On ollut hälyyttävää huomata, kuinka viime aikaisiin konflikteihin liittyen myös naispoliitikot ovat osoittaneet merkkejä sotimisen tai taistelujen puolesta. Perinteisesti miehiä on syytetty siitä, että he ovat kovia aloittamaan sotia, mikä pitääkin paikkaansa. Mutta ovatko naiset ottamassa miehiä kiinni tässäkin asiassa – konfliktihakuisuudessa? Usein vieläpä tilanteissa, jotka eivät liity Suomeen tai suomalaisiin millään tavoin. Mutta jos tämänkaltainen suuntaus jatkuu, niin konfliktit ja sodat tuodaan pian suomalaisten vastuulle. Tätä totta kai suurvallat haluavat, mutta tuskin kukaan järkevä suomalainen.

Tällainen ”kehitys” on huolestuttavaa ja haitallista. Usein vieläpä näkee sellaisten henkilöiden puhkuvan sotatarmoa, jotka eivät itse rintamalle päätyisi, vaan pystyvät seuraamaan tilannetta turvallisen etäisyyden päästä. Entä jos kaikki tämä energia ja aggressio käytettäisiin siihen, kuinka saadaan rauha aikaiseksi? Miksi näin ei tehdä? Ei rauhanajamisen tarvitse olla antautumista tai huokua tappiomielialaa, se voi olla aktiivista ja yhtä lailla aggressiivista, mutta lopputulema kohdistuisi rauhaan ja konfliktien ratkaisemiseen.

Tällaisia ääniä, jossa naiset puhuvat taistelun tai hyökkäyksen puolesta, ei naisten tai naispoliitikkojen suusta olla totuttu kuulemaan ainakaan nykyisessä määrin. Jos ilmiö pitää paikkaansa, niin mikä sen saa aikaan? Ovatko ihmiset menettäneet tilannetajun, etteivät he käsitä mitä sota tarkoittaa? Ovatko valtamedian asiantuntijat erehtyneet niin monta kertaa sotastrategioihin liittyen, että ihmiset ovat turtuneet sodan ja siihen liittyvän tuhon käsitteisiin?

Maailmassa on turhankin paljon sotia ja konfliktihakuisuutta. Olisi syytä ottaa muutama askel taaksepäin ja rauhoittaa tilanne, ainakin omalla tontilla. Jättää taistelu-uhot kokonaan pois ja rakentaa Suomeen hyvä ja itsenäinen puolustus, johon ei kuulu vieraiden valtojen sotilaat tai agendat.