Suomalaiset voivat vaikuttaa muutoinkin kun raskaiden organisaatioiden tai yhdistysten kautta

Sivustaseuraajat ovat vuosien aikana huomanneet, kuinka useat hyvällä idealla kulkevat ”projektit” ovat valitettavasti päätyneet joko henkilökemioiden yhteentörmäykseen tai muutoin vain liian pitkälle suunniteltuihin, mutta ei lainkaan toteutettuihin kuvioihin.

Lähtökohtaisesti meillä vallitsee kulttuuri, jossa ihmiset ovat tottuneet vaikuttamaan jonkinlaisten organisaatioiden tai yhdistysten kautta. On tavallaan automaattisesti päädytty tilaan, jossa on keskusjohtoinen järjestys, eri roolit, johto sekä seuraajat tai jäsenet. Näissä tämäntyyppisissä kokoontumissa on kuitenkin useita haittapuolia, ja tästä johtuen onkin hyvä muistuttaa itseään siitä, että on olemassa myös toisenlaisia tapoja vaikuttaa ja saada aikaan parannuksia.

Ensinnäkin, keskusjohtoiset organisaatiot ja järjestöt ovat luonteeltaan hitaita; useilla ihmisillä on hankala sopia yhteistä palaveriaikaa, joka jo pitää sisällään ajatuksen, että palaveri on järjestettävä.

Toiseksi, ihmiset päätyvät ottamaan projektille luontaisen roolin, jossa joku on aloitteentekijä, joku ideoija, joku yhteenkokoaja, joku taas toteuttaja tms. Tämä puolestaan voi pahimmassa tapauksessa estää sen, että jokainen ihminen voi toimia aloitteentekijänä sekä toteuttajana, kukin omalla tavallaan. Eri roolit ja niiden hyödynnettävyys toimii ilman muuta useassakin tilanteessa, mutta kun tilanne on uuden kukoistuksen luominen ja Suomen palauttaminen raiteilleen, on hyvä jos ihmiset toimivat intuitiivisesti ilman projektiin tai yhdistyksiin liittyvää byrokratiaa.

Kolmas haitallinen ilmiö on se, että liian usein eri yhdistys- tai organisaatiotapaisissa toiminnoissa syntyy vastakkainasettelua ja eri ihmisten välisiä henkilökemioihin liittyviä ongelmia. Tällaiset voivat pahimmassa tapauksessa tuhota tai lamauttaa hyvänkin idean äärimmäisen lyhyessä ajassa. Näistä meillä on esimerkkejä enemmän kuin tarpeeksi.

Näin ollen onkin hyvä ajatus pyrkiä toteuttamaan itseään ja vaikuttamaan myös oma-aloitteisesti. Tämä ei poissulje muita projekteja, joissa voi olla eri roolit ja aikasykli. Suomi voidaan pelastaa pala kerrallaan ja siihen jokainen voi tehdä omalla tavalla oman osansa.

Kuten Elvis totesi laulussaan ”Vähän vähemmän keskustelua, vähän enemmän toimintaa, kiitos.”

Tärkeintä on, että tekee eikä vain puhu.

Facebook
Twitter
LinkedIn