelmia, joita ei jostain syystä voida ratkaista, nämä oppilaat tulee siirtää tarkkailuluokalle tai erityisluokalle, jolloin muille oppilaille järjestyy opiskelurauha ja oppimiseen vaadittava rauhallinen ja luova tila.

Ratkaisumallit eivät ole avaruustiedettä ja ne ovat lähempänä kuin moni osaisi kuvitellakaan – tulee ainoastaan luopua niistä turhista ja haitallisista ilmiöistä, joita Suomeen on koululaitoksiin, yritysmaailmaan, politiikkaan ja valtionlaitoksiin pakotettu. Vasta tämän jälkeen koulujen ja opiskelijoiden tervehtyminen ja parantuminen voi alkaa toteutumaan. Ei ole muutenkaan perusteltavissa, että opetushenkilöstö vaihtaa strategiaa ja opetusmenetelmiä kunkin vallalla olevan ilmiön mukaan. On tarvetta staattisuudelle ja pysyvämmälle kulttuurille, joka ei ole globaalien virtojen vietävissä.

Mikä merkitys ratkaisulla on

On syytä muistuttaa kerta toisensa jälkeen, että suomalainen koulujärjestelmä oli kaikilla tasoilla erinomainen aina 2000-luvulle siirryttäessä asti. Koulujärjestelmä ei myöskään muuttunut itsestään ja automaattisesti, vaan sitä muutettiin radikaalisti globaalien trendien vaikutuksesta, joista ”woke”-kulttuurilla oli suuri merkitys. Suomeen alettiin tuoda ja luoda keinotekoisia ongelmia, joihin muka tarvittiin ratkaisumalleja. Näin ollen kouluihin otettiin ratkaisumalleiksi käytänteitä, joiden tarkoitus oli ”ratkaista” ja kehittää koulujen tilaa. Ja kuten nyt ollaan huomattu, tämä sinisilmäisyys tai jopa tarkoituksenmukaisuus, on johtanut katastrofaalisiin tuloksiin Suomen koulujärjestelmän osalta.

Koulujärjestelmällä peruskoulusta ammatilliseen opetukseen ja korkeakouluihin asti on sekä tällä hetkellä että tulevaisuudessa erittäin suuri merkitys sekä yksilöiden pärjäämisen ja osaamisen kohdalla, sekä myös kokonaisen yhteiskunnallisen tilan kannalta. Vapauttamalla koulut ”woke”-kulttuurin vankilasta ja palauttamalla ne takaisin yhteiskuntakelpoisiksi laitoksiksi, oppilaat ja nuoret eivät tarvitse niin paljon tukipalveluja, vaan pärjäävät itsenäisesti kaikkialla, heillä on elämässä suunta ja ymmärrys mitä heiltä vaaditaan ja missä he ovat hyviä. Työnantajat hyötyvät, kun saavat osaavia ja motivoituneita tekijöitä, ei synny uusia yhteiskuntaluokkia ja väliinputoajien ryhmiä, koulutusorganisaatiot itse osaavat hyödyntää paremmin tarjontaa ja tarkoitustaan, kun heillä on selvillä oma asemansa ja roolinsa. Vanhempien ja opettajien välinen viestintä selkeytyy, kouluista karsiutuu valtavasti turhia työpaikkoja ja kuormittavia rakenteita ja kaikki alkaa näyttää ja tuntua jälleen normalisoidulta.

Kaikki nämä esitetyt muutokset ja koulujärjestelmän palauttaminen perinteiseen malliin liittyvät suureen kulttuurinmuutokseen, jossa vastuullisten tahojen on yksinkertaisesti luovuttava ajatuksesta kehittää yhteiskuntaa uuteen maailmanjärjestykseen. Fyysisesti tämä suunnanvaihto on mitättömän pieni, mutta psyykkisesti mahdollisesti raskaampi. Niin monen työntekijän, avainhenkilön ja kokonaisen organisaation toiminta perustuu juuri tällaiselle haitalliselle kehitykselle, joten miksi he vapaaehtoisesti luopuisivat näistä tavoitteista, etenkään kun heitä ei ole tähän asti kiinnostanut koulujärjestelmän rappioituminen ja alasajo? Tämä ei tule syntymään vapaaehtoisesti, pedagogit ja opetusministeriö nykyisellään eivät tule itse ehdottamaan ”wokesta” luopumista, elleivät opettajat yhdessä vanhempien kanssa sitä vaadi. Yhdysvalloissa tämänkaltainen kulttuurinmuutos on jo tapahtunut, vanhempainyhdistykset ovat nousseet kouluja vastaan vaatimaan opiskelijoiden turvallisuutta ja vapautta saada tervehenkistä opetusta kaiken mädätyksen keskellä.

Loppusanat

Vanhemmilla on mahdollista vaikuttaa koulujen luonteeseen ja opetussisältöihin. Woke-kulttuuri saa entistä enemmän kritiikkiä maailmalla ja kompassin neula kääntyy jälleen tervehenkisempään ja normaalimpaan suuntaan – tämä koskee myös koulumaailmaa. Kuitenkin vanhemmilta vaaditaan aktiivisuutta koulujen ja opettajien suuntaan. Kuten muissakaan asioissa, myös koulutuksessa ja oppijärjestelmässä ei pidä luottaa siihen, että valtio tietää ja ymmärtää mikä lapsille on parasta. Meillä on jo riittävästi kokemusta siitä, että näin ei ole. On aika palauttaa koulutus ja opetus siihen normaaliin ja kunnialliseen tilaan jossa se Suomessa oli aina 2000-luvulle asti.

Facebook
Twitter
LinkedIn