Tarkimmat ovat jo viime vuosina huomanneet, että itsenäisyydenpäivän juhlinnassa 6.12. ei ole enää sitä samaa sielua ja sympatiaa mitä aiempina vuosikymmeninä on ollut. Tämä muutos johtuu yksinomaan siitä, että Suomi ottaa enemmän käskyjä ja ohjeita ulkomailta, tarkemmin sanoen Euroopan Unionista sekä USA:sta. Itsenäisyyden vaiheittainen menettäminen ei liity pelkästään johtamiseen vaan myös populaarikulttuurin, kielen sekä organisaatiokulttuurin amerikkalaistumiseen.

Viimeisin huomiota herättävä itsenäisyyteen liittyvä epäkohta liittyy itsenäisyyspäivän linnan juhliin, jonka tiimoilta on tehty muutos, että veteraaneja ei kutsuta 6.12. linnaan laisinkaan. Heille ollaan järjestämässä erikseen juhlia aiemmin. Tarkkaa perustetta tähän ei annettu julkisuuteen. Koko itsenäisyyspäivä perustuu täydellisesti veteraanien panostuksiin ja arvottamiseen, joten voisi kuvitella näiden vanhojen herrojen ja rouvien olevan arvojärjestyksessä julkisuuden henkilöiden tai virkamiesten edellä. Eikä muutenkaan tämänkaltaiselle muutokselle löydy järkiperäistä perustetta.

Eräs asia, jossa päätösvaltaa ollaan antamassa pois, liittyy covid-rokotepolitiikkaan ja WHO:n valtaan päättää eri valtioiden rokotepolitiikasta. Ajatuksena kuulostaa oudolta, että ylikansallinen taho määräisi kansallisvaltioiden osalta siitä, mitä ko. maassa tapahtuu. Etenkin kun on tieteellisesti ja virallisesti todettu, että covid ei ole kansallisella tasolla vaarallinen tai vakava tauti.

Tässä asiayhteydessä ei voi olla mainitsematta sotilaallisen päätösvallan siirtämistä niinikään kohti länttä, eli NATO:on liittyviä keskusteluja. Suomen itsenäisyys on perinteisesti liittynyt puolueettomuuteen, mutta voiko maata kutsua enää itsenäiseksi siinäkään mielessä, jos sen sotilaallinen päätösvalta on riippuvainen Yhdysvalloista?

Suomessa on edelleen valtavasti ihmisiä, jotka ovat ottaneet itsenäisyyden itsestään selvyytenä, eivätkä oikein ole perillä mitä päätösvallan siirtäminen ulkomaisille tahoille tarkoittaa. Jo pelkästään kielen ja kulttuurin muuttuminen entistä länsimaisemmaksi aiheuttaa pitkän ajan muutoksia ja saa ihmiset unohtamaan perinteet ja juuret, mutta lainopilliset ja päätösvaltaan liittyvät muutokset ovat kokonaan asia erikseen. Joka tapauksessa vuosi vuodelta tuntuu enemmissä määrin siltä, että itsenäisyyspäivän juhlimiseen ei ole samalla tavalla perusteita kuin esimerkiksi 1980-90-luvuilla ja vielä 2000-luvun alussa. Niiden ihmisten, jotka arvostavat omaa kansallista identiteettiä sekä itsenäisyyttä, on perusteltua vastustaa tämänkaltaista Suomelle haitallista kehitystä sekä puhua niiden asioiden puolesta, jotka parantavat Suomen itsenäisyyteen liittyvää asemaa ja merkitystä.