Termillä ”polarisaatio” tarkoitetaan käytännössä kahtiajakoa, napaistumista. Polarisaatiosta puhuvat erityisesti ja lähes yksinomaan edistysmieliset ja muutosta ajavat virkamiehet, tutkijat, ”asiantuntijat” ja poliitikot, joiden mielestä polarisaation syy on Yhdysvaltojen ex-presidentti tai yksi suomalainen eduskuntapuolue, aivan kuten nämä kaksi tekijää olisivat ainoina maailmassa kahtiajaon syynä. Polarisaatio-termiä käytetään asiayhteyksissä, joissa taustaa ja syy-seuraussuhteita ei haluta eikä uskalleta puhutella.

Mikä kahtiajaon taustalla on ja mistä kaikki tämä Suomessa ja ulkomailla ilmenevä kahtiajako johtuu? Kyseessä on ihmisten vastareaktio kaikille vaikutuksiltaan negatiivisille ilmiöille, ”edistykselle”, muutokselle tai kehitykselle. Kansan riveistä erkaantuneet, lähinnä liberaalit virkamiehet, vallankäyttäjät ja globaaleja ilmiöitä ajavat tahot unohtavat tai eivät tahdo hyväksyä, että ihmisten ei tarvitse vastaanottaa ja suvaita kaikkia ulkoapäin pakkosyötettyjä arvoja, asenteita tai käyttäytymismalleja hymyssä suin, varsinkaan jos ja kun näistä ilmiöistä on tutkitusti ja mitatusti haittaa kansalaisille ja maalle.

Usein polarisaatiosta kärkkäiten puhuvat eivät yritä ymmärtää ilmiötä, saati ratkaista kahtiajakoa, vaan he pyrkivät aktiivisesti ja jopa valheellisesti syyttämään kansalaisia nimeämällä heitä milloin miksikin, aivan kuten väittäen ”oikeamielisesti”, että muut ajattelevat väärällä tavalla. Ei polarisaatio ole syntynyt Yhdysvaltain ex-presidentistä tai suomalaisesta ”kansallismielisestä” puolueesta. Ilmiö on vanha ja etenee yhteiskunnassa harppauksittain. Yksi kahtiajaon ja ilmiön kannalta merkittävä ajanjakso oli 2000-luvun alkupuolella, ja siitä lähtien polarisaatio on vahvistunut entisestään. Tuolloin Suomeen alettiin kohdistaa entistä enemmän ja hanakammin globaaleja aate- ja arvovirtauksia – megatrendejä.

Nämä virtaukset tuotiin mukaan politiikkaan, koululaitoksiin, populaarikulttuuriin, valtion laitoksiin sekä yritysmaailmaan yritysten arvoja ja toimintaa ohjaaviksi tekijöiksi. Mutta näillä ilmiöillä, uskomuksilla, ”ismeillä” tai ajatusmalleilla oli negatiivisia vaikutuksia eivätkä ne tuntuneet integroituvan helposti osaksi ihmisten toimintaa ja ajattelua, eivätkä täten myös osaksi yhteiskuntaa. Tarvittiin valtavia resursseja, energiaa ja tuputtamista, aivan kuten kyseessä eivät olisi olleet luonnonmukaiset ja ihmisille ominaistyypilliset ilmiöt. Mikäli olisi toisin, megatrendien läpiviemiseksi ei olisi tarvittu nähdä näin valtavaa vaivaa eikä niihin liittyen nähtäisi tämänkaltaista oireilua ihmisten ja yhteiskunnan taholta.

Kahtiajako tulee kasvamaan entisestään, eikä sitä estä niin kutsuttujen yhteiskunnallisesti valveutuneiden ja näennäisesti vastuullisesti ajattelevien ihmisten pöyristyminen. Tämä syyttely, oli se tahallista tai tahatonta, ainoastaan ruokkii polarisaatiota. Kaikki väkisin ajetut tekijät ja ilmiöt, jotka pirstaloittavat yhteiskuntaamme entisestään, luovat riskin entistä suuremmalle polarisaatiolle ja arvoristiriidoille. Tämä puolestaan heikentää yhteiskunnan vapautta, toimintakykyä ja ihmisten hyvinvointia.

Oleelliset kysymykset kuuluvat, että kuka näitä haitallisia ja kahtiajakavia ilmiöitä ajaa yhteiskuntaamme ja miksi? Jos ja kun nämä uudet ilmiöt ja virtaukset, muutokset yms. hyödyttävät vain pientä osaa kansasta, miksi ne ajetaan koskemaan kaikkia? Näitä kysymyksiä soisimme kaikkien suomalaisten miettivän tosissaan, jos ja kun haluamme vielä joskus yhdistyä yhdeksi yhtenäiseksi kansakunnaksi.